Joulun alla/jouluna yksinäisyys vaan korostuu.
Syvältä koko joulu, toiset laittaa jouluruokia ja venyttää eurojansa että saa kaikki hommattua.
Onneks on toi joulukin kohta jo ohi.
Syvältä koko joulu, toiset laittaa jouluruokia ja venyttää eurojansa että saa kaikki hommattua.
Onneks on toi joulukin kohta jo ohi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kannattaa etsiä jostain ystävä, sellaisiakin löytyy kun etsii, ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Eipä niitä ystäviä niin vaan löydäkään, kun ei löydy edes kavereita. Se on semmoinen juttu, että jos on yksin, eikä kuulu mihinkään piireihin, niin yksin sitä joutuu olemaan.
mutta eikö ole mitään harrastusta, josta olisit kiinnostunut? Voisit hakeutua niihin piireihin ja löytää sieltä kavereita. Olen usein sanonut lapsilleni: ihminen ei ole koskaan yksin, niin kauan kun on olemassa kirjoja. Mutta tietysti kaikkia ei kiinnosta lukeminenkaan.
Olen ollut itse usein yksin, mutta koskaan en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. Aina on ollut tekemistä, harrastamista, lukemista...pikemminkin olen nauttinut yksinolosta, kun siihen harvoin on tilaisuus.
Älä välitä toisten jouluhössötyksestä. Voithan valmistaa itsellesi joulun: hommaa vaikka sypressi ja koristele se, tee jouluruokaa. Hesassa on ainakin pari ravintolaa, jotka ovat auki jouluaattonakin, ajattelin itsekin mennä huvin vuoksi niihin, kun lapset ovat joulun isänsä kanssa. En ahdistu mitenkään ajatuksesta, pikemminkin olen hyvilläni, kun ei tarvitse hössöttää millään tavoin.
Joskus olen vastannut jollekin samasta asiasta puhuvalle: jos on mahdollista, hanki koira. Se on maailman uskollisin ystävä, jos kohtelet sitä hyvin. Ja sen kanssa riittää puuhaa ja on pakko lähteä lenkille, oli sää millainen hyvänsä.
Tässä nyt vain muutama neuvo. Olen pahoillani, kun en pysty enempää auttamaan Sinua.
Parhain terveisin
t. Mirkku
Kyllä mulla ns. kavereita on. Mutta nyt joulun alla kaikki on perheidensä kanssa valmistamassa joulua.
Jouluna kaikki on taas omiensa porukoissa. Mulla on kaikki omaiset semmoset kenen kanssa oon joulut ollut mennyt jo vehreemmille maille lepäämään.
Kyllä mua pyydetään joulua viettämään ihmisten luo mutta en mee siitä syystä että se on perhejuhla.
Puhuit noista harrastuksista hmm.... voishan sitä kantaa aatoks vaikka lunta sisään ja keksiä sitten mitä sillä tekis :D
Niin ja siitä koirasta, en pystyis huolehtimaan siitä se joutuis olemaan paljon yksin elikä harvemmin pääsis ulos, ei tuu mitään koko hommasta.
Hyvää joulun odotusta teille kaikille
on minullakin, seitsemän vuoden ajan ole yksikseni kulkenut, näin talvisin se tuntuu joskus pitkältä, silloin kun jää talven loukkuun, eikä pääse mihinkään.
Luekelemalla se aika menee mutta, nyt ovat silmät kuluneet siinä homassa puhki, niin että ei aina näe mitä lukee, ja kun on lukenut sitä mitä ei näe, niin sitten ei tiedä mitä on lukenutkaan, kirjoitamisen kanssa on samaa, kun kirjoittaa mitä ei näe niin ei ole vastuussakaan kirjoitmisistaan.
Mutta en tiedä . suuri osa taistelutovereista on jo maan alla, ja naiset ovat kiven alla, ja jos onistusikin sellaisen ihmee saamaan niin ei tiedä minklaisen rekikikunta taudin kynsiin tästä joutuisi.
Jouluja en sitten ole viettäny siitä kuin täytin nejätoista vuotta, sen jälkeinen aikka on ollut joulutonta ikaa, ja joskun on osunt jokin juhanus tielle, mutta harvemmin mikään yhteisjuhla. Noiden juhlien tilalla ovat sitten olleen ne juhlavat hetken kun on saanut, jobin, työtä, ja toinen juhlana aihe on ollut silloin kun on saanut lopputilin.
Kummassakaan omatekoisessa ilossa ei ole tietenkää sitä yleijuhlailsta tenhoa, mittä yleisissä juhlapaivissä, mutta kesto noissa juhlissa on ollut jot'kuin saman pituista.
