Monikkoraskaus

Omakohtaista kokemusta minulla ei ole, kun lapsiakaan ei ole vielä, mutta veljeni sai vaimonsa kanssa kolmannen lapsen, kun kaksoset olivat 1v5kk. Eli toisinpäin kuin teillä, mutta vielä pienemmällä ikäerolla! Kyllähän siinä hommaa on, varsinkin siinä vaiheessa kun lapset ovat vielä pieniä ja pitäisi päästä kaikkien kanssa liikkeelle. Tarvinnette sukulaisten tai muiden "ulkopuolisten" apua. Rohkeasti vain pyydätte apua kun tarvetta on! Monikkoperheiden yhdistyksestä löytyy varmasti "kohtalotovereita" ja nettipalstoilta vinkkejä. Haastetta riittää, mutta nyt on mukavaa, kun nuo pojat ovat nyt kasvaneet (kaksoset 4v ja pikkuveli 2,5v) ja ovat aivan ihana kolmikko. =) Onnea siis tupla (tai tripla-)onnesta ja voimia ja rajavascript:void(0);kkautta tuleviin haasteisiin! :)

Kyllä sitä pärjää, jos haluaa. Meillä ainakin mies oli töissä ja harrastuksissa aina ja kaikki kolme oli minun niskoillani alusta asti ja ovat edelleen..vaikka kaikki ovat kyllä jo isoja. Ekat neljä kuukautta ovat raskaimmat. Toivottavasti vanhinkin nukkuu vielä päiväunet kun kaksoset syntyvät, meillä kun ei nukkunut, niin ei ollut hetkenkään taukoa päivän aikana. Kannattaa panostaa alusta asti järjestelmällisyyteen ja peräkkäin hoitamiseen ja säännöllisiin päiväuniin ulkona jne. Totuus on, että kun kaksoset ovat parivuotiaita, helpottaa kummasti kun ei tarvitse enää leikkiä heidän kanssaan, vaan lapsilla on aina kaveri. Jos saat alkuun apua ja ehdit nukkua enemmän kuin neljä tuntia yössä, onnistuu imetyskin, mutta kokemuksesta voin sanoa, että neljä tuntia vuorokaudessa unta ei riitä pitämään maidontuotantoa yllä :) Tsemppiä...ei siihen kuole..

Minulla on kaksosten lasketun aikoihin 2 vuotias tyttö,lasekttu aikani on elokuussa 2011.Olin ensin innoissani,sitten iski valtava paniikki juuri siitä 3 pienen lapsen kanssa jaksamisesta...nyt on sellainen vaihe jossa en panikoi vaan uskon selviäväni,ja pakon edessähän sitä aina pärjääkin:)Kaiken härdellin lisäksi alamme rakentamaan taloa ensi viikolla!Kaikki projektit samaan läjään:D Toivottavasti sinulla on auttavia käsiä lähellä,itselläni on onneksi äiti muutaman kilometrin päässä ,joka on lupautunut auttamaan!
Aluksi en ajatellutkaan esikoisen laittamista hoitoon kaksosten synnyttyä,mutta sitten aloin miettimään asiaa lapsen näkökulmasta.Olen nyt päättänytkin laittaa esikoiseni 10 päiväksi kuukaudessa päiväkotiin,jotta hänellä olisi leikkiseuraa ja virikkeinä muutakin kuin uupunut äiti joka ei kerkeä leikkimään yhtä paljon kuin ennen.Luulen,että päätös on kaikille parhaaksi:)
Ja tuosta imettämisestä,minä en ainakaan meinaa siitä stressata!Koin esikoisen kanssa melkoista painostusta neuvolan puolelta ,että PITÄÄÄ imettää!!!Milläs imettää kun vauva ei ollut tyytyväinen vaikka oli imenyt rintaa vaikka kuinka kauan!Paras päätös minkä tein,oli siirtyä Nanniin jonka jälkeen vauva oli tyytyväinen!Ja moni väittää että rintaruokinnassa olleet vauvat on terveempiä..noh,esikoiseni sairasti ensimmäisen flunssansa 1v7kk ikäisenä,että silleen:)
Tsemppiä tulevaan,eiköhän me mammat selviydytä;DJa luulempa että kun on jo esikoisen kanssa panikoitu turhat asiat,niin osaa jo järkevämmin suhtautua moniin juttuihin,vaikka niitä vauvoja onkin kaksi!

