Mantelipuun alla
sinut jälleen kohtasin
oli kesä etelänmaan
taitoit oksan mantelipuun
evääksi matkallemme
kaukaisen maan
Lähde janomme sammutti
ja jokin muu
olit oppaani
rakkaani
ruskettuneen ihoni
peiti katseilta muiden
ohut harso kasvoillani
näin vartalosi
auringossa kimaltavan
Sanoin kyllä
omakseni minut saat
siellä mantelipuun alla
sinut jälleen kohtasin
oli kesä etelänmaan
taitoit oksan mantelipuun
evääksi matkallemme
kaukaisen maan
Lähde janomme sammutti
ja jokin muu
olit oppaani
rakkaani
ruskettuneen ihoni
peiti katseilta muiden
ohut harso kasvoillani
näin vartalosi
auringossa kimaltavan
Sanoin kyllä
omakseni minut saat
siellä mantelipuun alla
Vastaukset 6
Vanhimmat
... yllättäin se kasvonsa
halunsa paljastaa
vaikka luulin haudanneeni sen syvälle
sydämeni sopukoihin
mutta ei ! sieltä se kirkuu
ilmaisee tahtonsa
rakastaa sinua ...
nyt mentiin kaukomaille asti
mutta sellaiset paikat ovat omiaan rakkaudelle
sen tuntemuksille
pitää antaa vain palaa !!!
taas niin mainio kokonaisuus runoilijattarelta
joten hyvä mahtavan upea liona !!!
mielikuvituksen tuotetta tämä, pitää
haaveilla etelänmaista kun täällä puree pakkanen.
kiitos kiltti vastauksestas!
matkustaa etelään
lumesta ja kylmästä.
Olla vaan ja manteleita
nakertamaan.
Hieno runo:)
olin viimetalvena, vaikkei tää runo siitä
syntynyt, mutta saahan sitä haaveilla.
Kiitos kommentistasi!
Mun tuli ihan kesää ikävä kun luin runosi:) Kaunis :)
aina talven voittaa.
Kiva kun luit ja pidit runostani, kiitos Alma**