olin kuin koomassa kun oksensin ja ahmin joka päivä monen vuoden ajan,kunnes tuli stoppi.
Keho petti.
Niin kamalalta kuin se kuulostaakin,ja ajattelin ettei sellaista tapahdu minulle.. mitään ei tullut ulos.
Olin siis oksentanut kaiken ravintoni aina.
Menin porukoille,ja rupesin syömään.joku mut vain ajo kuuntelemaan kehoani.
Lisäsin pikkuhiljaa ruokia, vaikeata oli..
Yöt hikoilin ,kusin ja oli paha olla.
Nestettä pukkasi useamman kilon ja ahdistus kasvoi.
Olin jo niin pitkäällä etten voinut palata vanhaan.
Kamalan elämän salailulla olin itselleni tehnyt.
Kesti 2kk ennenkuin rupesin näyttäytymään ihmisten ilmoilla,kesti kolme kk ennenkuin pystyin syömään normaalisti.
Kesti 3kk ennenkuin hyväksyin pienen painonnousun. (2kg) nyt 48kg:ssa olen onnellinen,eikä ole mitään mielitekoja kun kaikki on sallittua.
Täsmäsyöminen on se lääke!
Niin hullulta kuin se kuullostaakin..mutta kuunnelkaa..näin se vaan on!
Kestäkää se kamala vaihe.
Se oli kamalinta ikinä,mutta nyt olen niin onnellinen.
Paino ei jatka nousuaan,vaan on balanssissa noin 2300kcal päivässä.
Uskokaa ihan oikeasti että se nousee hitaasti ja uskaltakaa ottaa se riski!
Normaalipainoisilla se laskee.
Ihanaa on käydä buffetissa kun ei ahmituta,ja muistelen ainiaista nälkää aikaisemmin .hyi.
Jos olisin VUOSIA sitten tiennyt että on näin ihanaa olla terve,niin olisin tehnyt sen jo aikoja sitten.
Luulin että olen tuomittu 4-ever sairauteni kanssa.
Voinistua iltaa kavereilla,voin syödä,juoda..olla ,matkustaa.
Tämä on sen arvoista!
Tsemppiä kaikille,jaksakaa.
Sairastin 6v,ja pääsin kuiville.Tekin pystytte.
Prosessi on vaan jaksettava käydä läpi.
Itkeä itkut, ahmia nälät pois.
Se nälkä helpottaa kuukauden kuluttua.
Joulun odotusta!
Keho petti.
Niin kamalalta kuin se kuulostaakin,ja ajattelin ettei sellaista tapahdu minulle.. mitään ei tullut ulos.
Olin siis oksentanut kaiken ravintoni aina.
Menin porukoille,ja rupesin syömään.joku mut vain ajo kuuntelemaan kehoani.
Lisäsin pikkuhiljaa ruokia, vaikeata oli..
Yöt hikoilin ,kusin ja oli paha olla.
Nestettä pukkasi useamman kilon ja ahdistus kasvoi.
Olin jo niin pitkäällä etten voinut palata vanhaan.
Kamalan elämän salailulla olin itselleni tehnyt.
Kesti 2kk ennenkuin rupesin näyttäytymään ihmisten ilmoilla,kesti kolme kk ennenkuin pystyin syömään normaalisti.
Kesti 3kk ennenkuin hyväksyin pienen painonnousun. (2kg) nyt 48kg:ssa olen onnellinen,eikä ole mitään mielitekoja kun kaikki on sallittua.
Täsmäsyöminen on se lääke!
Niin hullulta kuin se kuullostaakin..mutta kuunnelkaa..näin se vaan on!
Kestäkää se kamala vaihe.
Se oli kamalinta ikinä,mutta nyt olen niin onnellinen.
Paino ei jatka nousuaan,vaan on balanssissa noin 2300kcal päivässä.
Uskokaa ihan oikeasti että se nousee hitaasti ja uskaltakaa ottaa se riski!
Normaalipainoisilla se laskee.
Ihanaa on käydä buffetissa kun ei ahmituta,ja muistelen ainiaista nälkää aikaisemmin .hyi.
