Onko olemassa tutkimuksia lesbojen/homojen syömishäiriöiden yleisyydestä?
Kuinka moni itse on sairastanut/sairastaa syömishäiriötä? Mitä syömishäiriötä? Milloin ja miksi syömishäiriösi alkoi ja miten se mahdollisesti on päättynyt?
Itse olen sairastanut syömishäiriöitä n 15 vuotta vaihtelevasti. Bulimiaa päivittäin usean kuukauden ajan.Parempina jaksoina ehkä muutaman kerran viikossa. Elämässä on ollut kaksi usean kuukauden mittaista jaksoa jolloin en ole oireillut. Anoreksia nervosa sairastettu. Oma häiriöni alkoi jossain siinä kohtaa kun oma seksuaalisuuteni yleisesti olisi kai pitänyt olla kukassaan (biologinen kehitys, itsensä löytäminen), mutta omassa elämässäni oli paljon muutakin.
Tarkoituksenani on kartottaa asiaa.Saada sairaat kommentoimaan ja puhumaan ja ehkä löytää syy-yhteyksiä.
Kuinka moni itse on sairastanut/sairastaa syömishäiriötä? Mitä syömishäiriötä? Milloin ja miksi syömishäiriösi alkoi ja miten se mahdollisesti on päättynyt?
Itse olen sairastanut syömishäiriöitä n 15 vuotta vaihtelevasti. Bulimiaa päivittäin usean kuukauden ajan.Parempina jaksoina ehkä muutaman kerran viikossa. Elämässä on ollut kaksi usean kuukauden mittaista jaksoa jolloin en ole oireillut. Anoreksia nervosa sairastettu. Oma häiriöni alkoi jossain siinä kohtaa kun oma seksuaalisuuteni yleisesti olisi kai pitänyt olla kukassaan (biologinen kehitys, itsensä löytäminen), mutta omassa elämässäni oli paljon muutakin.
Tarkoituksenani on kartottaa asiaa.Saada sairaat kommentoimaan ja puhumaan ja ehkä löytää syy-yhteyksiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole mielestäni lesbo, mutta mahdollisesti bi.
Olen 18 vuotta ja sairastuin anoreksiaan n. 3 vuotta sitten.Bulimiaa en ole koskaan sairastanut. Pääsin hoitoon ja elän nyt niin normaalia elämää kuin ex-ana mielestäni voi.
Mietin itsekkin tätä yhteyttä seksuaalisen suuntautumisen ja syömishäiriön välillä.
Kenen silmille laihdutan; miesten vai naisten? En ainakaan itseni hyväksi.
Yksi jännä juttu on että vaikka sairastin anoreksiaa niin en katsellut luisten tyttöjen kuvia, jopa ihastelin naisellista vartaloa.
Nykyäänkin en ikinä koskisi luurankoihin, vaan "tyyppiäni" olisi enemmänkin juuri pehmeät muodokkaat naiset.
Miksi sitten haluan laihtua? Siinäpä kysymystä kerrakseen.
Anorexia takana täälläkin ja jonkinasteisen bulimian kautta toivuttu ihan hyvälle mallille. Välillä, jos elämässä on ahdistusta, tekee ensimmäiseksi mieli lakata syömästä, mutta minulla on nykyään riittävän hyvä syy pitää itseni kuosissa, joten en lähde pelleilemään terveydelläni enempää. (Sanotaan kuitenkin, ettei anorexiasta kuulemma koskaan täysin toivu, vaan että se on ikään kuin piilevänä ihmisessä läpi elämän... en tiedä onko näin... ehkä hyvinkin.)
Liitän anorektisen käyttäytymisen seksuaalisuuteen siten, että hoikka ruumis on jotenkin ulkoisesti sukupuoleton ja siten olisi ehkä jollain tasolla ymmärrettävämpää tai hyväksyttävämpää rakastaa samaa sukupuolta olevaa ihmistä??? Tai ehkä se on sanaton viesti tarpeesta saada hoivaa, ja vain hoivaa, kun vastaavasti aikuisen ruumis herättää ennemmin seksuaalisia viboja... Pystyttekö ymmärtämään, mitä yritän tässä tavoittaa? Naisista pitävä (nuori) nainen saa miehiltä osakseen seksuaaliseen kanssakäymiseen tähtäävää huomiota -> naista inhottaa miesten lähentyminen, muttei osaa toimia tilanteissa, kun ei välttämättä itsekään ole vielä sinut oman seksuaalisen suuntautumisensa kanssa -> nainen alkaa kikkailla syömisen kanssa ja huomaa kroppansa muuttuvan androgyynimmäksi -> omaa identiteettiä on sairaalla tavalla helpompi käsitellä, kun seksuaalisuus ei ole niin "pinnassa" naisellisen olemuksen muodossa... En osaa jatkaa ketjua enempää, mutta jotakin tämänsuuntaista tuli mieleen.