Yksi etu yksinolemisessa on että jos ei aivan paikalleen jään niin jollain lailla jää ijättömäksi.
No, on sitä joskus tullut jotain harrastettuakin, mutta kaikki he ovat olleet vain treenikavereita, ei muuta. Porukoilla on omat elämänsä ja he harrastavat vain siksi, että pääsisivät harrastamaan. He tulevat paikan päälle tekemään sitä, mitä nyt tekevätkään, ja lähtevät pois jatkamaan elämäänsä. Eivät he tule seuraa etsimään, koska heillä on jo ne omat piirinsä. Ainoa paikka mihin seuraa mennään hakemaan on kapakka. Minua eivät räkälät kiinnosta.
Koirassa on vaan se huono puoli, että sen kanssa ei voi keskustella. Itse olen keskustellut itseni ja seinien kanssa. Seinät eivät koskaan vastaa ja minä tiedän mitä tulen vastaamaan, ennenkuin olen ehtinyt asiaani esittämäänkään, joten se ei ole järkevää keskustelua.
Jotkut ihmiset nauttivat yksinolosta. Se on kumminkin erilaista olla puolet elämästään yhtä soittoa yksin, kuin aina välillä "hengähtää". Mutta toisaalta se on taas sitä, kun on ollut niin kauan yksin, ettei enää oikein osaisikaan olla niin, että olisi muitakin huomioitavana. Sitä on vähän niinkuin umpikujassa. Ei tee mieli olla yksin, mutta ei osaa olla kenenkään kanssakaan.
Ensimmäinen yksinäinen joulu puolison kuoleman jälkeen, vähän hirvittää millaiset on fiilikset.
Onneksi seitsemänvuotias poikamme on keksinyt meille ohjelmaa; aamulla syödään riisipuuro, sitten koristellaan kuusi, iltapäivän hämärtyessä käydään joulupöytään ja sen jälkeen odotellaan joulupukkia... Hevosille viedään ruisleivät ja jouluomenat, takkaan laitetaan tuli ja poltellaan kynttilöitä jouluillan hämyssä. Ja illan päätteeksi lähdetään koiran ja hevosten kanssa jouluyön kävelylle.
Joulumieli syntyy pienistä asioista ja tunnelmista, siihen ei tarvita hössötystä, rahaa eikä tavaraa.
Nauttikaa illan hämystä, hangen loisteesta, tähtien tuikkeesta yötaivaalla, kynttilöiden pehmeästä valosta...
Rauhaisaa ja seesteistä joulunodotusta kaikille tasapuolisesti :-)
siinä, että vapaaehtoinen yksinäisyys on ylellisyyttä, pakollinen taas kärsimystä. Mutta jos Sinua on pyydetty tuttavien luo joulunviettoon, miksi et ottaisi kutsua vastaan? Joulu on perhejuhla, ehkä vähän liiankin korostuneesti, mutta usko pois: eivät he pyytäisi, elleivät todella haluaisi Sinun tulevan. Vaikka pariksi kolmeksi tunniksi, se piristää, kun saa jutella muiden kanssa ja näkee ihmisiä.
Hommaa muutama hyytävä dekkari, annan pari vinkkiä: 1) Kaikki Henning Mankellin Wallander-dekkarit, 2) Jo Nesbön uutuus: "Panssarisydän". Sitä on kehuttu maailman parhaaksi dekkariksi, ja melkeinpä olisin samaa mieltä. Meinaan itse lukea sen uudemman kerran juuri jouluna; 3) Ilkka Remeksen kirjat, uutuus "Shokkiaalto".
Takaan, että kun liimaudut näihin kiinni, et malta laskea kirjaa käsistäsi ennen loppua. Oikein odotan joulunpyhiä sillä mielellä, että voi lukea vaikka aamuyölle, ja saa nukkua pitkään. Näitä lukiessa unohtuu aika ja paikka.
Totta on myös se, että harrastuspiireihin tullaan vain harrastamaan, ja sitten porukka hajoaa omille teilleen. Mutta kyllä sellaistakin paljon tapahtuu, että sieltä löytää samanhenkisiä ihmisiä, joihin tutustuu lähemminkin. Ja pääasiahan on se, että näkee muita ja tulee juteltua muidenkin kuin omien seinien kanssa.
t. Mirkku
Seurakuntien toiminnasta myöskin löytää ystäviä,rohkeasti vaan kerhoihin mukaan.
En oo tavallisesti yksin mutta joulu on eri asia. Sillon oon todella yksin yksinäinen.
Ei oo yksinäistä ku aattona sillon on vaikeinta. Niinku aiemmin kirjotin että on mua pyydetty jouluksi ihmisten luo mutta en mee. Kyllä sitä tuntee ittensä väkisinkin ulkopuoliseksi toisten nurkissa aattona.
