Hei! Itse olen 25-vuotias nuori nainen. Parisuhdetta ei ole, mutta oma lapsi on haaveissa.
Olen kiinnostunut keinohedelmöityksestä (baarissa jos jonkun pokaa, niin mistäs sitä tietää mitä tauteja sillä on), MUTTA..tahtoisin jotain tietoja miehestä.
Tai siis itse saada määrittää jotain..kuten ikää, hiusten/silmien/ihon väri.
Suomessa kun tämä ei ole mahdollista.
Mitä itse suosittelette?
Ja millaisia kokemuksia?
Olen kiinnostunut keinohedelmöityksestä (baarissa jos jonkun pokaa, niin mistäs sitä tietää mitä tauteja sillä on), MUTTA..tahtoisin jotain tietoja miehestä.
Tai siis itse saada määrittää jotain..kuten ikää, hiusten/silmien/ihon väri.
Suomessa kun tämä ei ole mahdollista.
Mitä itse suosittelette?
Ja millaisia kokemuksia?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Monet meistä miehistä eivät ole erityisen arkoja, pääset valikoimaan jos kerrot reilusti millä asioilla liikut.
Jos menee lapsen tekemään niin mitä tuota salailemaan.
Sinänsä hassua, vähiten arkoja ovat joko täysin varattomat ja tulottomat joilta ei kumminkaan saataisi elareita perittyä, toiset rohkeat löytyvät sellaisista jotka pystyvät maksamaan elarit pikkurahakukkarosta.
Keskituloiselle homma voi olla selviytymiskysymys, ne ovat arimpia.
Kokemusta on sen verran että naisilla menee pupu pöksyyn jos pitäisi todella alkaa hommiiin.
olet tekemässä ja miksi, jotta et tee mitään hätiköityä. Olet vielä nuori ja voit tavata jonkun jonka kanssa perustaa perhe.
Mies: Joo niinhän sitä saattaisi saada jonkun ns. "hoitamaan homman" ;) Jos sitten sopisi etukäteen asioita.. elatusmaksuja en mieheltä vaatisi, ellei itse halua lapsen elämään osallistua.
Onhan tässä vielä joo nuori, mutta monta vuotta olen jo lasta halunnut.
Siskoilla kaikilla on lapsia ja itsellä kun ei tunnu nuo parisuhdeasiat juurikaan etenevän, niin pitää miettiä muitakin vaihtoehtoja.
En nyt heti huomenna ole alkamassa lasta tekemään, mutta haluaisin vähän muiden kokemuksia :)
Kyllähän nuon suuri asia pitää tarkkaan miettiä..
Mutta vaikka olen vielä nuori (25), niin toisaalta ei ole kuin 5 vuotta, niin alkaa olla kiire.
En kuitenkaan halua olla mikään kovin vanha ensisynnyttäjä..
Paljon on niitä jotka puhuvat ja suunnittelevat, vähän niitä jotka uskaltavat tehdä.
Itse pystyn päättämään isoistakin asioista noin viidessä minuutissa, ehkä juuri siksi olen pärjäillyt näin hyvin.
Työhommissakin suurin osa ihmisistä jahkailee eikä uskalla vaikka myytäisiin sadan euron seteleitä viidelläkympillä.
En siis kuvittele että minäkään sinulle kelpaisin, ainakin jokin listasta ikä, hiusten/silmien/ihon väri olisi varmasti väärä. Ei se mitään, muita miehiä on maailma väärällään.
Naiset ja melkoinen osa miehistä miettivät elareita ja muita velvoitteita. Yllättäen sillä ei miesnäkökulmasta ole suurtakaan väliä, apua voi antaa jos sitä tarvitaan ja tilanteet voivat muuttua.
Toki pelottaviakin tapauksia on, nainen jolla on kaksi lasta eri miesten kanssa, työtön, ei ammattia ja heti ensimmäiseksi alkaa käyttää lakitermejä joiden merkitystä tai vaikutuksia useimmat eivät ymmärrä.
Juuri ollut niin paljon muutoksia, ettei juuri nyt viitsi alkaa lapsentekoon :)
Vaihdoin työtä ja ostin uuden asunnon.