Jos olisin VUOSIA sitten tiennyt että on näin ihanaa olla terve,niin olisin tehnyt sen jo aikoja sitten.
Luulin että olen tuomittu 4-ever sairauteni kanssa.
Voinistua iltaa kavereilla,voin syödä,juoda..olla ,matkustaa.
Tämä on sen arvoista!
Tsemppiä kaikille,jaksakaa.
Sairastin 6v,ja pääsin kuiville.Tekin pystytte.
Prosessi on vaan jaksettava käydä läpi.
Itkeä itkut, ahmia nälät pois.
Se nälkä helpottaa kuukauden kuluttua.
Joulun odotusta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnea sulle ko pystyit laittamaan ton sairauden päätökseen! itse oon nyt siinä vaiheessa että ahmin ja oksennan, mutta mulla ei ole tällästä ollu ko joku puol vuotta. Toivottavasti en itse pääädy sairaalaan.
kyllä bulimiasta on uskomattoman vaikee päästä eroon. Itse yritin ja yritin vuosia mut aina epäonnistuin. Oksentelu ja ahmiminen loppui vasta kun tulin raskaaksi. Nyt olen terve ja niiiiin onnellinen päästyäni eroon sairaudesta. Sain ihanan terveen tyttövauvan enkä enää ikinä ikinä ikinä palaa vanhoihin tapoihini!
Ihanaa että täältä löytyy tälläsiäkin tarinoita, että joku on parantunut, koska oikeesti tällä hetkellä mustakin tuntuu että mä oon ikuisesti tuomittu sairauteeni, että mitä menin sillon joskus opettelemaan sen oksentelemisen taidon. Mulla on siis ollu tällästä syömishäiriökäyttäytymistä n. 4 vuotta ja oksentelua oon harrastellu joku 3 vuotta (?) ja mä oon helvetti sentään vasta 14, enkä pääse millään enää eroon oksentelusta, vaikka kurkku on jo ihan verillä ja usien oksennus onkin miltei kirkkaan punaista veren takia...
Alipainoa ei mulla tosin ole, tämmöinen löllykkä kun oon, oon siis 165 cm pitkä ja painan sen 50 kg :/ vaikka moni kyllä sanookin et oon kamalan laihan näkönen, koska mulla on kumminkin aika paljon lihasta, niin ei kai sit jää nii paljoo tost painost rasvakudokselle, näin oon ite päätelly et se vois olla... tai jtn
Haluun kanssa tsemppaa ihmisiin oikeesti yrittämään parantumista. Te pystytte siihen! Ite viimeks harrastanut tätä sairasta touhua yli 2kk sitten. Koht tulee 3kk täyteen. (: Yhtäkään ahmimiskohtausta ei ole edes tullut, olen syönyt just sitä mitä on huvittanut, tietenkin aluksi hieman epävarmasti.. Mutta koko ajan ruokamäärät ja yleensäkkin ruuat mitä olen syönyt, ovat kasvaneet. Monipuolistuneet. Energiaa paljon enemmän, olo on hyvä. :) Koittanut saada painoa lisää, bmi kun on jotain 15.. Mutta kiloakaan en ole saanut, vieläkään. Jouluna tuli 200 grammaa, että rohkeasti vaan syökää kunnolla, liikkukaa, levätkää. Keksikää uusi harrastus. Te pystytte siihen, helpottuu jokaisen sellaisen kerran jälkeen kun pystytte vastustamaan ja taistelemaan bulimiaa vastaan. Elämä on oikeasti elämisen arvoista, ette te (oletettavasti) tahdo viettää elämäänne syömällä ja sen jälkeen loppuilta pää pöntössä ja kauheissa morkkiksissa.
Pystytte siihen! :) Päivä kerrallaan, tunti kerrallaan!
