Otsikossa siis pääasia. Meillä 7kk ikäinen tyttö, joka aiemmin nukkui todella hyvin. Noin viiden kuukauden iässä alkoi yökukkumiset, välillä on rauhoittunut, mutta taas mennään. Nyt kaipaisinkin vertaistukea muilta saman kokevilta. Tytöllä on puhjennut kuukausi sitten 2 hammasta, en tiedä tekeekö lisää. Lisäksi oppinut juuri ryömimään. Ilmeisesti tämä liikkumisen taito valvottaa meitä kaikkia öisin? Ei ryömi sängyssä yöllä, mutta lähinnä juttelee ja jos et reagoi siihen mitenkään, alkaa kääntyä itkuksi. Aiemmin rauhoittunut heti kun saa tutin suuhun, mutta nyt ei tepsi sekään. Parina viime yönä valvonut siis reilun tunnin aamuyöstä ja sitten yliväsyneenä nukahtaa vielä tunniksi pariksi. En imetä vauvaa ja yösyötöt on jäänyt kuukausi sitten pois. Tutti tuntuu myös olevan hyvin tärkeä ja välillä tuntuu että herää senkin takia kun ei ole enää tuttia. Tilanne on kuitenkin hieman rauhallisempi kun kuukausi sitten. Silloin herättiin tunnin välein tuttia laittamaan. Nyt on lähinnä niin että valvoo pitkän pätkän keskellä yötä, jota ei aiemmin tehnyt.
Tyttö menee nukkumaan n. klo 21 ja herää vaihtelevasti klo 7-8.30 riippuen nukutusta yöstä.
Nyt kysyisinkin onko muilla tällaista??!! Kavereilta en saa vertaistukea, sillä muiden vauvathan ovat unelmanukkujia ja minun tyttöäni ihmetellään kun heräilee vaikka ei syö yöllä. Voiko todellisuudessa muiden vauvat muka nukkua yöt läpeensä koskaan heräämättä, kuten väittävät?? Luulen että ei..
Tyttö menee nukkumaan n. klo 21 ja herää vaihtelevasti klo 7-8.30 riippuen nukutusta yöstä.
Nyt kysyisinkin onko muilla tällaista??!! Kavereilta en saa vertaistukea, sillä muiden vauvathan ovat unelmanukkujia ja minun tyttöäni ihmetellään kun heräilee vaikka ei syö yöllä. Voiko todellisuudessa muiden vauvat muka nukkua yöt läpeensä koskaan heräämättä, kuten väittävät?? Luulen että ei..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Meillä samanikäinen pieni valvottaja. Tosin meillä ei ole koskaan nukuttu hyvin.
Kokeilin unikoulua, kun tyttö täytti puoli vuotta. Se auttoi pienen hetken ja yösyötötkin jäivät suht helposti pois. Sitten pirpana oppi ryömimään, alkoi tulla hampaita ja taas valvotaan. Kun hampaat vaivaavat yöllä, tyttö ei rauhoitu mitenkään muuten kuin rinnalle. Tällä hetkellä imetän taas 2-3 kertaa yössä ja imetysten välit nukutaan suhteellisen hyvin *koputtaa puuta*. Muutamana yönä olen kokeillut, pärjättäisiinkö vähemmällä, mutta jos en imetä, saan ravata tutittamassa ja tassuttamassa viiden minuutin välein. Ei jaksa. Univelkaa on ennestäänkin niin paljon, ettei pää kestä enempää. Syököön tyttö yöllä tissiä, kunhan saadaan edes hiukan nukkua. Eiköhän se tuosta itsekseen vierotu ennen kouluikää...