Mutta kyllä ihan lähivuosina hankin lapsen keinolla tai toisella..
Silloin täytyykin sitten varmaan harkita, jos kyselisi onko vapaaehtoisia miehiä ;)
En kuitenkaan uskalla jättää lapsen hankintaa kovin myöhälle. Ensinnäkin että niitä sitten saan ja tahtoisin olla vielä suhteellisen nuori tultuani äidiksi..
Miehestä toivon, että on noin 25-32 -vuotias.
Tummat hiukset, mieluiten väh 180 pitkä. Vihreät, ruskeat tai siniset silmät..tuo siis ei ole niin merkityksellinen :) Ei mitään perinnöllisiä sairauksia. Muutenkin sellainen hyvä tyyppi :D
Niin ja ihan suomalainen.. ei mikään kovin kalpeanaama kuitenkaan ;)
...ikä ei.
Ei mahda mitään. :-)
Uskaltamisesta tuo on kiinni, itse olen lopettanut hyvin kannattavan firmani kun tuli eteen mahdollisuus joita tulee erittäin harvoille, Suomessa kenties puolelle tusinalle parinkymmenen vuoden aikana. Ehkä ei edes niin monelle. Päätökseen ei mennyt edes sitä viittä minuuttia.
Kamalan paljon näkee ihmisiä jotka aikovat tehdä jotain lähivuosina, vähemmän niitä jotka tekevät sen heti.
Kyllä mielestäni lapsen tekemistä kannattaa kahdesti harkita, nimittäin lapsi muuttaa koko elämän suunnan. Töitä voi aina vaihtaa, kun siltä tuntuu, mutta lapsi tulee olemaan elämässä lopun aikaa.
Itse olen nyt yli vuoden miettinyt tätä samaa asiaa ja nyt olisin valmis. Enää vain puuttuu mies, joka olisi halukas luovuttamaan spermaa.
Kyse on siis uskaltamisesta. Paljon on niitä jotka vain puhuvat.
Pätee yhtä hyvin lapsentekoon kuin työntekoon, jos teen lapsen niin se on tietenkin elämässäni koko loppuiän, jos teen ison päätöksen töissäni niin voipi työt loppua ja uusia vaikea saada.
Olen aika monta asiaa tehnyt, nykyisin ei joku pikkuasia edes aiheuta pitkällistä pohdiskelua. Muutama vuosi sitten oikein söpö nainen kysyi suostunko tekemään hänelle lapsen. Vastasin alle puolen sekunnin päästä juu, sen jälkeen tämä hyppäsi ilmaan ja alkoi keksiä syitä miksi ei ainakaan nyt voi ja miten tämä aiheuttaisi hankaluuksia. Puuh.
Varmasti uskallus tulee vastaan. Varmasti moni haluaa loppujen lopuksi perustaa perheen, eikä hankkia pelkästään lasta.
Moni näihin palstoihin kirjoittelijoista mies henkilöistä on valmis tekemään lapsen, mutta ei halua osallistua lapsen hoitoon millään tavalla. Uskon tämän asian takia kynnyksen madaltuvan miehien kohdalla, kun ei itse tarvitse vastata seurauksista. Monia naisia varmasti jännittää tuleva yksinhuoltajuus. Toinen pelko voi olla hakeeko mies joskus isyyden tunnustamista.
En nyt tarkoita, että itse haluaisin jonkun vieraan henkilön osallistuvan lapsen hoitoon. Olen vain keskustellut useampaan otteeseen kaverieni kanssa ja olen huomannut, että nämä asiat pyörivät monen muunkin mielessä.
Kuinkakohan usein näissä lapsentekosuunnitelmissa otetaan huomioon tuleva lapsi ja hänen tarpeensa ja oikeutensa. Kun asiaa kypsyttelet ja unohdat kokonaan omat itsekkäät motiivisi, eli että koska muillakin on lapsia, niin minunkin pitää saada, niin rupeatkin miettimään asiaa lapsen näkökulmasta.