Itse sairastuin 12-vuotiaana anoreksiaan, joka on tähän päivään asti muutellut muotoaan välillä bulimian ja ortoreksian kautta, pääosin kuitenkin Anana. Yhdistän kehittymässä olleen seksuaalisuuteni syömishäiriööni, ajoittuvat suhteessa toisiinsa jopa liiankin lähekkäin. Muistan osastolta erään viisikymppisen homomiehen, joka oli omahoitajanani hetken. Hän kysyi minulta suoraan keskutelussa, että olenko miettinyt seksuaalista suuntautumistani, sillä kuulemma usein tytöillä epävarmuus suuntautumisestaan ilmenee syömishäiriöinä ja pojilla sama aggressiivisuutena. Ei toki kaikilla, mutta osalla. Tämä mies on jäänyt mieleeni ja haluaisin kiittää häntä näin jälkeenpäin, hän oli yksi niistä harvoista jotka olivat tukenani.
Hyvä, että joku otti tämän puheenaiheeksi, uskon että meitä on useampiakin!
Onhan meitä.. Itselläni pahimmat bulimiavuodet sijoittuivat teini-ikään ja olen pitkään uskotellut itselleni, että olen parantunut. Enhän minä ole. Ruoka on aina keskipiste. Joko sitä syödään kippo kaupalla tai ei syödä ollenkaan. Viime aikoina kun asiat ovat kertyneet päällekäin olen vajonnut siihen viisi vuotta sitten vallitsevaan olotilaan. Oma seksuaalisuuteni.. Liian paljon toisiinsa vaikuttavia asioita, mutta tunnen hakeneeni huomiota ja hoivaa syömishäiriölläni. Paras ystävä, lepakko myös, on ollut osastolla anoreksiasta, yhtä lailla hän kikkailee edelleen ruoan kanssa. Tyttöystäväni sen sijaan syö, syö ja syö. Kun tietäisikin, miten tästä kierteestä pääsisi pois.
syömishäiriöt nuorten naisten liian yleinen tauti, kun itsetunto ei kestä omia paineita tai muiden. Allekirjoittaako kukaan tätä väitettä "Laihuushäiriön oireet ovatkin tavallista yleisempiä sellaisten ihmisten joukossa, joiden harrastus tai ammatti vaatii laihuutta, kuten malleilla, balettitanssijoilla tai taitoluistelijoilla. Perinnölliset tekijät ja traumaattiset kokemukset lisäävät alttiutta sairastua laihuushäiriöön" Sairastuneista on noin 95% naisia, joten pakosti siihen osuu lesbojakin, mutta onko seksuaalisuus syy vai onko se helppo kohde syyttää?
Olet oikeassa, että syömishäiriötä on todella runsaasti joten ei-heteroita kuuluu sairastuneisiin sitäkin kautta todella paljon. Ehkä seksuaalisuus on myös helppo kohde syyttää? Varmasti joidenkin (uskoakseni hyvin harvan. En tiedä, mutta oma oletus kyseessä) kohdalla kyse saattaa olla myös helposta syyttämisen kohteesta.
Häiriöön ei kukaan tahallaan sairastu ja aina on syy miksi sairastua. Syömishäiriön voi laukaista todella useat tekijät. Syy on toki lähes poikkeuksetta omaan itsetuntoon, toisten hyväksyntään, omaan suorittamiseen jne liittyvä, mutta tuo syiden skaala on niin laaja ja jokaisen henkilökohtaisessa elämässä tekijä voi olla melkein mikä tahansa asia jonka voi luokitella em. laukaisevien tekijöiden joukkoon.
On toki nuoria jotka saattavat tahallaan oksentaa, mutta jos eivät pääse tästä hallitusta ja tahallisesta käyttäytymisestä eroon niin kyse on alusta saakka ollut häiriöstä.
Koen sairauden syyn metsästämisen miltei mahdottomana labyrinttinä. Henkilökohtaisesti ainakin. Toivon kuitenkin, että kun ihminen jossainkohtaa pystyisi syyn/syyt sairaudelleen löytämään ja että syyn tiedostaminen olisi avain parantumisen matkalle.
Totta on, että kerran kun on sairastanut SH:n on koko elämän matkan aikana ns. piilevästi sairaana. Alttius sairastua uudelleen on hyvin herkkä, mutta on myös mahdollista elää tervettä elämää, ainakin jaksoittain. Niin, että ajatusmaailma ja käytännön suhtautuminen ruokaan on normaalia.
Omaa pitkällistä SH:tani en ole missään vaiheessa aikaisemmin yhditänyt seksuaalisuuteeni. En missään kohtaa matkalla kohti oman seksuaalisuuteni tiedostamista, mutta nyt olen avanut uuden ikkunan ja saattaa olla, että aiheuttaja on liitoksissa seksuaalisuuteeni ja täten ruumiinkuvaani.
En tiedä liittyykö seuraava tähän yhteyteen, mutta edellä luettujen tekstien johdosta tuli mieleen joten kirjoitan. Olen nainen. Naisellinen nainen, mutta en tahtoisi kenenkään sanovan minua naiseksi missään yhteydessä. Se käsite tunyuu niin vieraalta ja saa karvani nousemaan pystyyn. En tunnista itseäni sanasta "nainen". Syytä en tiedä. En tahtoisi olla mieskään, enkä tahtoisi pukeutua miesten vaatteisiin tai olla androgyyni. Joskus olen miettinyt haluaisinko ehkä sittenkin? Haluan kuitenkin mielelläni olevani "Hyvä jätkä!" siitä saan mielihyvää.