Kouluumme tuli uusi apuopettaja jo jonkin aikaa sitten. Melko nuori ja vasta valmistunut, ja tunsi luokaltamme jo ennestään monia oppilaita. Ikäeroa ei ole kamalasti, ja jotkut luokaltamme ovat hänen tuttujaan, kavereita tai kavereiden pikkusisaruksia tai muuta vastaavaa. Itse en ole koskaan liikkunut ko. henkilön kanssa samoissa piireissä. Aluksi hän vaikuttikin ihan kivalta, mutta nopeasti siitäkin tuli täysi kusipää. Opettajat ovat yleensä melko neutraaleja, mutta hän on itse nuori ja oppi nopeasti luokkamme hierarkian, mukautuen siihen. Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että täysin opettajan silmien alla, tämän asiaan puuttumatta, hän suosii näitä tuttujaan ja muita luokan suosittuja, ja polkee maahan meitä, jotka emme häntä tunne emmekä muutoinkaan ole luokassa suosittuja.
Eräs hänen tutuistaan on melko äänekäs hölöttäjä, mutta hänelle ei tämä apuopettaja sano koskaan mitään. Korkeintaan yrittää itse päästä mukaan juttuun, heittää vitsiä ja naureskelee näiden kanssa. Jos joku nobody sanoo jotain tunneilla, muuttuu olemus heti vähemmän ystävälliseksi ja käskee pitämään suun kiinni. Itse olen luokassamme se ujo ja kiusattu, maahan jo varhain poljettu. Voitteko jo arvata asemani tässä asiassa, hm?
Koska en puhu tunneilla eikä hän muutoin pääse minua komentamaan, hän on ottanut minut silmätikuksi erään toisen pahan tapani takia. Piirtelen tunneilla, melko paljonkin. Silti olen ihan tunnollinen oppilas, kuuntelen opetusta, en häiriköi, teen käsketyt tehtävät ja kirjoitan joskus vapaaehtoisiakin muistiinpanoja. En ole mallioppilas mutta teen kuitenkin mitä käsketään. Silti tämän apuopettajan täytyy koko ajan hengittää niskaan. Vaikka korvani toimivatkin mainiosti, hän seisoskelee aina vieressä nalkuttamassa ja toistamassa mitä opettaja on sanonut. Jopa vaikka olisin jo saanut muistiinpanot kirjoitettua eikä opettaja ole antanut uutta tehtävää, ja tämän lyhyen ajan olen päättänyt kuluttaa suttaamalla jotain reunaan omaksi iloksi, hän tulee siitäkin räyhäämään ja perustelunaan käyttää sitä että en muka seuraa opetusta. Moneen otteeseen olen huomauttanut siitä, että seuraan kyllä opetusta kun sitä tulee, mutta aina kun piirtelen silloin kun muuta tekemistä ei ole, on hän räyhäämässä ja karjumassa vieressä. Ja tämä on vain pientä. Sitä on vaikea edes kuvailla, näin kerrottuna se on pientä, mutta oikeasti se on todella ärsyttävää ja ahdistavaa itse tilanteessa.
Voisin kertoa tähän yhden esimerkin. Eräänä päivänä opettaja oli päättänyt tunnin lopuksi kertoa meille opettavaisen sadun (kyllä, olemme peruskoulun viimeisellä luokalla..). Siinä sitten kuuntelin satua ihan ajatuksen kanssa, mutta silti piirtelin samalla. Tämä apuopettaja oli heti kärppänä vieressä, ja nalkutti asiasta jatkuvasti, käski kuunnella satua ja kaikkea muuta paskaa. En vain voi tajuta sitä, miten joku ihminen voi olla niin ahdasmielinen ja typerä, ettei tajua sitä itsestäänselvää asiaa että en todellakaan piirrä korvillani. Kyllästyin nalkuttamiseen ja käskin häntä pitämään turpansa kiinni että voisin kuunnella sitä satua, josta jo puolet oli mennyt ohi ihan vain hänen takiaan.
