Ihan aluks: oon aika tavallinen 18v tyyppi. Mul on sellanen pieni ongelma että haluisin todella paljon alkaa seurustella mutta ilman tyttöystävää se on hieman vaikeeta, ymmärrätte varmaan. Tuntuu vähän siltä että kukaan tyttö ei oo koskaan ollu kiinnostunu musta millään tavalla. Itse asiassa kukaan tyttö ei tunnu koskaan ees huomaavan mua. :/
Myönnän että olen toisinaan hieman ujo (tosin erittäin vähän). Muuten olen kuitenkin (uskoakseni) sellanen että aivan varmasti joku vois musta pitääkin. Mutta kun ei. Oon yrittäny keksiä syytä mutten oo keksiny mitään kovin selkeetä. Lähinnä veikkaisin ulkonäköä vaikka mielestäni oon ihan ok (en mikään huippukomea mutten kyllä sitten rumakaan). Oon toki jonki verran keskivertoa lyhkäsempi (monille tytöille tuntuu olevan kauheen tärkeetä että poika on ainakin likimain 180 pitkä O.o) ja mullon lasit (kamalaa?). Luonteestani sanosin että oon varmaan hyvinkin mukavaa seuraa eikä mussa pahemmin oo mitään erityisen huonoja/haittavia piirteitä (kait) en oo ees juurikaan tylsä. Ilmeisesti kukaan ei vaan oikeesti halua tällasta tyyppiä vaikka monet tytöt luetteleeki just sellasia piirteitä ku mussa on.(make no sense)
Oon kans miettiny et onko mun vaatimukset sitte liian kovat. Mieluiten seurustelisin tytön kans joka olis aika samanlainen ku mä (jotain samoja kiinostuksen kohteita, samantyyppinen luonne). Tykkään myös älystä, koska itekki oon ilmeiseti aika fiksu. Ulkonäöllä ei niin hirveesti oo väliä mutta kyllä sen jotenki pitäs miellyttää silmää. Eli joo, kyl nää taitaa olla aika mahottomat kriteerit.
Voihan se myös olla että pitäis ettiä tyttöystävää jostain muualta ku oikeesta elämästä (netistä?) vaikka mieluummin sitä tutustuis ihan IRL. En vaan tajua mitä mun oikeen pitäs tehä. Ei ny oikeen yksinkään huvittais aina olla.
Ois vaan nastaa jos joku oikeesti luki tän kokonaan ja vois vielä vastataki jotain järkevää.
Myönnän että olen toisinaan hieman ujo (tosin erittäin vähän). Muuten olen kuitenkin (uskoakseni) sellanen että aivan varmasti joku vois musta pitääkin. Mutta kun ei. Oon yrittäny keksiä syytä mutten oo keksiny mitään kovin selkeetä. Lähinnä veikkaisin ulkonäköä vaikka mielestäni oon ihan ok (en mikään huippukomea mutten kyllä sitten rumakaan). Oon toki jonki verran keskivertoa lyhkäsempi (monille tytöille tuntuu olevan kauheen tärkeetä että poika on ainakin likimain 180 pitkä O.o) ja mullon lasit (kamalaa?). Luonteestani sanosin että oon varmaan hyvinkin mukavaa seuraa eikä mussa pahemmin oo mitään erityisen huonoja/haittavia piirteitä (kait) en oo ees juurikaan tylsä. Ilmeisesti kukaan ei vaan oikeesti halua tällasta tyyppiä vaikka monet tytöt luetteleeki just sellasia piirteitä ku mussa on.(make no sense)
Oon kans miettiny et onko mun vaatimukset sitte liian kovat. Mieluiten seurustelisin tytön kans joka olis aika samanlainen ku mä (jotain samoja kiinostuksen kohteita, samantyyppinen luonne). Tykkään myös älystä, koska itekki oon ilmeiseti aika fiksu. Ulkonäöllä ei niin hirveesti oo väliä mutta kyllä sen jotenki pitäs miellyttää silmää. Eli joo, kyl nää taitaa olla aika mahottomat kriteerit.