Hei vaan ja tupla-onnea! Me saimme kuulla odottavamme kaksosia viikko sitten, laskettu aika vasta marraskuussa. Esikoinen tulee olemaan silloin tuon saman 1v10kk :).
Kyllä tässä sulattelemista on ja äitinä kannan tietenkin huolta, että kaikki sujuisi hyvin, mutta uskon, että asioilla on aina tapana järjestyä! Etukäteen ei kannata liikaa huolehtia ja murehtia, se voi mennä täysin hukkaan.
Jännittävää tämä kuitenkin on ja tekisi mieleni huutaa koko maailmalle, että olen RASKAANA ja ne on KAKSOSET!!!
Ensimmäinen vuosi varmastikin raskasta aikaa, mutta tulevaisuudessa hyvä kaverikolmikko!
Päivitähän kuulumisiasi, kiva kuulla mikä edessä odottaa :)

Hei! pitkästä aikaa kävin juttuja täällä lukemassa ja vastauksiakin oli tullut! :) Tuntuu, että vastahan tuon kirjoituksen tänne kirjoitin.. Aika on mennyt ihgan siivillä. :) Samat murheet painavat edelleen vielä mieltä, mutta olen oikea stressaaja luonne yleensäkin. Hormoonit vaan tuntuu pahentavan välillä asiaa :D Usein tulee ihan turhankin takia masennuttua pohjamutiin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan..
Laskettu aika on heinäkuun 3.päivä. Masu on kyllä nyt jo niin valtava ja liikkuminen hidasta, että pelottaa jo mitä on edessä, jos laskettuun aikaan pääsee raskaus menemään. Vertaistukeakin kaipailisin, mutta lähipiirissä ei yhtään kaksosten vanhempaa ole. Onneksi on sentään keskustelupalstat, joissa saa mieltään purkaa :)

Hei!

Onnittelut tuplista :) Meillä esikoinen oli 11kk, kun kaksoset syntyivät. Hän oli juuri oppinut kävelemään. Hulinaa ja vilskettä on riittänyt :) Olin ehkä varautunut P A L J O N rankempaan aikaan, joten tuo kaksosten vauva-aika ei sitten lopulta tuntunutkaan niin ylitsepääsemättömältä vaan ehdin ihan oikeasti myös nauttia kolmesta pienestä lapsestani ja antaa heille aikaa.

Tärkeää on olla itselleen armollinen. Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa! Apukäsiä pitää osata pyytää. Meillä mies osallistui yövalvomisiin yhtä lailla vaikka töissä kävikin. Suuri kiitos kuuluu siis myös miehelle :) En tiedä olisiko meillä ollut helpotus myös se, että lapsilla on pienet ikäerot... Kaikki sujuu ns. kerralla. Esim. tutti jätettiin pois kaikilta yhtä aikaa.

Kyllähän se tosiasia on, että kädet meinaa välillä loppua kesken, mutta monikkoäitinä sitä on oikeasti oppinut järjestelmälliseksi asioiden suhteen. Pieniä arkea helpottavia niksejä on tullut keksittyä.

Meillä lapset nyt 4v ja tuplat siis 3v. MAHTAVA KOLMIKKO, ENKÄ VAIHTAISI TÄTÄ ELÄMÄÄ MIHINKÄÄN!

Toivotan sinulle oikein paljon voimia ja jaksamista. Paljon niitä ihania arjen pieniä ja suuria iloja!

Heippa!

Onpas ihana lukea täältä teidän muiden kaksos-odottajien ja -vanhempien ajatuksia. Meillä oli eilen ensimmäinen neuvola, ja kaikeksi ihmetykseksi ultrassa todettiin kaksi pientä möykkyä. Aivan ihmeellistä, mutta todella ihanaa. Ristiriitaisin tuntein tässä nämä pari päivää olen asiaa pyöritellyt mielessäni, ja toisaalta sydämen täyttää ilo ja onni ja rakkaus pieniä kohtaan, toisaalta huoli heidän selviytymisestään ja vielä isompi huoli ja stressi meidän vanhempien selviytymisestä. Varmasti rankkaa tulee olemaan. Meillä on ennestään yksi poika, joka lasketun ajan tienoilla täyttää 3 vuotta. Aika iso siis jo, mutta kuitenkin niin pieni, joka tarvitsee hyvin paljon syliä ja huomiota. Mitenköhän hän selviää tästä kaikesta?

Mielelläni haluaisin kuulla teidän kokemuksianne isomman sisaruksen mustasukkaisuudesta tms, myös kaksosvauvojen imetyksestä, sillä imetyksen onnistuminen olisi minulle iso juttu. Vaikka toki jo löysään ajatusta imetyksestä, onhan kyse kaksosista ja kaikkea voi eteen tulla. Pulloruokinta on siis hyvä juttu myös! Mutta, kaikki imetysniksit tänne vaan! Miten imetys yöllä, samaan aikaan vai eri aikaan, mikä imetystyyny, mikä asento tms. :) Myös muita kokemuksia arjen sujumisesta. Kiitos teille! Ja palaillaan!

