Mä Olen Kaunis.

Sydänmaa. Bileet olivat aikalailla lopuillaan. Suurin osa porukasta oli joko sammunut tai mennyt jo nukkumaan. Itse kuitenkin olin päättänyt viettää vielä hetken hiljaisuudessa katsoen talvista tähtitaivasta. Olin yksin huvilan kuistilla lämpimässä paljussa. Mietin mielessäni, että Tiiassa oli ollut havaittavissa kolme merkillistä asiaa. Ensinnäkin Tiia ei ollut juovuksissa, vaikka kaikki muut minua lukuunottamatta olivat. Mietin väistämättä, että oliko sillä merkitystä, että Tiia tiesi minun arvostavan raittiutta. Toiseksi, hän oli ollut kovin vaitonainen koko illan. Kolmanneksi hän oli mielestäni yrittänyt tehdä lähestysmisyrityksiä mutta joukon paljouden vuoksi emme olleet vaihtaneet montaakaan sanaa koko iltana.

Ajatukseni keskeytyivät, koska ajatusteni kohde astui ulos saunan ovesta. Hänellä oli päällään punaiset bikinit ja hän kysyi: ”Voiko tulla?” Vastasin myöntävästi ja hän hipsi nopeasti kylmiä lankkuja pitkin lämpimään altaaseen. Hän ei kuitenkaan heti tullut kokonaan veden alle vaan jäi seisomaan ja katsomaan ylös tähtiä. Bikinien läpi näin kuinka hänen nänninsä nöpöttivät pakkasessa. Sitten hän laskeutui samalle tasalle kanssani. Hän sanoi: ”Mä kelasin että voikohan tulla kun jos sulla ei oo uikkareita. Mutta ihan hyvinhän sulla näyttää olevan.” Katsoin alas veden lävitse merkillisen värisiä uimashortsejani ja kummeksuin kommenttia. Päätin kuitenkin jättää kommentin omaan arvoonsa ja arvostella vastavuoroisesti hänen bikineitään: ”Sanotaan, että noi sun bikinit näyttää myös oikein hyviltä sun päällä.” Tuli hiljaista. ”Sä oot ollut aika hiljaa koko illan.” ”Ei vaan oo ollut asiaa. Ei aina tartte olla asiaa”, hän vastasi hymyillen. ”Mä ajattelin, että mä tulisin tutustumaan suhun tänne.” ”Se on musta hyvä ajatus”, vastasin. Tiia tuli ammeen toiselta puolelta viereeni ja katsoi ylöspäin. Minä katsoin ylös päin myös. ”Ai vitsi täällä on lämmin”, sanoin. - ”Totta.” Tiialla oli päässään söpö liian suuri saunahattu. Itselläni oli vanha liian suuri villapiponi.
En oikeastaan ajatellut seksuaalisia ajatuksia sinä aikana kun tutustuimme. Kello alkoi olla ehkä puoli viisi aamulla, kolme tuntia keskustelumme alettua. Tiian kasvoilla oli kevyt puna paljun lämmöstä, joskin tuli ei ollut palanut enää muutamaan tuntiin. Yhtäkkiä Tiia tuli mietteliääksi. Hän katsoi pois päin ja sitten takaisin minuun. ”Aaro..” Hän näytti miettivän. ”Mulla on vaan sellanen olo – sen ei tartte tarkoittaa mitään ja saat sanoa ei – mutta mulla on tässä sellanen turvallinen olo.” ”Niin?” vastasin kysyvästi. ”Siis tää ajatus saattaa kuulostaa jotenkin vähän kummalta, mutta voinko mä näyttää sulle mun tissit?” Menin hieman hämilleni kun kastoin hänen suuria rintojaan. Hän oli edessäni haavoittuvaisena ja aitona. Tuntui siltä, että avautuminen merkitsi hänelle jotain henkilökohtaista. Ei henkilökohtaista minua kohtaan, vaan jotain henkilökohtaista hänelle itselleen. ”Hmm'm” sanoin hiljaa hyväksyvästi mietteliäänä ja räpäytin raukeasti silmiäni. Nyökkäsin päätäni ymmärtäväisesti ja myönnyin: ”Kyllä se käy.” En sanonut sitä himon vallassa vaan kuin halusta kuunnella häntä.
Tiia tuli hieman lähemmäs ja katsoi minua silmiin. ”Saanko mä tulla sun syliin?” Nyökkäsin. Tiia nousi ja istui syliini minua vastatusten. ”Mulla alkaa sitten seistä”, sanoin hieman huvittuneena. Tiiaakin se näytti huvittavan jotenkin hiljaisella tavalla. Tuin häntä alaselästä ja vedin häntä parempaan asentoon. ”Okei, tää tuntuu aika jännältä. Mä en todellakaan oo tehny näin koskaan ennen”, Tiia sanoi. Hän vilkaisi hieman ympärilleen – selin mökkiin päin. Tiialla oli lyhyeksi leikatut hiukset, jotka oli päältä värjätty vaaleiksi, mutta hänen oma värinsä näkyi hiusten alakerroksissa. Hän oli pigmentiltään tumma suomalaiseksi. Hän oli korostanut suuria silmiään tummalla meikillä. Katsoin hänen vartaloaan. Sille piirtyi tummia varjoja pihatulesta, joka heijastui puhtaasta lumesta. Tiian vatsa ei ollut lihaksikas mutta se näytti laihalta hänen suurten ryhdikkäiden rintojensa alla. Tiia katsoi pois päin samalla kun nosti kätensä toiselle olkaimelle. Muussa tilanteessa olisin saattanut tulkita hänen ilmeensä vaivaantuneeksi, mutta uskoin ilmeen johtuvan pikemminkin tilanteen hämmentävyydestä. Sitten hän katsoi minua uudelleen silmiin aivan kuin kerätäkseen rohkeutta. Katsoin hänen silmiään heikosti hymyillen ja nyökkäsin. Hän avasi bikiniensä yläosan rintojensa välistä ja katsoi ensin pois. Olin hiljaa ja katsoin hänen rintojaan. Hän katsoi taas minuun. Vaikka pidin rintoja hyvin kauniina, koin sopimattomaksi kiinnittää sanoissani huomiota vain siihen. ”Tiia... Sä olet hyvin kaunis”, kuiskasin. Valitsin sanani vähän puhekielen ulkopuolelta osoittaakseni, että tarkoitin oikeasti mitä sanoin. Tiia huokaisi kasvoillaan murtunut ilme. Hän katsoi taas pois ja sitten takaisin minuun kysyen silmillään. Hyväksyin hänen sielunsa, en vain hänen ulkomuotoaan.