Meillä neuvolassa sanottiin, että yösyötöt pitäis jättää puolen vuoden jälkeen pois, mutta oon kans harkinnut että ottaisin takas yhden syötön juuri tuolloin aamuyöstä kun heräilee. Jos sais kans nukkua! Mutta toisaalta kun kuukausi ollaan jo pärjätty ilman niin ei viittis alottaa taas syöttämään, kun neuvolassa valittavat.. Toisaalta tarviiko niille kaikkee kertoa? :D
hei...
en osaa ongelmaasi vastata mutta, tuohon koko yön nukkumiseen putkeen voin oman kokemuksen sanoa... eli meillä on 6kk poika joka on pienestä asti nukkunut yöt hyvin... eka kuukausi herättiin useasti syömään mutta sen jälkeen siirtyi pulloruokinnalle ja nukkunut toisen kuukauden 1-2syöttöä per yö... jonka jälkeen nukkunut yöt putkeen.. joskus on tietenkin poikkeuksia öitä sieltä täältä... ja nyt on ollu ilmaa mahassa joka on huudattanut mutta kuitenkin koko yön nukkunut... eli unissaan huudellut... poika myös pyörii unissaan paljon ja tulee unisia "käskyjä" tulla siirtämään poitsua silloin tällöin... ei kuitenkaan joka yö... meillä ei ole vielä hampaita puhjennut mutta ikenet kutisee kylllä... meillä taas on päivä unet silloin tällöin pitkiä ja lyhyitä... vaikka kuinka yrittäisin pitää päivä rutiineja... ei onnistu... eli yöt nukutaan mutta päivisin ei niin paljoa... kukin tavallaan... :)
nii ja lisäksi vielä edelliseen... jos poitsu on tosi väsynyt illalla eikä syö tarpeeksi puuroa ja maitoa ni herää yöllä syömään mutta yleensä syö sen ison määrän puuroa ja lisäksi hetken päästä maitoa nukahtamiseen...
Kyllähän te samassa paikassa yöt vietätte varmaan vielä lapsen ollessa kouliässäkin. Kyllä hän varmaan 18 vuoden hujakoilla jo alkaa viettämään yöt eripaikassa...
Mutta todella lähdin kysymään, että millainen unikoulu teillä oli?
-8 kk ja valvotaan öisin-
Minuakin neuvolatäti ja moni muukin on neuvonut jättämään yösyötöt pois, mutta niidenpä ei tarvitsekaan valvoa sitten koko yötä sen tissiä huutavan vauvan kanssa. Minä mieluummin imetän pari kertaa ja nukun muun ajan. Neuvolatäti kehotti myös kokeilemaan huudatusunikoulua, mutta enpä tottele sitä siinäkään asiassa. Minä suhtaudun nykyään neuvolaan vähän samalla tavoin kuin oman äitini tai anopin neuvoihin: Kuuntelen mielelläni minua kokeneempien neuvoja ja kokeilenkin niitä, jos ne sopivat omaan ajatusmaailmaani, mutta loppupeleissä on tehtävä omat ratkaisuni sen suhteen, miten meillä arki parhaiten sujuu. Neuvolantädinkin on niitä ratkaisuja kunnioitettava, kunhan nyt ei lapsen kasvu ja turvallisuus vaarannu. Joten vaikka imettäisin kymmenen kertaa yössä, neuvolassa siitä on turha urputtaa, jos asia on meille ihan ok.
Toisaalta ajattelen niinkin, että mihin se lapsentahtisuusajattelu häviää yhtäkkiä siinä puolen vuoden jälkeen? Jos osan yöstä lapsi rauhoittuu tutin avulla, mutta sitten pari kertaa tarvitaankin tissiä, niin kaipa lapsi silloin sitä tosiaan tarvitsee.
Tarkoitin, että tissistä vieroittuu ennen kouluikää :)
Meillä oli se tassuhoitounikoulu. Periaatteessa noudatetaan sitä nytkin, mutta jos tyttö ei sen avulla rauhoitu kohtalaisessa ajassa, imetän. Ei vaan jaksa enää valvoa öisin tuntitolkulla.
...tarkoitin tissistä vierottamista...
Olen muistaakseni joskus lukenut, että noihin tassuttelujuttuihin lapsen pitää olla vuoden ikäinen? Olen näet miettinyt kanssa vaihtoehtoja mitä alkaisi kokeilemaan... Mitään huudatus juttuja ei meillä aleta, tassuttelu on tähän asit johtanut huutamiseen, siksi ajattelin myös itse että lapsen pitää varmaan olla vanhempi, jotta nukahtaminen onnistuu pelkän käden avulla, lapsen pitäisi ymmärtää paremmin että käsi merkitsee läsnäoloa, eikä tarvitse konkreettisempaa läsnäoloa... Myös kellon mukaan syöttämistä olen harkinnut, mutta kun ongelma ei ole enää syömiset, vaan neiti heräilee muuten vaan... Mitä muita keinoja yleensä on olemassa? musiikki... Kokeiltu, ei auta, pääsi rupsahtamaan koko idea rauhoittavaasta musiikista, kun en jaksanutkaan käyttää sitä kuin rauhoittamiseen, eli lapsi ei saanut kokemuksia siitä, että musiikin soidessa on hyvä olla (raskausajan kyllä jaksoin hyvin ahkerasti tirisyttää sitä soittorasiaa, mutten enää sen jälkeen ole hyvinä hetkinä muistanut...).