Kiva taas lukea välillä muiden kirjoituksia! :) Itsellä alkaa olla viimeiset viikot käsillä ennen pikkusten syntymää..:) Toisaalta haluaisin mahdollisimman nopeasti pienet maailmaan, mutta toisaalta saisivat vielä hetken masussa viipyä. Viikoja on nyt 34 6.
Esikoinen tällä hetkellä 1v9kk ja selvästi on alkanut ymmärtää jo, että äidin masussa on 2 vauvelia. Silittelee mahaani aina välillä ja on jo muutaman potkaisunkin osakseen saanut :D Ehkä pienet nyt kostavat sen, kun esikko aikanaan välillä löi pahan olon tullessa mahaani..
Itseänikin kiinnostaisi kauheasti erilaiset imetysasennot ja kokemukset imetyksen onnistumisesta. Myös kiva olisi lukea arjesta selviämisen vinkkejä ja kertomuksia! :)

Hei,

olisi kiva lukea taas päivityksiä mitä monikko odottajille nyt kuuluu. Ja Marrasmasu, täällä toinen marrasmasu :) Itselläni LA 2.11. ja raskausviikkoja tällä hetkellä tasan 33.

Kiinnostaisi tietää miten muut kaksosten odottajat ovat samoilla viikoilla jakselleet. Mahani on jo hiukkasen isompi mitä esikoista odottaessa ihan viimisinä päivinä. Tuntuu hurjalta että kaksi kuukautta mahdollisesti vielä kasvattelen tätä uloketta. Lepoa tunnun tarvitsevan entistä enemmän ja paikat kipeytyy tosi helposti. Puolen kilsan kävelylenkki on jo sellainen urheilusuoritus jonka jälkeen pitää mennä maate lepäämään. Siivotessakin pitää kämppä imuroida pienissä osissa ja aina välillä huilia. Vaikka asumme ekassa kerroksessa, pohjakerroksesta otan usein hissin kun toisinaan hengästyn niin kovasti.

Onneksi ei ole mitään muita ns oireita, turvotusta, närästystä tms. Eli voin muuten ihan hyvin. Harjoitussuppareita välillä tiuhaankin, mutta ne lakkaavat usein nopeasti kun menee maate kyljelleen.

Esikoinen 5v odottaa sisariaan innolla. Huolettaa kyllä vähän miten ehdin puuhastella hänen kanssaan tarpeeksi sitten kun on kaksi vauvaa kainalossa. Ja mies tietty aina töissä... Tällaisia tunteita täällä. Kirjoitelkaahan jotakin!

Hei!

7 lasta entuudestaan ja nyt kaksoset tulossa. Uskoisin, että hyvin pärjää, niikuin tähänkin asti. ( Lapset nyt 11v. 10v. 8v. 6v. 4v. 3v. ja nykyinen nuorimmainen 1,6v). Turha siivous ym. niuhotus vaan on yksinkertaisesti jätettävä paremmalle ajallle ja pitää keskittyä täysin tärkeimpiin eli lapsiin jo oleviin ja tuleviin. Pienet ikäerot olleet kaikilla edellisilläkin eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. Tietysti välillä on hankalaa ja raskasta ja välillä täyttä kaaosta, mutta kunhan muistaa ettei tämä olotila ole pysyvää ja ikuista, niin kyllä sen päivä kerrallaan jaksaa. vanhammillakin on oikeus väsyä ja saada tarvittaessa apua lastensa hoitoon. Ainakin niin minulle on luvattu (en vielä kertaakaan ole mitään apua kunnan kautta saanut. Itse olen palkannut välillä hoitoapua).

"Kyllä sitä nuorena jaksaa ja olethan tähänkin asti pärjännyt " ovat olleet kannustussanaset neuvolan puolesta. Niin pakkohan sitä on ollut silloin jaksaa, kun eihän sitä kellekään anneta enempää kuin on mihin pystyy".

Mukava että on vähän isommankin perheen vanhempi tänne kirjoittanut. Meillä lapset 3, 2 ja 1v, kaksoset syntyvät koska tahansa. En sure sitä miten pärjään, mutta toivon että nämä kyytiläiset vielä muutaman viikon pysyisivät matkassa, olisi alku helpompi... tsemppiä ja iloa arkeen kaikille monikkoäideille ja -isille! :)

Meillä on ennestään seitsemän vuotta kohtapuoliin täyttävä esikoinen ja eilen meille selvisi, että kaksoset on tulossa. Olipa kyllä aikamoinen paukku ja sulateltavaa riittää mutta iloinen asiahan se on! Nyt meni meidän auton koon riittävyys mietintään, kaikkea vaatteista on hankittava tuplasti ja niin edelleen. Onneksi on sukulais-/tuttavapiirissä lapsellisia sen verran, että on toiveita saada osa varustuksesta sitä kautta.

Näin käytäntöä ajatellen on kiva kun tuleva isosisko on innoissaan ja varmasti oikeasti hyödyksi pienten hoidossa, se keventänee meidän vanhuksien taakkaa...

Apua! Minulla on 5kk vauveli ja nyt sain kuulla odottavani kaksosia...