Ei mulla oikeeta hätää ole.
Ajatellaanpa vaikka vanhuksia jotka ei tosissaan pääse itse edes omin voimin ulos, ainoo ketä käy aattona on kotisairaanhoito. Mitä mahtaa liikkua vanhuksen mielessä jolla kerran oli lapset aattona kotona ja omat joulu rituaalit?
Älä huoli, kohta joulu ohi ,jos se meille ateisteille mitään muuta merkitseekään kuin kaupat ovat turhaan kiinni.
jeees, sama här
Ainut ilo siitä että ei tarvi mennä työmaalle raatamaan.
tarkkoitat? Ei kai sellasia töitä enään olekkaan, ei juuri muunlasiakaan, muita kuin vahtimestarin ja lakasukoneiden käyttäjien työtä, loput pesevät vuoroin paitojaan.
kerro minne meet raatamaan nii tullaan sitä ihmettä porukalla katsomaan
Rakas tuntematon.
Älä sie ahistu.
Katso kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Naapurin jouluvalmistelut saattavat näyttää kovin idylliseltä. Sitä voi erehtyä kuvittelemaan, että ihmiset tuovat jouluun sen idyllin. Totuus saattaapi olla toisenlainen. Kulissien takana joulua valmistellaan hampaita kiristellen ja marttyyrin kruunu kutreilla keikkuen. Pahat sanat sinkoilevat nurkasta nurkkaan. Aikuisen kiltteys unohtuu samalla hetkellä, kun korkki ensimmäisen kerran napsahtaa. Tuttua kumppania lukee kuin avointa kirjaa. Jokainen naaman nyrpistys ja lihaksen kiristyminen rekisteröidään ja tunnelma laskee ja nousee niiden mukana. Aattona pukki tuo pilteille kasapäin lahjoja. Piltti vetää suunsa mutrulleen, kun kasasta ei löydy sitä yhtä oikeaa. Myytti joulun onnellisuudesta tipahtaa lattialle, kuin saippuakupla. Jäljelle jää vain märkä läiskä. Hädin tuskin sitäkään.
Lehdistö luo suomalaisesta joulusta perhejuhlan. Juhlaa vietetään metsän keskellä, punaisessa mökissä, takkatulen loimussa. Ympärillä valkoiset hanget. Nyt taitaa vaan olla niin, että suurimmat kinokset löytyvät Hesasta ja siellä on myös ihmisiä melkoinen määrä. Suurin osa suomalaisista taitaa viettää joulunsa lähiössä. Lehtien satutarinoiden mukaan joulu on pilalla, jos pöydästä ei löydy kalaa seitsemällä tavalla valmistettuna. Trendikästä on valmistaa jouluruoka light-versiona. Mutta ennen kaikkea: hopeat on muistettava kiillottaa! Niin ja pöydän ympäriltä on löydyttävä vähintäin kymmenen parhaimpiinsa pukeutunutta ihmistä.
Joulun stara Jeesus-lapsi syntyi talliin. Paikalla oli vähänlaisesti seurakuntaa, jos elikoita ei lasketa. Taloissa ei ollut heille tilaa. Vapahtaja ei syntynyt loistoon. Mutta hänen äitinsä rakasti häntä. Hän painoi nenänsä vastasyntyneen posken nukkaan, tuoksutteli vauvan tuoksua ja silitti tämän samettista ihoa. Isä otti esikoisensa syliin ja hänen sydämensä oli ääriään myöten täynnä. Jeesus-lapsesta kasvoi Vapahtaja, joka sovitti niin yksinäisen, kuin "kaksinaisen" synnit.
Kun ihminen on erilainen, hän on aina jollakin tasolla yksinäinen. Vaikka ihminen kaipaa kipeästi toisen syliä ja arvonantoa, yksinäisyydessä on kuitenkin myös hyvät puolensa. Kun on yksin kuulee selvemmin tärkeät asiat. Seurassa ne unohtuvat ja hautautuvat kaiken näennäisesti tärkeän touhun alle. Ihmisen on hyvä oppia olemaan yksin. Loppupeleissä ihminen tekee ratkaisunsa aina yksin. Jokaista joka kauan elää, odottaa vanhuus joka on monella tapaa yksinäisyyden ja luopumisen aikaa.