Jouduin tuon takia puhutteluun, jossa vastassani oli neljä aikuista ihmistä syyllistämässä minua kaikesta mahdollisesta - jopa vuoden vanhat asiat kaivettiin esiin ihan vain koska tämä uusi apuopettaja oli mennyt itkemään kollegoilleen että sanoin hänelle pahasti.
Tämä henkilö suhtautuu minuun muutoinkin todella nihkeästi ja vihamielisesti. "Koska olen apuopettaja, olen sinua parempi ihminen, eikä sinulla ole minulle minkäänlaista arvoa, olet täysi säälittävä paska jonka elämäntehtävä on totella jokaista sanaani ja päähänpistoani", näin sanoo koko tämän ihmisen olemus. Lainkaan liioittelematta. Ja ettei nyt joku tule nalkuttamaan tähän että minun kuuluukin totella ja bla bla.. sen voin sanoa että monet asioista joita hän käskee tehdä, ei edes pidä paikkaansa (esim. opettaja näyttää jotain kalvolta, ja sanoo ettei tarvitse kirjoittaa ylös --> apuopettaja, joka ei ole kuunnellut lainkaan mitä opettaja sanoo, tulee karjumaan juuri MINULLE siitä etten taaskaan seuraa opetusta kun en kirjoita muistiinpanoja). Suurin osa tuon tekemistä ja sanomista asioista on myös täysin henkilökohtaisia. Olen luokkamme kilteimmin käyttäytyviä (oikeastaan hän on tunneillamme valvomassa eräitä jotka kuuluisivat erityisluokkaan, mutta näiden oppilaiden sijaan hän käyttää kaiken ajan minun kiusaamiseeni), ja hän on ottanut minut silmätikukseen ja puuttuu jokaiseen tekemääni asiaan.
Kaikki muut opettajat ja apuopettajat ovat asiassa hänen puolellaan. Heidän mukaansa minä olen nyt se saatanan jästipää, joka haistattelee opettajille eikä tottele, vain koska tällä ihmisellä on pahemman asteen asennevamma minun suhteeni. Olen sietänyt asiaa jo melko pitkään (ja tähän päälle vielä muutamien muiden opettajien inho minua kohtaan, vuosikausia kestänyt koulukiusaaminen, muut ongelmat, etc), ja nyt kun viimein uskallan sanoa jotain vastaan, olen taas tarinan pahis.
Eräs hänen tutuistaan on melko äänekäs hölöttäjä, mutta hänelle ei tämä apuopettaja sano koskaan mitään. Korkeintaan yrittää itse päästä mukaan juttuun, heittää vitsiä ja naureskelee näiden kanssa. Jos joku nobody sanoo jotain tunneilla, muuttuu olemus heti vähemmän ystävälliseksi ja käskee pitämään suun kiinni. Itse olen luokassamme se ujo ja kiusattu, maahan jo varhain poljettu. Voitteko jo arvata asemani tässä asiassa, hm?
Koska en puhu tunneilla eikä hän muutoin pääse minua komentamaan, hän on ottanut minut silmätikuksi erään toisen pahan tapani takia. Piirtelen tunneilla, melko paljonkin. Silti olen ihan tunnollinen oppilas, kuuntelen opetusta, en häiriköi, teen käsketyt tehtävät ja kirjoitan joskus vapaaehtoisiakin muistiinpanoja. En ole mallioppilas mutta teen kuitenkin mitä käsketään. Silti tämän apuopettajan täytyy koko ajan hengittää niskaan. Vaikka korvani toimivatkin mainiosti, hän seisoskelee aina vieressä nalkuttamassa ja toistamassa mitä opettaja on sanonut. Jopa vaikka olisin jo saanut muistiinpanot kirjoitettua eikä opettaja ole antanut uutta tehtävää, ja tämän lyhyen ajan olen päättänyt kuluttaa suttaamalla jotain reunaan omaksi iloksi, hän tulee siitäkin räyhäämään ja perustelunaan käyttää sitä että en muka seuraa opetusta. Moneen otteeseen olen huomauttanut siitä, että seuraan kyllä opetusta kun sitä tulee, mutta aina kun piirtelen silloin kun muuta tekemistä ei ole, on hän räyhäämässä ja karjumassa vieressä. Ja tämä on vain pientä. Sitä on vaikea edes kuvailla, näin kerrottuna se on pientä, mutta oikeasti se on todella ärsyttävää ja ahdistavaa itse tilanteessa.
