Nyt on kyllä hankalaa kirjoittaa kirjaa, koska kirjoitan lähinnä nuorten elämästä ja ystävyydestä. No, nyt kun on itsellään kaverisuhteet ihan hajalla, niin hahmojen kaverisuhteiden kertominen tarinassa on aika hankalaa. Kun tahtoisin kirjoittaa siitä, mitä kivaa nuoret tekevät ryhmässä. Maksimissaan nyt kirjassani on 4 nuorta 14-vuotiasta tyttöä. Mutta en keksi heille mitään kivaa tekemistä yhdessä, koska itselläni menee niin huonosti. Ei ole sellaista motivaatiota ja intoa kirjoittaa, muuta kuin kirjoittaa hankalasta kirjoittamisestani tänne. Kunpa saisin täältä jotain apua tähän asiaan. Ajattelin lähettää julkaisijalle kirjani, kun se olisi valmis, mutta kun kirjassa on nyt 100 sivua ja tahtoisin maksimissaan siihen minun kirjaani 250 sivua. Se olisi ihan hyvä kirjan pituus, mutta kun katson aina vaan niitä kirjan sivujen määrää, enkä ollenkaan keskity kirjan tarinaan. En oikeastaan edes suunnittele mitään. Kirjoitan vaan. Nyt oon tullu järkiini ja kirjoitan muistiin inspiraatioitani, jotka sopisivat siihen minun kirjaani. Pari kertaa oon saanu suunniteltuu, ja se ensimmäinen inspiraatio jonka olen kirjoittanut ylös, se on jo siihen minun kirjaani kirjoitettu. Mitään kivaa en nyt vaan valitettavasti keksi. On aika montakii mukavaa kaveria, joiden kanssa tulen nyt toimeen, mutta tahtoisin olla kaikkien kanssa hyvissä väleissä ja sen takia, en saa mitään kirjoitettua. Jos kirjoitankin jotain kivaa tekemistä minun hahmoilleni, alan itkeä omaa tilannettani. Hahmoillani menee hyvin ja oma elämäni on syvältä. HELP ME!
Hankalaa tää kirjan kirjoittaminen nyt
illuD
11452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No kiinnostaako ketään "kirja", jossa kerrotaan neljästä tytöstä jotka tekevät niin kivoja asioita yhdessä ja kaikilla on niin ihanan ihanaa, että voi että..Oma mielipiteeni on ei..
Ennemmin kirjoitat siitä, mitä itse olet kokenut..Ensin ystävät ovat väleissä mutta pian tämä kaveri porukka hajoaa käsiin, Miksi? Miten? Mistä syystä? Ja mikä on loppuratkaisu? Yhden tytön elämä on syvältä,yrittää pelastaa tilanteen..Saada ystävät kokoon tai etsiä uusia ystäviä..?
Tai ystävä porukka lähtee festareille..jossa tapahtuukin jotain järkyttävää...joku katoaa, kuolee, kaapataan tms. Se voisi kiinnostaa paremmin, kuin neljän tytön siirapin makea elämä, jossa ei edes kynsi katkea..
Hyvä huomio, kun sanoit, että jos on niin kivaa ja iloista yhdessä, niin se ei kiinnosta ketään. No täytyy kokeilla jotain noista sun ehdotuksista inspirations. Kiitos että annoit neuvoja. Yritän tässä kehitellä jotain piakkoin. Olen juuri kirjoittamassa sitä kirjaa ja siinä on nyt käynyt jokin katoamistapaus. Mutta en kerro kenelle. Katsotaan tuleeko siitä nyt mitään. Kiitti paljon, kun autoit minua hiukan eteenpäin. ; D
siitä. mitä sivumäärään tuijottaminen voi aiheuttaa: sivujen täyttämistä ilman asiaa. Ottakaapa kaikki opiksenne nyt: sivumäärä on sivuseikka (hahah, voi miten nokkelaa!), keskity sisältöön, älä mittaan.
Minun on kyllä viimeinkin keskityttävä siihen sisältöön. Ei siitä kirjan kirjoittamisesta tule mitään, jos vaan että nyt on tuon verran sivuja, hyvä, kohta on varmasti yli 140 sivuu tai jotain sinne päin. Mä yritän keskittyä siihen tarinaan nyt lopulta. En oikeastaan ole vielä aikuinenkaan joten tämä sivujenmäärän tuijottelu on aika selvää multa. Kun en ole aikuinen ja käynyt vaan yhden kirjoituskurssin, niin sivujen tuijotteluu on tultu tehtyy. Mutta hei, ottakaapa huomioon, että oon kirjoittanut tokalta luokalta asti. Enkä ole enää ala-asteella. Opettajat mun koulussa on kehuneet kyllä mun kirjoittamaa tekstiä sujuvaksi ja helposti ymmärrettäväksi, tai jotain tuollaista. Nyt koulussa ope tahtoo lukee meien luokalle mun 105 sivuista tarinaa, joka ei ole enää 105 sivuinen, koska fontti on vaihtunut ja se on edelleen kokoa 12 ja silti se on pienempää, kuin se vanha fontti. Joten sivuja on nyt 98. Siis nyt puhun eri kirjasta, kuin puhuin äsken huomio! Joten mun yhdessä kirjassa on nyt viimein 101 sivuu ja toisessa on 98 sivuu. Kattoo nyt mitä tästä sitten kehkeytyy. Koulussa kyllä ollaan ihan innoissaan mun tarinoista.