Yksinäisyyttä on monentasoista: on totaalista yksinäisyyttä, on ohi menevää tunnetta, että ei kuulu joukkoonn, on hyvin ystävien puutetta, vaikka tuttuja riittää. Jeesus tietää, mitä on olla yksin ja isänsä hylkäämä.. Tuntuu kipeältä, kun ei saa sitä mitä haluaa. Kun omat toiveet ja unelmat eivät toteudu. Asian kanssa on vain opittava elämään. On mietittävä niitä asioita, joista itse saa hyvänmielen ja tehtävä niitä. Itsesäälissä voi piehtaroida, mutta mieluusti vain hetken. Jokainen yksinäinen voi tehdä jotain toisen hyväksi. Joulun alla siihen on lukemattomia tilaisuuksia. Aina on niitä, jotka ovat vähintäin yhtä yksinäisiä, tai vielä enemmän yksinäisiä. Yksinäisyys ei ole kuolemantuomio. Se on hyvinkin muuttuva tila. Kannattaa kuunnella, mitä sillä on sanottavaa.
Armollista Joulua kaikille!
tyttön huppako usko kaikkea, mihin kukin syntyi, Kuka juhanuksena syntyi?
Sinä se osaat laittaa ajatukset paperille......
Hyvä Snadi, hallitset homman viime piirtoa myöten. Toit julki paljon omia ajatuksiani joulusta. Vierastan jouluhössötystä ja ahdistun kauppojen tungoksessa - tänään iski paniikki kirjakaupassa, kun menin metsästämään lapsille uusia Harry Pottereita riekaleiksi luettujen tilalle (lahjatoivomus).
Totta joka sana, että joulusta tehdään kiiltokuvamainen illuusio, mutta monessa perheessä kiiltokuvan kultahile karisee ja pahasti. Perheenäiti raataa ja laittaa kystä kyllä, putsaa ja puunaa hampaat irvessä ja on katkera, kun kiitosta ei tule ja kukaan ei auta. Paineet purkautuvat sitten aattona kiireen ja stressin hellittäessä ja korkin narahtaessa.
Lapset repivät auki käärön toisensa jälkeen ja ihmettelevät lahjavuoren keskellä, miksei tullutkaan sitä kalleinta toivelahjaa.
Tekisi mieli vähän muunnellen lainata Jeesuksen sanoja: Tämä on minun syntymäjuhlani, mutta te olette tehneet siitä markkinailveilyn.
Jeesus syntyi äärimmäisen niukkuuden keskelle. Han tuli tuntemaan, mitä on yksinäisyys ja ihmisten pilkka ja halveksunta. Lähimmät ihmiset - opetuslapset - hylkäsivät Hänet suurimman hädän hetkellä. Opetuslapsista ensimmäinen, Pietari, vannoi: vaikka kaikki muut Sinut hylkäisivät, minä en sitä tee.
Ja samana yönä ennen kukonlaulua Pietari kielsi kolmesti Herransa ja Mestarinsa.
Mutta Joulu on vain kerran vuodessa. Tehköön jokainen siitä omanlaisensa - pääasia on olla tyytyväinen.
Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!
t. Mirkku
kylläpä kauniisti kirjotit, tuossa vaiheessa, kun kirjotit Jeesus-lapsesta, oikein veet kihos silimiin. Ja jo piti tuon yhen tulla tuohon välliin nalakuttammaan höpöjään. Ei mitään pyhää sais olla täälläkään palstalla. Oonko ihan viärässä, mutta eikös Juhannus oo se juhla, kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen?
mutta on Johannes Kastajan juhlapäivä kuitenkin.
t. Mirkku
Markuksen evankeliumin alku kuvaa Jeesuksen Johannes Kastajalta saamaa kastetta. Markuksen ja Matteuksen evankeliumien mukaan Jeesus tuli Jordan-joelle, jossa Johannes oli saarnannut ja kastanut joukoittain ihmisiä. Matteuksen evankeliumin mukaan Johannes kieltäytyi aluksi Jeesuksen kastamisesta, koska katsoi olevansa siihen liian arvoton. Kasteen jälkeen taivaat avautuivat ja kyyhkynen laskeutui Jeesuksen päälle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesus
mutta ajankohtaa ei tiedetä. Sitä meinasin, että emme tiedä, tapahtuiko se juuri meidän Juhannuksen aikaan. Mutta Juhannusta on pakanallisena aikana vietetty Auringon juhlana, ja kristinuskon tultua maahan tämä tapa korvattiin nimeämällä keskikesän juhla Johannes Kastajan muistopäiväksi. Vanhat tavat silti säilyivät, kuten kokkojen polttaminen, joka aikaisemmin tapahtui auringon ja yöttömän yön kunniaksi.
Siunausta Sinullekin!
t. Mirkku
Ei saa mistää otetta mikää ei kiinosta kyllä tää koko elämä on tosi syvältä :(
Oon kanssa samaa mieltä, voi tätä kurjuutta.
yks asia ku menee päin per....ä , niin kohta menee kaikki muukin?