Miksi sinun pitäisi synnyttää lapsi, eli mitä annettavaa sinulla on lapselle? Haluaisitko itse syntyä vastaaviin olosuhteisiin? Pystytkö kasvattamaan lapsesta tasapainoisen aikuisen, yksin? Otat selvää mitä oikeasti tarkoittaa yksinhuoltajan arki. Välillä voi olla suurempi rakkauden teko jättää lapset kokonaan tekemättä.
Jos isä on joku yhden illan hoito, jonka nimikään ei jäänyt mieleen, niin lapsi miettii koko elämänsä kysymystä, kuka on hänen isänsä. Moni lapsi miettii myös, että miksi isä ei välittänyt hänestä. Mitä vastaat silloin?
Sinulla on runsaasti aikaa miettiä näitä kysymyksiä. Kymmenessä vuodessa (olet silloin vasta 35 v) voi tapahtua vaikka mitä.
Pikkuasioita.
Edellä mainitsemalleni söpölle naiselle lupasin täyden palautusoikeuden, saa tuoda pennun minulle milloin tahansa mieluiten puolen tunnin varoitusajalla ja mieluiten mukana vaippoja yhdeksi päiväksi. Osaan minä siitä huolehtia.
Näissä hommissa on tärkeintä ettei sosiaaliviranomaisille kerrota mitään, muuten niistä tulee kahdeksantoista vuoden riesa. Elatuksen voi maksaa muutenkin, jos ei maksa niin nainen voi milloin tahansa pistää jutun viranomaisille.
Hieman hullua, nykysysteemi perustuu olettamukseen että isäntä pisti piian paksuksi ja pitää saada vastuuseen teoistaan.
Eiköhän kaikki lapset ole tehty itsekkäistä motiiveista paitsi tietenkin ne jotka tulivat kännisekoiluista.
Taidat olla jälleen yksi niistä uuvuttavista naisista jotka ajattelevat jokaisen miehen pakenevan velvollisuuksiaan. Kehnoa jos sinulle on käynyt noin.
olettamus kuitenkin näyttää olevan joillekin ihmisille totta.
No näyttää, että sinä olisit ainakin ottanut jonkinlaisen vastuun lapsesta. Oletko ajatellut vielä hankkia lapsia?
Ei se vastuu ihan kamalaa ole.
Sosiaaliviranomaiset ja etenkin riitely ovat sellaisia mitä välttäisin, kaikille tulee vain vahinkoa. Asiat voi hoitaa sovussakin.
Tokihan minä vielä voisin tehdä lapsen tai kolme, tosin kovasti näyttää ettei samaa aikovia naisia kovin paljon ole.
No joo riitelyn ja sotimisen itsekin haluaisin jättää väliin, eihän se hyödytä ketään. Ei varsinkaan lasta.
No olisi täällä ainakin yksi halukas lapsen tekoon.
Laitahan sähköpostiosoite, ainakin voidaan ainakin jutella.
En minä täältä lankoja pitkin pääse tulemaan, ihan turvallista on.
[email protected]
heinähattumies. Maailmassa on ihan riittävästi ihmisiä jotka ei osaa ajatella omaa napaansa pidemmälle. Olisi virkistävää, että edes joku osaisi ajatella asiaa myös sen tulevan lapsen kannalta. Sinun kaltainen ääliö ei lapsia ansaitse ollenkaan.
Mikä on Xina sinun sähköpostiosoitteesi?
[email protected]
Tajuatkohan millainen operaatio keinohedelmöitys on? Sut pumpataan täyteen hormoneja, joudut olemaan poissa töistä lääkärikäyntien ja kipujen takia. Itse en missään nimessä harkitsisi ko. operaatiota, ellei se olisi ainoa vaihtoehto lasten saamiseksi nykyisen mieheni kanssa.
Jos siis tarkoitit ns. inseminaatiota, niin siinä on onnistumisprosentti per laaki prosentuaalisesti pienempi, kuin luomutyylillä normaalikierrossa.
Mites vaikka Tanska tai Viro? Ei ne miehet hirveästi suomalaisesta poikkea. En tosin tiedä, saako noissakaan maissa luovuttajasta tietoja, Jenkeissä saa. Toisaalta voisit miettiä sitä, että mitä väliä sillä hiusten värillä ja pituudella on... kuulostaa vähän lapselliselta tuollaiset pinnalliset vaatimukset.