Olet ihan oikeassa. Ei pitäis sivujen määrää tuijottaa vaan sitä sisältöö. Yritän keskittyy nyt siihen sisältöön, en sivujen määrään. :) ; D
Sori tuo ylimääräinen vastaus. Kone oli hidas ja jouduin kirjoittamaan kaks ja sitte se olikii julkaissut kaks mun vastausta. ; D
Aattelin tuossa, että voisihan joillain noista tytöistä olla "aina kivaa" ja jatkossa osoittautuisi, että juuri tällä tarinan hahmolla asiat ovatkin kaikkein huonoimmalla tolalla. Kaikkihan ei ole kultaa mikä kiiltää, näinhän sanotaan.
Näin aikuisena olen monesti huomannut, että kulissien ylläpito on yleisempää kuin ehkä kuvittelisi. Tuo pieni teemanpoikanen ei näin ollen siis ole kovinkaan kaukaa haettu.
Itse sain kirjoittajan herätyksen vasta aikuisiällä. Tosin jo koulussa olin todella innokas ainekirjoittaja, vahinko etten saanut muita syttymään.
Kyllä. Voishan se olla niinkin. Mutta mukavaa, kun aikuisiälläkin on kirjoittajia. Parempi se niin on kuin ei ollenkaan. ; D
"Hahmoillani menee hyvin ja oma elämäni on syvältä."
Älä kirjoita henkilöistä, joilla menee hyvin. Lukijoita kiinnostaa tarinan henkilöt, joilla menee huonosti. Mitä huonommin päähenkilöllä menee sen parempi. Anna heidän madella mudassa, ryömiä tuskaisesti piikkilankojen läpi. Särje heidän haaveensa ja ihmissuhteensa. Anna heidän tuntea tuskaa, menetystä, pelkoa, kauhua, epätietoisuutta ja tragediaa; anna heidän elää kaikkien vastenkäymisten keskellä; ja anna heidän kasvaa ihmisiksi. Tarinan edetessä kasvata päähenkilön vaikeuksia suuremmaksi askel askeleelta kunnes pääset tarinan loppuratkaisuun. Vasta silloin päätät onko tarinan loppu onnellinen vai traaginen. Näin hyvät kirjat ja elokuvat kirjoitetaan.
"Ajattelin lähettää julkaisijalle kirjani, kun se olisi valmis, mutta kun kirjassa on nyt 100 sivua ja tahtoisin maksimissaan siihen minun kirjaani 250 sivua."
Unohda kustannushaaveet ja sivun pituudet. Ne ovat epäoleellisia häiriötekijöitä, jotka häiritsevät oleellisinta: tarinan kirjoittamista. Ja huomio kaikkein oleellinen: romaani ei ole satunnainen ladonta lauseita peräjälkeen. Romaani on etenevä tarina, joka kertoo aina kertomuksen jostakin näkökulmasta. Juoni on romaanissa pakollinen rakenne; ilman sitä tuhatkin sivua tekstiä on päämäärätöntä ja puuduttavaa tarpomista. Siispä unohda kirjoittaminen hetkeksi ja keskity suunnittelemaan tarinasi juonta. (Kirjoitin sinun ikäisenä lukuisia 50-120 sivun mittaisia kirjoitelmia, joten tiedän mistä puhun. Tuolloin innostus oli valtava, mutta unohdin laatia tarinoille selkeitä juonia (tarinoita, joilla on selkeä alku-, keskivaihe- ja loppuosa), minkä takia kirjoitukseni lopahtivat suunnitelmallisuuden puutteeseen. Huomaan, että olet ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen joko nyt tai hyvin pian. Älä tee samaa virhettä kuin minä.)
kirjoittaminen on tasapainon löytämistä oman huonon elämän ja kiehtovamman fiktiomaailman välillä. Mikäpäs siinä. Minusta kirjojen kirjoittaminen on mielenkiintoisempaa kuin arkinen rutiinimaailma.
Kiitti vinkistä. Yritän olla tekemättä samoja virheitä kuin muut. Olen alkanut keskittyä enemmän tarinaan, kuin kirjailijan haaveeseeni. Se todellakin vaan häiritsee mun keskittymistäni.
Keskityn olennaiseen.
Kiitti myös Federal Law nimimerkkinen henkilö viestistäsi. :)