Niin ja tosissaan olen bulimiaa sairastanut 4 vuotta, päivittäin tuli oksenneltuu, moneen otteeseen. Paha bulimia olikin, ruokaa meni tajuttomia määriä alas (ja ylös).. Joten tiedän kuinka vaikeaa se saattaa pahimmillaan olla. Siis sitä että päässyt vessasta pois ja juoksee jo vetämään lisää mättöö naamaan. Mutta..
olkaa kilttejä ja auttakaa... en tiedä kauanko kestän vielä. olen ollut 5 päivää oksentamatta, bulimiaa takana viisi vuotta, ikää mulla on tällä hetkellä 18-v. aivan kamala olo, reidet ja pohkeet on _täynnä_ nestettä, tiedän että kuulostan aivan naurettavalta mutta mua ahdistaa niin paljon. en halua luovuttaa, en halua enää ikinä oksentaa tahallisesti! olkaa joku niin kiltti että sanotte mulle että tää on vaan väliaikaista, että tää lähtee tietyn ajan kuluesssa pois. syön riittävästi ja kaikki monipuolisesti... vittu en jaksa tätä paskaa enää!
Positiivista mulle (vaikkei sairaus hienoa olekaan), että täältä löytyy näinki tuoreita viestejä. Painin tälläkin hetkellä bulimian kanssa, kokoajan ahdistaa. Nytkin ahdistaa se, ettei minulla äsken ollut nälkä ja päätin olla syömättä, mutta oli aivan_pakko maistaa mozarellasalaattia, vaikka olin täynnä vielä aiemmista ruuista. Voi voi sehän on vain salaattia, mut silti vituttaa, kun "sorruin" :D Ja aina kun "sorrun" nin tulee älytön morkkis!! Mietin silloin aina elämääni about 30min taaksepäin että "miten hyvä olo mulla ois nyt jos en ois syöny taaskaan".
Oon siis nyt 18-vuotias, ja tää koko homma lähti anoreksiasta. En syönyt juuri mitään ja liikuin paljon. Oli lähellä etten joutunut sairaalaan. Kamppailin reilu vuoden että paino pysyisi mahd. alhaalla. Olen about 157cm pitkä, ja pidin pitkään painoni alle 40, muilta salassa. Jos vaaka näytti vaikka 41, en ollut moksiskaan, mutta jos se oli 40 tai alle olin mielessäni NIIN onnellinen. Huoh. No sitten aloin kiinnostua ruuasta enemmän, mikä oli hyv'ä juttu, mutta myöhemmin se alkoi ilmetä ahmimisena. Ahmin paaaaljon kaikkea hyvää minkä olin aiemmin itseltäni kieltänyt. Joskus en välttämättä oksentanut jos en ollut yksin kotona. Muulloin kyllä. Tunsin että on helppoa ja ihanaa syödä herkkuja kun kaiken voi oksentaa! Tai käyttää laksatiiveja, kuten juuri tein (tuon mozarellasalaatin jälkeen). Nyt painoni on jotain reilusti yli 50kg, en omista tällä hetkellä vaakaa, mutten edes halua tietää lukemia :)
JOKA PÄIVÄ olen vannonut itselleni että LOPETAN syömisen :) eli siis olisin pari päivää totally syömättä ja sit alottaisin kevyesti salaateilla ym. Paskat! Suklaata ja kakkuja on uponnut ku vanhaan laivaan =) Viimepäivinä olen tajunnut että ehkä se yhtäkkinen STOPPI ei ole paras vaihtoehto. Kunhan syö vähemmän ja niin että on oikeasti kylläinen, ei kuitenkaan ähky.
Mutta tällä hetkellä tuntuu, että tahdon taas lopettaa syömisen ikiajoiksi, tai niin pitkälle että olisin langanlaiha. Aina kun sorrun ahmimaan tai syömään silloin kun ei pitäisi, tuntuu että koko loppuelämä on pilalla. Monta kertaa olen saanut ahmimiskohtauksia mm. töissä! Siellä kun on nuita herkkuja tarjolla...mutta siellä ei pääse oksenteleen tms. On vain palveltava asiakkaita vaikka olisi niin ähky että tuskin saa henkeä. Se on kamalaa. Kohta lähden yöksi töihin, ja todella ähky olo. No kai se on kestettävä, ehkä huomenna saan itseni kuriin.....huohh. Tekipäs hyvää vähän purkautua kanssakärsijöille.