Viimeiselle kommentoijalle tiedoksi, että keinohedelmöityksellä tarkoitetaan juurikin inseminaatiota ja sen onnistumismahdollisuus on kyllä suurempi kuin yhdynnän.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan_638200.html
Ollaanko tässä nyt kuin jotain rikollisia, kun lapsia halutaan!?!
Jos se nyt on niin kamalaa haluta lapsia yksin, niin okei, olen itsekäs!
Myönnetään: kaipaan niin kovasti lasta, että hankin sen vaikka sitten yksin!
En halua lapsia vain sen vuoksi, kun siskoillakin on..
Kyllä asiaa on monta vuotta mietitty ja siskonikin (joiden kanssa olen erittäin läheinen) sanovat, että miksen voisi lasta yksin hankkia.
Vaikka yksin olen, niin lapsi saa varmasti rakkautta ja hoivaa ihan yhtä paljon kuin jos olisi 2 vanhempaa!
Siskojen lapsia olen hoitanut niin paljon, että se kyllä sujuu vaikka unissaan.
Yksi sisko on nyt raskaana ja olen toki onnellinen hänen puolestaan, mutta samalla haikea olo, että voi kun itsekkin olisi samassa tilanteessa!
Vaikka lapsella ei ole periaatteessa ole isää, niin ei se tarkoita, ettei se voi olla onnellinen!
Paljon on lapsia, joilla ei ole yhtä hyvät perheolot, kuin mitä itse pystyn tarjoamaan!
Ja tuohon, että lapsi ajattelisi isän hylänneen tms..minunkin vanhempien kanssa on pienestä asti kerrottu asioiden oikeat laidat.
Lapsi olisi tottakai oikeutettu tietämään kans mikä on tilanne: itse kaipasin lasta ja mukava mies sitten auttoi minua hankkimaan hänet.
Isä tottakai saa osallistua lapsen elämään jos näin haluaa, mutta jos ei halua, niin sille ei voi mitään.
Ja lapselle kerrotaan asiat kunnolla, kun on vanhempi.
Vaikka voi tapahtua vaikka mitä kun olen 35, niin olen silloin myös aika vanha.
En todellakaan aio odottaa sinne asti, että lapsen hankin!
Sattumalta jos senkin tiedätte, niin yli 3-kymppinen on jo riskisynnyttäjä!!
Itsekäs kun olen, niin lapsen haluan.
Monen vuoden haaveen haluan toteuttaa, että saan lapsen, jota kaipaan ja rakastan enemmän kuin mitään maailmassa!
Xina ei kannata välittää näitten ”provosoivista” kommenteista tai ainakaan ottaa itteensä. Tämän kaltaiset ihmiset nimittäin näyttävät luulevan, että kaksi vanhempaa tarkoittaa lapselle jonkinlaista täydellistä lapsuutta. Artikkelin lähettäjä ei varmaan tajunnut, että jos esim. perheen vanhemmat ovat alkoholisteja. Lapseen silloin jää varmasti pahemmat arvet kuin rakastavan yksinhuoltajan kanssa asuminen jättää.
Täydellisiä vanhempia tuskin on. Ihmiset jotka suhtautuvat kielteinen yksinhuoltajuuteen voisivat tutustua yksinhuoltajien lapsiin ja miettiä ovatko he jääneet jostain paitsi?
Jos lapselta puuttuu esim. isä hahmo, niin luultavasti lapsen perhepiiriin kuuluu myös miehiä, josta lapsi saa miehen mallia. Tiedoksi vaan artikkelin lähettäjälle.
Kiitos! :)
Todellakin näitä on jotka yrittää aina syyllistää.
Ikävää jos heillä itsellään on ollut huonoja kokemuksia tms.
On ihmeellistä, kun joku kysyy johonkin neuvoa tms. kun on päättänyt esimerkiksi hankkia lapsen, niin aletaan suurinpiirtein haukkua ja sanotaan että toivottavasti sinusta ei koskaan tule äitiä.
Tuollainen kommentti kyllä kirpaisee, vaikka yrittää olla välittämättä..