He hee, niin, onhan meillä tosiaan tässä jäljellä vielä monta vuotta saman katon alla.
En muista, onko tassuhoidosta mainittu jotain ikärajoja. Kyllähän se meillä jonkin aikaa toimi ns. täydellisesti, vaikka tyttö oli vasta puolivuotias. Ei se yöheräilyjä kokonaan lopettanut, mutta sen avulla lapsi kyllä nukahtaa uudelleen huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin. Samoin yöunille nukuttaminen helpottui huomattavasti. Edelleenkin toimii osittain. En siis imetä joka kerta, kun tyttö herää vaan tassuttelen ensin ja vasta viime kädessä otan tissille. Hampaiden tulo sotki hommaa aika lailla. Ja ryömimään oppiminen on tehnyt sen, että tytsy mönkii unissaankin edestakaisin sängyssä ja päätyy huonoon asentoon ja herää siihen. Nyt onkin laitettu tyynyjä sänkyyn esteeksi niin, ettei pääse nalkittamaan itseään kulmiin.
Kyllä, täällä on aika pitkälti samaa. Aiemmin poika nukkui ihan hyvin, siis vauvojen hyvin. heh! Nyt o ollut jonkun aikaa yöt tosi levottomia. Heräillään puolen toista kahden tunnin välein. Alkaa pyörimisellä ja kitinällä ja jatkuu kohta itkulla. välillä rauhoittuu silittelyllä tai sylissä heijaamisella. välillä ei auta kuin imetys. on ollut tavoitteena lopettaa yösyötöt, mutta tällä vauhdilla ei paljoa innosta.. Niin, poika on kohta seitsemän kuukautta.
kiinnostuneena lueskelen vihjeitä nukkumiseen. Illalla nukahtaa helposti ensimmäisen kerran. sitten herää noin tunnin päästä eikä meinaa nukkua enää.
Toivottavasti joku vaihe vain hampaitten takia...
Soittelin neuvolaan ja kyselin vähä mitä tässä tilanteessa olisi mahdollista tehdä. Kysyivät paljonko nukkuu päivällä. Meillä nukutaan aamupäivästä 0,5h-1h ja iltapäivällä 3h. Siinä ne päiväunet. Meinas että nukkuu liikaa ja täytyy herättää aiemmin pitkiltä päiväunilta!! Oikeesti? Mun mielestä ei nuku liikaa vai olenko väärässä? Ja se nyt on ihan sama jos herätän aiemmin pitkiltä unilta, nimittäin tyttö on sitten kovin kiukkunen ja joudun laittaa kuitenki vielä lyhyille päiväunille jos en halua pistää yöunille klo 19.. Kettumainen oravanpyörä sanon minä. Joskus ennenkin olen neuvolasta samaa asiaa kysynyt, mutta silloin meillä keikahti rytmi oikeasti väärin päin ja sillon nukuttiin päivällä enemmän kun yöllä. Silloin saatiin rytmi heti käännettyä, kun valvotin enemmän päivällä. Nyt ei kuitenkaan mielestäni ole kyse rytmin kääntymisestä, sillä päiväunia nukutaan kuitenki mun mielestä ihan normaali määrä???
