Olen opettanut itseasiassa molemmille lapsille että ne itse päättää mitä seuraa ne ennenkaikkea ei halua, ja antanut niille mahdollisuuden noudattaa minun esimerkkiä. Koulu järjesti viikolla jonkinlaiset lahjanvaihtiaiset, ne vei mukanaan kouluun jotkut nimelliset lahjat, paketoi ne ja antoi sitten parhaaksi katsomalleen tyypille kuitenkin niin että jokainen sai jotain joltain. Minun lapsi katsoi asiakseen kieltäytyä yhden luokkakaverin lahjasta sillä perustein että sen (uusio)perheen isäpuoli oli ollut jossain vaiheessa elämää vankilassa. Lahjan tyrkyttäjä taas otti niin pahasti herneet nenäänsä tästä ettei mitään mittaa eikä määrää.
Aika jyrkkää sanoisin. Itse en salli rikollisten kuulua tuttavapiiriini, mutta lapsi kieltäytyi vaikka sen perheen paskaläjä oli sen isäpuoli. Nyt tilanne luokassa näyttäisi olevan joksekin normaali vaikka yleisesti ottaen myötätunto onkin sen toisen lapsen puolella.
Hiukan jäin kuitenkin miettimään että olenkohan sittenkään ollut paras mahdollinen esimerkki vai käsittikö oma lapsi mitä se loppujen lopuksi teki.
Aika jyrkkää sanoisin. Itse en salli rikollisten kuulua tuttavapiiriini, mutta lapsi kieltäytyi vaikka sen perheen paskaläjä oli sen isäpuoli. Nyt tilanne luokassa näyttäisi olevan joksekin normaali vaikka yleisesti ottaen myötätunto onkin sen toisen lapsen puolella.
Hiukan jäin kuitenkin miettimään että olenkohan sittenkään ollut paras mahdollinen esimerkki vai käsittikö oma lapsi mitä se loppujen lopuksi teki.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä taida tulla tästä mitään bestsellerketjua, vaikka asia on "hyvinkin aktuelli ja sitä kannattaa spekuloida enemmänkin". Jään mielenkiinnolla odottamaan koulun ja kotien kommentteja. On kuitenkin ilmiselvää, että vihan siemen on kylvetty ikiajoiksi. Jos se pieni tyrkyttäjä on ollut tosissaan ja aidosti antanut sen lahjan ja se on torjuttu, niin vähemmästäkin menee luottamus koko koululaitokseen puhumattakaan paikalla olevasta aikuisesta eli opettajasta. Näin se menee usein. Kun vielä kotona on vankilaelämää kokenut aikuinen, niin väkisinkin tulee mieleen, että kosto on vähintä mitä voi tehdä. Lapsen kunnia on mennyt tavalla, jota kukaan ei halua. Herne nenässä on aina paha asia. Lapsesi vika se ei ole, vaan syytä on nyt haettava koulusta. Miksi pitää lapset saattaa tilanteeseen, jossa tuollainen voi tapahtua. Lasten tunteet toisiaan kohtaan eivät ole mitenkään verrattavissa aikuisten tunteisiin ja pragmaattisuuteen emmekä me ole ameriikkalaisia, jotka osaavat kasvattaa lapsensa oikein rehdeiksi ja avoimiksi yhteiskunnan jäseniksi. Olisiko koulu voinut valmistella asiaa jotenkin paremmin, että lahjahevosen suuhun ei sitten katsota. Vai olisiko kodin pitänyt valmistella lasta ottamaan lahja vastaan. Että silleen. Kuitenkin sympatiani ovat puolellasi.
voi herranen aika sentään! Kyse oli yhdestä pienestä lahjasta ja jopa HYVIEN TAPOJEN vuoksi lapsesi OLISI PITÄNYT ottaa lahja vastaan.
Oletko kaikessa ''kasvatuksessasi'' unohtanut hyvät käytöstavat? Omaatkohan edes itse semmoisia...
Annoin pojan sulattaa asia joulun ja uudenvuoden yli, ja on vieläkin sitä mieltä että teki oikein huolimatta muistutuksestani siitä että oma kielto koskee vain rikollisia itse, ei heidän perheenjäseniään.
Toisinsanoen jutussa on jotain mitä en tiedä, kenties poika itse on eksymässä rikolliselle polulle. En jokatapauksessa aio puuttua siihen, enkä usko että mitään peruuttamatonta on tapahtunut.