Voisin kertoa tähän yhden esimerkin. Eräänä päivänä opettaja oli päättänyt tunnin lopuksi kertoa meille opettavaisen sadun (kyllä, olemme peruskoulun viimeisellä luokalla..). Siinä sitten kuuntelin satua ihan ajatuksen kanssa, mutta silti piirtelin samalla. Tämä apuopettaja oli heti kärppänä vieressä, ja nalkutti asiasta jatkuvasti, käski kuunnella satua ja kaikkea muuta paskaa. En vain voi tajuta sitä, miten joku ihminen voi olla niin ahdasmielinen ja typerä, ettei tajua sitä itsestäänselvää asiaa että en todellakaan piirrä korvillani. Kyllästyin nalkuttamiseen ja käskin häntä pitämään turpansa kiinni että voisin kuunnella sitä satua, josta jo puolet oli mennyt ohi ihan vain hänen takiaan.
Jouduin tuon takia puhutteluun, jossa vastassani oli neljä aikuista ihmistä syyllistämässä minua kaikesta mahdollisesta - jopa vuoden vanhat asiat kaivettiin esiin ihan vain koska tämä uusi apuopettaja oli mennyt itkemään kollegoilleen että sanoin hänelle pahasti.
Tämä henkilö suhtautuu minuun muutoinkin todella nihkeästi ja vihamielisesti. "Koska olen apuopettaja, olen sinua parempi ihminen, eikä sinulla ole minulle minkäänlaista arvoa, olet täysi säälittävä paska jonka elämäntehtävä on totella jokaista sanaani ja päähänpistoani", näin sanoo koko tämän ihmisen olemus. Lainkaan liioittelematta. Ja ettei nyt joku tule nalkuttamaan tähän että minun kuuluukin totella ja bla bla.. sen voin sanoa että monet asioista joita hän käskee tehdä, ei edes pidä paikkaansa (esim. opettaja näyttää jotain kalvolta, ja sanoo ettei tarvitse kirjoittaa ylös --> apuopettaja, joka ei ole kuunnellut lainkaan mitä opettaja sanoo, tulee karjumaan juuri MINULLE siitä etten taaskaan seuraa opetusta kun en kirjoita muistiinpanoja). Suurin osa tuon tekemistä ja sanomista asioista on myös täysin henkilökohtaisia. Olen luokkamme kilteimmin käyttäytyviä (oikeastaan hän on tunneillamme valvomassa eräitä jotka kuuluisivat erityisluokkaan, mutta näiden oppilaiden sijaan hän käyttää kaiken ajan minun kiusaamiseeni), ja hän on ottanut minut silmätikukseen ja puuttuu jokaiseen tekemääni asiaan.
Kaikki muut opettajat ja apuopettajat ovat asiassa hänen puolellaan. Heidän mukaansa minä olen nyt se saatanan jästipää, joka haistattelee opettajille eikä tottele, vain koska tällä ihmisellä on pahemman asteen asennevamma minun suhteeni. Olen sietänyt asiaa jo melko pitkään (ja tähän päälle vielä muutamien muiden opettajien inho minua kohtaan, vuosikausia kestänyt koulukiusaaminen, muut ongelmat, etc), ja nyt kun viimein uskallan sanoa jotain vastaan, olen taas tarinan pahis.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On olemassa sanonta: "Ei savua ilman tulta."
Henkilökohtaisesti vihaan tuota sanontaa, eikä kiusaaminen useimmiten ole kiusatun syytä. Mutta kun puhutaan opettajien ja oppilaiden suhteesta niin tuossa sanonnassa voi olla perää. He ovat kuitenkin aikuisia ja täten TODENNÄKÖISEMMIN sinua viisaampia. En pidä kovin uskottavana sitä, että koko koululaitos olisi sinua vastaan ilman KUNNON syytä. Voin toki olla väärässäkin, mutta etpä sinä paljon itsestäsi kerro enkä voi täten sanoa mitään varmaa.