Mutta onneksi on myös teitä, jotka ymmärtää ja kannustaa :)
Minun lapsellani kyllä todellakin tulisi olemaan nuota miehen malleja elämässään :)
Se on varmaa :)
Että ei nyt ihan "miehettömässä" maailmassa asuisi, vaikka ei varsinaisesti isää paikalla olisikkaan ;)
kokeneen lastenpsykiatrin mielipidettä:
"Sinkkonen korostaa, että isällä ja äidillä on luovuttamaton arvo lapsen identiteetin kehittymisen kannalta. Hän viittaa nykyisiin ns. sateenkaariperheisiin ja keinohedelmöityskeskusteluun:
"Isättömiä lapsia on aina ollut, mutta lapsi tarvitsee tiedon molemmista vanhemmistaan. Ajatus siitä, että isä on spermaa koeputkessa, ilman että lapsella on minkäänlaista käsitystä isän perheestä, juurista, suvusta ja taustasta, on hankala asia. Isän puuttuminen voi mietityttää läpi koko elämän. Emme saisi tehdä lisää isättömiä lapsia. Päinvastoin meidän pitäisi ponnistella, että isät olisivat enemmän lastensa kanssa."
http://sijaisvanhemmuus.atspace.com/sinkkonen.htm
Lapsen hankinnallasi ei ole niin kiire, ettetkö voisi miettiä mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu. Miksi et voi ajatella, että asia menisi luonnollisella tavalla. Rupeat vaan katselemaan ympärillesi sillä silmällä, että kuka kolmekymppinen mies olisi sopiva seurustelukumppani ja tulevan lapsen isä. Tarkoitan, että etsit tietoisesti niitä hyvin toimeentulevia, tasapainoisia, lapsirakkaita miehiä. Ehkä sellaisiakin vielä on. Kaikki renttujuoppoluuserit kierrät kaukaa. Jos teille kuitenkin tulee ero, niin ainakin lapsella on paras mahdollinen isä.
Itsekin olen lueskellut paljon Sinkkosen kirjoitelmia ja myös monen muun tunnetun kasvattajan. Tiedostan minkälaisia asioita yksinhuoltajuus tuo eteen. Jos et ole ymmärtänyt, että moni näillä palstoilla haluaisi perustaa perheen miehen kanssa, mutta kaikki ei löydä sopivaa miestä tähän tarkoitukseen. Mielestäni jokaisella on oikeus saada perustaa perhe.
Itse työskentelen lasten parissa ja olen huomannut, että lapsi tarvitsee rakastavan ja tasapainoisen vanhemman. Ei pelkkä isyys tarkoita sitä, että hän on automaattisesti hyvä isä. Tämä isä ei pakolla edes välitä lapsesta. Sinun pitäisi tulla minun mukaani työpaikalleni, niin ehkä avaisit silmäsi.
Erosta puheen ollen, oletko ajatellut minkälaiset arvet se sitten jättää näihin lapsiin? Varsinkin jos ero on riitaisa, niin kuin useimmat erot ovat. Moni lapsi aikuisenakin tuntee syyllisyyttä vanhempiensa eroon, jos ero asiaa ei ole tarpeeksi hyvin perheen sisällä käsitelty.
Ps. Oletko koskaan miettinyt minkälaista viestiä annat näille yksinhuoltajien lapsille? Tuollaiset asenteet kertovat heille, etteivät he ole hyväksyttyjä. Aikuisten tuomat asenteet ovat loppujen lopuksi ratkaisevia lapsen itsensä hyväksymisen kannalta.
Oman alani maailman top-100 listalla on kolme suomalaista.
Yhdestä tiedän ettei isä halunnut olla yhteyksissä, toisen perheessä oli mielisairautta.
Kolmannesta en tiedä yksityiskohtia.
Noista vaan ei julkisuudessa kovin paljon puhuta.
Ei kannata antaa näiden kukkahattutätien lannistaa, jostain syystä ovat kerääntyneet juuri tälle palstalle.
niin, että isä voi olla pelkkä siittiö. Tässähän tämä siittiökauppias on tyrkyllä kokoajan.
Taitaa olla vähän yli kaksi vuotta aikaa siitä että edes keskustelin aiheesta naisen kanssa.
