Millä perusteella valitsit puolisosi ja miksi halusit hänen kanssaan naimisiin?
Viime aikoina olen kuullut monia tarinoita, kun ihmiset miettivät etteivät ole koskaan rakastaneet puolisoaan. Nuoruuden rakkauden kanssa elänyttä se hämmästyttää. Mietin, onko ilmiö yleisempi kuin luulisi.
Viime aikoina olen kuullut monia tarinoita, kun ihmiset miettivät etteivät ole koskaan rakastaneet puolisoaan. Nuoruuden rakkauden kanssa elänyttä se hämmästyttää. Mietin, onko ilmiö yleisempi kuin luulisi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yhtenä aamuna, 60-luvun jälkipuoliskolla, opiskelija-asunnossa ( kaksio omassa käytössä, useimmat asuivat alivuokralaisina) nykyinen vaimoni laukaisi että "miu mielest mei pitäs mennä kihloihi"!
Juu, juu!
Pää oli auki eikä ole sulkeutunut vieläkään.
Hirvein huuma ja harkitsematon kiima olivat karisseet kiertolaisvuosina.
Opin arvostamaan toisenlaista elämää.
Olin 16-vuotias ja raskaana.
Kotiin ei kakaran kan ollut asiaa.
Elämän pituinen helvetti siitä seurasi.
Kyl se vahingon seuraus on kuten 96% kaikilla . Ei kukaan nuorista mene muuten löysään hirteen.
Aikuisilla varmasti varallisuus on vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen ,
siksi, että mies oli älykäs, ja oli tarkoitus tehdä jälkeläisiä..
Minunkin vaimo otti minut kuulemma juuri älykkyyden takia. Tehtiin lapsia,fiksuja sellaisia,mutta.....
Yhtenä kauniina päivänä oli pakannut kamansa ja häipyi,nuoren juopon matkaan.
Hyvä,että lähti.
"Kakaroitahan" oltiin kun alettiin kulkea yhdessä... Parin vuoden "vehtailun" jälkeen päätimme panna hynttyymme yhteen... Ikää oli sen verran vähän että kumppanini vanhemmilta oli saatava siunaus tuolle suhteemme vahvistukselle... Paljon muuta elämässäni voisin katua, mutta en hetkeäkään tuota nuorena naimistani... :)
jaa, mitähän syitä muita olis ku se rakkaus,? Joo vallitsevat olosuhteet kans. Ammatin mukaan lisäks, aloin yleensäkin tutustumaan. Sit joko rakastu, tai ei. Oli maita mis ei saannu asuu avoliitois, se tais olla yks syy yhdessä.
rakastuin vain matkustaviin miehiin, oma elämä on tärkeä.
itsekin ihmettelin?
Pilhun perään. Rinnoissakin oli/on eroja.
Hyvä kokonaisuus saa miehen sekaisin.
Niinkuin monella muullakin, sitten ilmoitettiin lapsentulosta ja niin se jatkui.
Eukosta toiseen.
Uskoisin sinun olevan poikkeus tai sitten olet nainut nössön muijan.
Tosin, rakkautta saattaa ilmetä pitempääkin, vaan siihen en osaa sanoa mitään.
toiseen, et taida juurikaan arvostaa naisia?
Ovat sinulle vain yhtä tarvetta varten niinkö.
Se on sellainen "miehekäs" sanonta.
60 ei oikein tuo "rakas vaimo" tule luontevasti.
Olen sitä mieltä että elimillä se yhdessäelo alkaa, aikasti harva aloittaa tunne-elämän kartoituksella.
Enempi taitaa olla niin että tunne-elämä alkaa niistä elimistä ja kehityy sitten aivoihin päin.
Minulle ja kait monelle muullekin kävi niin että tunne-elämä ei kerinnyt kehittymään vauvaan asti joten neitoset tekivät ne lupaa kysymättä, luottaen onnensa?
Ja eihän se onni tuolla tavalla kestä koskaan, läheltä haettuna voisi ajatella että nykyaikana sitä harrastetaan enemmänkin, ruokot, lapsilisät ja sossu houkuttelee hyvin.
Korppis näyttää tehneen asiasta aloituksenkin jossa kuvaa elämäänsä ja joidenkin muidenkin naisten elämää hyvin.
Ihan vielä ei voi vauvoista saada työhuonevähennystä tms., mutta kohta puoliin voi, miten nyt sitten tulevien vaalien sukupuolijakauma menee.
Ruissalon tanssilavan penkillä näin kauniin naisen istuin viereen ja siihen jäin.
Kotona punkkaava merimies siirsi kampevähät tulevan vaimon ja sen lapsen luokse ja siihen otin pesäpaikan.
Naimisiin mentiin kun tuli lisäystä, sekin oli ittestään selvää et mies vastaa huutonsa.
Kohta oon 40v opiskellut toisen luonnetta ja melkein olen jo alkeet selvittänyt.
ihan täyttä rakkautta 100 %.
Miksi? Samat sävelet---romeo ja julia. Tuleeko toisen kerran sama?? 60 plus...
rakkaudesta ja raskaudesta. :)
...ottaa avioeroakaan. Nykyjään useat ottaa avioeron.
No moi! Ninhan se menee, mä taas naisena aattelen niin et jos kersoja aatellaan hankkia niin silloin mennään avioon, muuten en nää mitään tarvetta. Kaiken saa kaksiin nimiin mitä on asuntoon ...yleensä kaikkeen laitettu, soon oma häpiä jonsei pidä puoliansa ja kirjanpitoa kuittien kanssa :D
Oikeesti, tiedän tuttuni joka oli yli 10v avoliitossa miehen kanssa joka maksoi omaa asuntoaan, tarjoilija tyttö osti jokapäiväisen elämän siihen kaksioon, ruoat, jne..miehen loput rahat kuluivat tupakkaan ja kaljoihin.
Tuli ero, ei saanut elättäjä neito latin latia, mies oli löytänyt rikkaan vanhapiika-opettajan...ei niin kaunis, mutta kuten sanoin oli perämettääkin ihan saakutin paljon.
Onni onnettomuudessa pääsivät sentis vihille ja lapsikin oli tulollaan kun nuorivaimo kuoli lapsi kohdussaan samoin, ja poks! tytön isä ampui samaan aikaan itsensä ja selvityksen jälkeen kenellekään ei jäänyt kuin vaatteensa. Mitä tästä opimme? Älä usko kaikkea mitä näet.
mitään pakkoa meillä ei ollut. Olin 25-vuotias, puolisoni kolme vuotta nuorempi, ja avioliitto tuntui luontevalta ratkaisulta vuoden seurustelun jälkeen. Ero tuli neljätoista vuotta myöhemmin.
Luulen rakastaneeni puolisoani yhtä paljon avioon mennessä kuin sieltä lähtiessä. Meidän yhteiselämästä vain ei tullut mitään. Avioliiton jälkeinen kanssakäyminen on meille luontevaa "no bad feelings" , mutta
kovin paljosta kanssakäymisestä en välitä.