Voihan se myös olla että pitäis ettiä tyttöystävää jostain muualta ku oikeesta elämästä (netistä?) vaikka mieluummin sitä tutustuis ihan IRL. En vaan tajua mitä mun oikeen pitäs tehä. Ei ny oikeen yksinkään huvittais aina olla.
Ois vaan nastaa jos joku oikeesti luki tän kokonaan ja vois vielä vastataki jotain järkevää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mie oon miettiny ihan samaa. Mie oon 17 v likka, mutta kun kukkaan ei ennen niiku ees huomaa mua. Nyt kyllä kun menin uuteen kouluun, niin oon saanu jonkin verran kavereit. Oon vielä niin kamalan ujo ja hiljane... tai... hiljanen ja hiljanen. XD Jos mie oon sellasessa seurassa että uskallan olla omaitseni niin sillon olen kyllä aikas paljon äänessä.
Moneen kertaan oon miettiny pääni puhki, että mikä minussa on vikana ja aina oon löytäny ne jutut mistä mua on kiusattu. Niiden (monen vuoden kiusaamisen) takia minun itsetuntoni romahti. Halusin vaan koko ajan mennä piiloon ja olla näkymätön. Nyt uudet tuulet puhaltaa ja pala palalta rakennan itseluottamustani.
Olen tullut tulokseen että itsessäni ei ole mitään vikaa. Vika on niissä jotka kiusas.
Mutta edelleenkin ootan sitä poikaa joka hyväksys miut tällasena kun oon. Oon aika jännä persoona, en pahassa ainakaan mielestäni, mutta olen niin luova. Piirrän ja maalaan jatkuvasti.
Kiitti vastauksesta! Tiedän että mul on vielä vaikka kuinka paljon aikaa löytää se oikea (tai yleensäkään yhtään ketään) mutta oon kyl silti sitä mieltä että pelkkä odottaminen ei oikeen taida riittää, se on liian epävarmaa. Tuntuu vaan jotenki niin epätodennäköseltä että kukaan tyttö sattumalta kiinostuis musta tarpeeks ja haluais alkaa seurustelemaan. (Periaatteessa tää vois olla mahollistaki jos joku vähänkään haluais muhun tutustua mutta eipä vaan tunnu kukaan haluavan.) Saatan kuulostaa pessimistiseltä mutta tää vaan tuntuu niin mahdottomalta! Netistä lukemalla oon päätelly että kelpaisin varmaan monellekin tytölle muuta ilmeiseti ne kaipaa oikeesti jotain ihan muuta tai sitte mussa on joku aivan karmea vika (jota en vaan itse huomaa).
En tiiä mitä voisin tehä jotta saisin edes hiukan helpotettua/nopeutettua koko juttua. Ois hienoa jos joku vaan osais antaa vinkkiä mistä kannattais ettiä tyttöä.
otsikko sen kertoo
Sori, mutta en itse ottaisi alle 180 cm miestä. Voit tietysti muuten olla loistava ja hyvä ihminen, täydellinen poikaystävä, mutta monet tytön on näinkin pinnallisia kuin itse olen.
Varmaan tuun baarissakin käymään mut en oikeen usko että sieltäkään löytäisin ketään sopivaa ku enpä taida baarissakaan sen paremmin ketään kiinnostaa (sitäpaitti täällä on aivan surkeita baareja ainakin mitä oon kuullu).
Kai se vaan sitte johtuu ihan ulkonäöstä(pituudesta) ettei ketään kiinnosta. Tietenkään kaikki tytöt ei varmaan oo yhtä pinnallisia mutta suurin osa taitaa olla. Nekään jotka sanoo ettei esim pituudella/ulkonäöllä oo väliä ei luultavasti haluais seurustella mun kanssa (jostain muusta yhtä pätevästä syystä) tai sitten ne ei vaan oo sopivia mulle (en mäkään ketä tahansa kelpuuta vaikken kovin nirso ookkaan). Vaikeehan sitä on kehenkään tutustua ku ei saa minkäänlaista vastakaikua ja homma loppuu heti alkuun.
Usein toki sanotaan "Kaikille löytyy joku". Joopa joo. Sais joku vaan todistaa tän väitteen. Toki saa kans kertoo lisää ideoita.