Hei olen ketjun aloittaja. Pysykää lujina. tein sen, ja olo on parempi joka päivä.
Mä en ole "lihonnut" tämän aikana, vaan syönyt oikeasti 2500kcal joka ikinen päivä, ja kroppa kiittää.
Mä voin kertoa, että nesttä tulee aivan helvetisti ensin.
Ja sitten tulee pohjaton nälkä, johon pitää syödä.
Solut tarvitsevat energiaa kun ne vaihtaa nesteet (tämä tapahtuu aina kun lopettaa oksentamisen)
Kusin siis 3kk ja turpoilin. Se oli sen arvoista.
Minun vinkit:
Aina kun ahdistaa, kohdatkaa se piikki, sen jälkeen on helppo tajuta ettei se ollut ruuasta kiinni
-Jos ahminnat ovat iltaisin ,kysymyksessä on aina nälkä
-Nälän tunnistamiseen saattaa mennä aikaa, mutta helpottuu kun oppii kuuntelemaan ihan pieniäkin näläntunteita.
-Itselläni meni 3kk oppimaan syömään, ennenkuin oli todella kova nälkä, mikä olisi aikaisemmin johtanut ahmintaan.
-Vähintään 2000-2220kcal /vrk.
Näin suojaudut ahminnalta.
-Makean himo lähtee kyllä ajan kanssa.
Paino sahaa akselilla - 3kg, ja se ei ole lihoamista.
Ei kompensaatiota jos menee överiksi joku päivä.
-Keho tasoittaa energian plussat automaattisesti 4 vrk:n sisään.
Yleensä saa syödä lisääkin,koska jossain vaiheessa keho kuluttaakin jo sen 2200,ja trvitset lisää.
Jos vaikeata luottaa kehoon (joka kylläkin on helvetin sekaisin) niin pitäkää ruokapäiväkirjaa.
paraneminen on tutkimusmatka, ja paras sijoitus minkä olen ikinä tehnyt.
työtä on,ja vasta nyt on sellainen olo,että on ihana syödä sen 3 lautasellista sapuskaa laivan buffassa ja huomata ettei oikeasti lihoa tms.
Ja sitä pöperöö ei tee samalla tavalla mieli,kun kaikki on sallittu,ja nälkäsignaaleja ruvetaan kunnioittamaan ,ja kuuntelemaan.
Hyvä tapa purkaa ahdistusta on ihan vaan ripeä kävely tai muu liikunta.
Kun buliminen oireilu loppuu, saattaa tulla paniikkihäiriötä, pyörrytyksen tunteita, raajojen kylmyyttä..Itkua,raivoa, ja suunnatonta pelkoa.
Nämä ovat niitä tunnesolmuja jotka oireilevat.
Ne pitää kohdata, ja analysoida jotta pääsee eteenpäin paranemisprosessissa.
Jos olisin itse saanut enemmän apua, ja tietoa miten keho käyttäytyy kun lopettaa oksentamisen niin ei olisi ollut iin pelottavaa, kun tosiaan tuntuu että lihoaa 100kg ainakin.
Haluan auttaa, ja vastaan omalla kokemuksella jos jollain jotakin sydämellä.
Omia juttuja:
-Aina aamiaista, lounasta, välipalaa, päivällistä ,iltapala herkku
-Jos jotain tekee mieli, -->syö
-Kroppa ilmoittaa kylläkin milloin se on saanut tarpeeksi energiaa.(kun kuuntelee sitä)
-En syö salaattia ruuaksi, se vie vaan ahminta ajatuksille kun siinä ei ole riittävästi energiaa.
-Bulimiasta ei pääse eroon laihduttamalla.
-Mittani ovat 163cm ja 51, ja koen itseni ekaa kertaa erittäin hoikaksi .(lihastakin löytyy)
-Harrstakaa liikuntaa, se pitää mielen virkeenä.