Juuri tämä on asia missä nykyisin me vanhemmat voidaan mennä pahasti päin peetä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lahja olisi pitänyt ottaa vastaan. Ensiksikin, jo hyvät käytöstavat tätä edellyttävät ja toiseksi, miksi yleensäkään opetat lapsiasi leimaamaan toisia jo pienestä pitäen. Nyky-yhteiskuntaa vaivaa muutoinkin "minä itse" -ajattelu sekä omien etujen tavoittelu ja siinä samassa unohdetaan, että meidän kaikkien tulisi osata kohdata ihmiset sellaisina kuin he ovat välittämättä siitä mikä näiden tausta on. Herää vain kysymys, että mitä sitten, jos lapsen isäpuoli onkin ollut vankilassa? Mitä väliä sillä on? Sekö, että oma asenteesi kertoo vankilassa istuneen olevan jo valmiiksi "huono ja arvoton" ihminen? Sinuna minä muuttaisin asennetta suvaitsevaisempaan suuntaan ennen kuin on liian myöhäistä ja lapsesi katsovat laillasi kaikkia "alempiarvoisia" ylhäältäpäin. Siinä se yhteiskuntamme tasapaino taas paranee...
...hienoa, että jäit miettimään roolimallisi sopivuutta - kannattaa jatkaa siitä. Lue esimerkiksi James Hollisin kirja "Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa" - ehkä se auttaa suvaitsemman kasvatusmetodin löytämiseen.
Joo siis nythän on niin että minä en pidä vakavia rikollisia tuttavapiirissäni. Ei näistä ihmisistä voi kertakaikkiaan seurata muuta kun harmia. Joissakin tapauksissa voin olla pahoillani, mutta useimmissa tapauksissa en tunne tippaakaan ikävää kun sanon etten halua olla rikollisten kanssa tekemisissä. Loppujen lopuksi häviää vähemmän kun saavuttaa tällaisella käytännöllä.
Oma esimerkki on tärkeä lapsen sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta, mutta kaveripiiri on vieläkin tärkeämpi. Siksi kehotan lapseni sanoutumaan irti seurasta missä se ei halua olla, ja olenkin iloinen etten ole juurikaan joutunut puuttumaan sen valintoihin.
Ja edelleen, olen oman lapseni käydyn keskustelun perusteella joksekin vakuuttunut siitä että tämä rikollisen lapipuoli on ainakin touhunut jotain mistä poliisit olisi kiinnostuneita.
Ei ole kyse siitä että oltaisi muita niin erityisen paljon parempia ihmisiä, vaan siitä etten halua itse enkä perheeni eksyvän ns. väärään seuraan, seuraan, mikä tuottaa ikävyyksiä.
Ei kait se että lapsesi olisi ottanut lahjan vastaan, tarkoita että hänestä olisi tullu lahjan antajan kaveri! Ei kait häen olisi tarvinnut olla muute missään tekemisissä tämän lapsen kanssa. Olisi vain sanonut kohteliaasti kiitos, se olisi riittänyt.
Anteeksi viime viestini! Minähän siis annoin oikein paljon satikutia lapselleni siitä, kun hän niin törkeästi jätti lahjan vastaanottamatta. Hyvin törkeää käytöstä, enkä suvaitse lapsiltani sellaista!
Kiitos vielä kun opastitte minut oikeille poluille!
Voi voi mitä min tänne oikein kirjoittelen! Ihan kännpäissäni tuon tuohon kirjoitin ja lapsellekkin tarjosin, mutta eihän se terveysintoilija-paska sitä halunnut, vaan turpaan minua veti ja paskat haistatteli...
Ja näitä feikkejä jaksaa.....
Todellisuudessa asia on käsitelty eikä lapsi saanut minulta mitään sanktioita. Hyvä että on ymmärtänyt oikean seuran merkityksen elämässä menestymisen kannalta, ja suorastaan kehuin häntä kun ymmärsi torjua seuraa missä ei halua olla.
Vetelin tuossa vähän maria. Lapsellekkin tarjosin ja yhdessä runkkasimme toisiamme. Siinä sitten kasvatinkin ja pyllylle piiskasin, mitä meni tekemään noin tökerön tempun! Pilluveet siinä lens ja hyvät orkut sain!