Lienet sekoittanut johonkin toiseen.
Samat sinne, ryydy lapsettomuuteesi.
Vai siittiökauppias :D
Oli siinä taas nimitys :D
No kyllähän me naiset, jotka ollaan niin omituisia, ettei meillä ole miestä, ollaan onnellisia nuosta sinun kutsumista siittiökauppiaista :D
En voi millään ymmärtää, että miksi olisi niin kamalaa hankkia lapsi yksin.
Paljon tosiaan on ns. vahinkolapsia ym. ja minä sentään hankkisin lapsen ihan tarkoituksella!
Mutta kullakin on mielipiteensä.
Jos on sitä mieltä että lasta ei voi hankkia ilman pysyvää parisuhdetta, niin ehkä kenenkään ei kannattaisi lapsia tehdä, kun mistäs sitä tietää jos tulee ero.
Sitten lapsi on taas ehkä ilman isää tai äitiä..
Ja kuka sitä sanoo että vaikka hankin nyt lapsen, niin en silti voisi vielä jossain vaiheessa olla onnellisessa parisuhteessa.
Okei, kaikki miehet ei ehkä halua naista jolla jo on lapsi, mutta kyllä sitä niitäkin on jotka on mielellään sitten isä lapselle :)
Ihanaa, kun alat joustamaan mielipiteessäsi, niin sitten päätät alkaa nimittelemään muita. Oletpas sinä avarakatseinen ihminen!
Ehkä edellinen vastasi väärään ketjuun tai sinä vastasit väärälle ihmiselle.
Hieman sekava ketju.
Itselleni ei ole mitään ongelmaa jos nainen dumppaa ns. puolivahinkolapsen minulle, kyllä minä pärjään. Pahempaakin on nähty.
minä vastasin ainakin väärälle ihmiselle :)
Edellinen viestini oli tarkoitettu hänelle, joka kirjoitti "niin, että isä voi olla pelkkä siittiö. Tässähän tämä siittiökauppias on tyrkyllä kokoajan.".
On mukava että on tuollaisiakin miehiä olemassa ;)
muuttanut mielipidettäni mihinkään, et ilmeisesti vaan tajunnut.
Olen samaan mieltä kuin J Sinkkonen, että ei ole mitään syytä tehdä tietoisesti lisää isättömiä lapsia, koska niitä on muutenkin.
On tosiasia, että erityisesti poikien kanssa tulee ongelmia, johtui isättömyys sitten mistä tahansa. On kuitenkin lapsen kannalta eri asia, että isä on naapurin Paavo (läpeensä kelvoton mies), mutta kuitenkin konkreettisesti olemassa kuin, että isä on jonkun tuntemattoman hepun siittiö jostain keinohedelmöitysklinikan nestetyppijäädytyksestä.
Jokainen täysjärkinen tajuaa, kuinka vaikeaa murrosikä on. Nuori on hukassa monella tapaa ja usein on sietämättömän paha olla. Entä sitten kun tuskaan lisätään vielä koko elämän jatkunut ”outous”, et tiedä kuka olet, isän paikalla on vaan joku tyhjä monttu. Aina kun katsot itseäsi peilistä et tiedä mistä nämä piirteet on tulleet, nenä, suu... Nuori voi olla todella sekaisin. Pieni lapsi ei vielä tajua mistä oikeasti on kyse, tosin kiusaaminen voi alkaa jo nuorena. Jos lapsi sanoo pihalla, että äiti haki isäsiemenen isäpankista, niin kyllä lapset sen kiusaamisen osaa hoitaa ilman aikuisten myötävaikutusta.
Murrosikäisen pojan suusta voi hyvinkin tulla tämän tyyppistä tekstiä johon äidin on hyvä varautua: "Ooks sä mutsi ollu niin v....tun ruma, että v...ttu et oo löytäny ketään miestä, vaan v....ttu on pitäny mennä hakemaan joku v...tun siittiö jostain v....tun laitokselta. V...ttu mä tapan sut ja itteni."