Meillä myös tyttö 7kk on nyt ruvennut nukkumaan todella huonosti, hampaita ei ole vielä yhtään, mutta on ihan vähän ajan sisällä oppinut konttimaan,kiipeilemään ja nousemaan tukea vasten seisomaan joten luultavasti nyt kun lapsi oppii niin paljon kaikkea nopasti niin se vaikuttaa myös nukkumiseen. Monesti yöllä kuuluu vaan höpötys sängystä ja siellä tyttö seisoo ja pitää häkkisängyn kaiteista kiinni, ja on niin energinen että uudelleen nukuttaminen on kyllä työlästä, mutta eiköhän tämäkin vain ole joku vaihe:)
Ei kiva homma vaikka IHANAA ettei olla ainoita! Mäkin just mietin että ei oikein ole vertaistukea tutuista kun kaikkien vauvat nukkuu ah, niiiin hyvin.
Meijän poju vajaa 7kk on kukkunu ja hillunu tasaseen tahtiin yöt läpeensä siitä asti kun alahampaat tulla tupsahti vajaa viisikuisena. Parhaimmillaan heräilee tunnin välein ja tuttia tarvii ja yleensä auttaakin. Kokeilin unikoulua pari yötä mutta itki vaan mitä ei siis yleensä tee muuten kuin nälkäisenä ja unikoulu jäi kyllä siihen. Ei meitä miehen kanssa se häiritse jos oikeesti on yöllä nälkä ja herää syömään. Pullosta syö eli tiedetään miten paljon menee sapuskaa... velliä ottaa aina pari desiä ja tosi ahnaasti. Kiinteitä syö päivisin kertaa viisi ja liha-aterioita siitä ainakin yksi. Muuten levoton nukkuminen ja jatkuva nyhrääminen ym. on kyllä hankalaa ja päivisin on kyllä ihan zombie välillä. Omassa sängyssä meidän kanssa samassa huoneessa nukkuu. Poikaa oppinut pari vkoa sitten ryömimään ja kovasti päivisin touhuilee, oletan siis että ihan vaan joku vaihe ja lohdutan itseäni sillä että jospa tällaset yöt ei ikuisuuksiin jatku..
Oletko kuullut nämä neuvot?
"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"
Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.
Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.
Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.
Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.
Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.
Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.
Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.
***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.
Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
*******************
Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)
William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.
Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä.
Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.
KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin.
Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa vallitsevasta yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.
Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.
MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.
(jatkuu)
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.
Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.
Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.
Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä
Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.
Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.
Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
Meillä on ikänsä nukkunut huonosti. Aina olen odottanut että varmaan kun seuraava etappi saavutetaan, esim kiinteiden alotus, niin nukkuu paremmin. Nyt syö yleensä viisi, joskus neljä, kertaa päivässä. Illalla iso annos puuroa ja nukkumaan mennessä korviketta 100ml. Muuten imetän vielä. Yleensä nukkuu 3-4h ja herää tissille, tuttia ei tahdo huolia yöllä. Sen jälkeen nukkuu pari tuntia ja otan viereen tissille. Sitten on näitä "ihania" öitä kuten viime yö, jolloin heräsi tunnin välein. Eikä varmasti ollut nälkä, en vaan tiedä mikä pojan herättää. 2-2,5 tuntia unta on myös ihan tavallista.
Itse stressaan yöheräämisistä niin etten illalla tahdo saada aina unta, vaikka väsynyt olen. Mietin vain, että ehdin nukkua vain niin ja niin vähän ennen kuin taas herätään. Toivottavasti pian nukuttaisiin yöt putkeen..
Onko hän leijona tai oinas horoskoopilta?
Tyttö on härkä.
MUTTA, meillä on nukuttu kaksi yötä 12h putkeen!! Ja arvakkaas mitä, tyttö on itse vähentänyt päiväuniaan kolmeen tuntiin päivässä. Eilen nukkui sen yhtä soittoa ja valvoi sinnikkäästi iltaan, joka kävi helpommin kun kuvittelinkaan. Toissapäivänä nukkui kahdessa pätkässä yhteensä 3 tuntia. Ehkä neitonen siis neuvolan sanojen mukaan nukkui liian paljon päivällä jolloin yöunet häiriintyivät.. Tänään nukutaan taas vaan kolme tuntia. :)
Mikäköhän meillä sitten auttaisi... Tyttö nimittäin nukkuu korkeintaan tunnin unet 2x päivässä. Jos ei päästä ulos nukkumaan, mennään yksillä n. tunnin unilla. Jos positiivisesti haluaa ajatella, niin ei varmaan tule vaikeuksia siinä vaiheessa kun pitäisi siirtyä yksien päiväunien taktiikkaan.