Lapsi ei ole ikuisesti se suloinen ja viaton piltti. Joku tietysti sanoon, että voihan sen isän selvittää myöhemmin. Kaiken sekasorron jälkeen on varmaan kiva mennä pimputtamaan jonkun vieraan ihmisen ovikelloa. Esitä kysymys itsellesi, haluaisitko itse olla siinä tilanteessa?
Jos nainen tekee päätöksen, että hankkii lapsen inseminaatiolla, niin hänen pitää koko ajan todistella, että hyvin menee, koska muutenhan sitä voisi saada syyt niskaan, että mitäs menit tekemään isättömän lapsen. Vastuu asiasta on hänellä ja syyllisyys nousee pintaan aina kun lapsi voi huonosti. Äiti antaa kuvainnollisesti lapselle syntymälahjaksi repullisen kiviä. En voisi itse kutsua sitä äidinrakkaudeksi.
Tässä vielä kirjoitus miten toimia kun isä ei ole mukana lapsen elämässä, mutta kuitenkin olemassa oleva ihminen, eikä siis pelkkä siittiö. Lainaus tekstistä:
"Isän kaipuu nousee yleensä esiin eri tavoin läpi koko elämän. Näin isoa asiaa ei voi ”käsitellä pois”. Voit joutua lapsen hylkäysyrityksen ja isälle tarkoitetun kiukun kohteeksi tai kuuntelemaan ylimitoitettuja haaveita sankari-isästä. Koeta kestää tilanteet isää haukkumatta – se on lapselle tärkeää."
http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/miten-kertoa-lapselle-isasta-jota-han-ei-tunne
Jos perustelet muutaman artikkelin ja muutaman Sinkkosen lainauksen avulla mielipiteitäsi, niin ei kuule tunnu kovin vakuuttavalta. Lukisit enemmän Sinkkosen kirjoja ja muiden kasvattajien esim. Tahkokallion, niin voisit ehkä löytää jotain uutta näkökulmaa asiaan, etkä vain toistelisi samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Tunnen isättömiä lapsia ja heistä on kasvanut kelpo aikuisia, vahvan itsetunnon kera.
Luuletko, että ajattelin naapurin Paavon paikkaavan isän asemaa. Ajattelin lähinnä läheisten ihmisten esim. isovanhempien antavan miehen roolimallia lapselle.
Lapsen kuuluukin kertoa ikätasonsa ja kehityksen mukaan tällainen asia, eikä jaaritella mitä tahansa. Ketä tahansa lasta voidaan kiusata. Kiusaaminen lähtee muiden vanhempien asenteesta, aivan niin kuin juuri sinun kaltaisten ihmisten asenteista. Murrosiässä lapsi joutuu kokeilemaan rajojaan itsenäistymisen kannalta, kuitenkaan kaikenlaista puhetta ei tarvitse kuunnella, jos asettaa rajat lapselle. Sinun kirjoitelma kuulostaa juuri sellaiselta, jossa nuorella ei ole rajoja osattu asettaa.
Taidat puhua vain omasta puolestasi puolustelun suhteen. Itse en koe olevani velvoitettu puolustelemaan jokaiselle vastaan tulijalleni tekemisiäni. Minun ei tarvitse kertoa, miten minä lapseni hankin.
Sperma pankkiin luovuttaja on hyvinkin tietoinen, mitä tulevaisuus voi pitää sisällään. Minä en voi nähdä luovuttajan pään sisälle. Miksi minun pitäisi haukkua ihmistä, jota en tunne. Asian lapselle voi selvittää rauhallisesti keskustelemalla.
Tekstisi mukaan myös pariskunnat eivät voi käyttää apunaan hedelmöityshoitoja. Kyllähän lapsi jossain vaiheessa tajuaa, ettei hän ole samannäköinen kuin isänsä ja samat ongelmat nousevat silloinkin esille.
Ps. Tekstisi kuulostaa siltä, kun itse olisit ollut isätön vai mistä moinen tunteiden purkaus?
"Itse en koe olevani velvoitettu puolustelemaan jokaiselle vastaan tulijalleni tekemisiäni. Minun ei tarvitse kertoa, miten minä lapseni hankin. "
Ps. En ole isätön, osaan vaan asettua lapsen asemaan. Olen sanonut sanottavani joten poistun palstalta.