Parisuhteessa eläville ja eläneille.
Kännykkäajan alussa penskamme ihmettelivät koska soittaessaan meille eivät tienneet kumpi meistä vastaa mihinkin kännykkään.
Meillä on alusta alkaen ollut soiton siirto säädettynä lyhyehkölle ajalle ettei soittajan tarvitse odotella epävarmana ikuisuuksia.
Kummallekaan ei tule sellaisia puheluja joihin toinen ei voisi vastata. Ottaa viestin tai kuskaa puhelimen kysytylle jos on paikalla.
Onko tässä nyt jotain outoa?
Sama koskee sähköposteja.
Muuten, koneella ollessani, vaimo ei tule kynnyksen yli vaikka syytä toiselle puolelle jäämiseen ei olisikaan.
Omat reviirit eivät merkitse salailua eikä avoimuus urkintaa tai yksityisyyden loukkausta!
Olen sitä mieltä!
Kännykkäajan alussa penskamme ihmettelivät koska soittaessaan meille eivät tienneet kumpi meistä vastaa mihinkin kännykkään.
Meillä on alusta alkaen ollut soiton siirto säädettynä lyhyehkölle ajalle ettei soittajan tarvitse odotella epävarmana ikuisuuksia.
Kummallekaan ei tule sellaisia puheluja joihin toinen ei voisi vastata. Ottaa viestin tai kuskaa puhelimen kysytylle jos on paikalla.
Onko tässä nyt jotain outoa?
Sama koskee sähköposteja.
Muuten, koneella ollessani, vaimo ei tule kynnyksen yli vaikka syytä toiselle puolelle jäämiseen ei olisikaan.
Omat reviirit eivät merkitse salailua eikä avoimuus urkintaa tai yksityisyyden loukkausta!
Olen sitä mieltä!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Puhelin ja tietokone ovat henkilökohtaisia. Toisekseen kaikilla on paljon omia tuttavia, työ, harraste jne kavereita. Ei kukaan ole kiinnostunut juttelemaan jonkun duunikaverin muijan kanssa kun olisi asiaakin. Ja jotkut asiat todellakin ovat täysin henkilökohtaisia. Osa työasioista kummallakin salaisiakin. Ei kaikkien tarvitse sekaantua kaikken asioihin. Mua ei kiinnosta pätkääkään muijan sukulaiset tai sen duuniasit, sama toisinpäin.
Ja ihan sama sähköposteissa. Ne ovat henkilkökohttaisia. Ihan samoista syistä.
Jos jollakulla on asiaa mulle, se ottaa yhteyttä minuun, ei mun sukulaisiin tai perheesen. Tajuatko?
Sitäpaitsi kyseessä kirjesalaisuuskin.
Et taida tosiaan elää tätä päivää?
=DW=
Ei pätkän pätkääkään kiinnosta isännän postitukset, saati puhelut, ja toisinpäin.
Kumpikaan ei ole alaikäinen, josta toinen vastaisi.
avointa on! Ei edes avainta ovessa , luuta vaan oven päällä, ko ei kettää kotona : Käy sissään , jos on asiaa, ota mitä tartteet , syö , jos on nälkä , juo jos janottaa jne. JA HELMASTA meillä ei pidä kukaan . Mutta yksityisyys : se pitää olla puolin ja toisin: puhelin , sähköposti tms. Son varppi(varma) .! MOIPS!
Se on näin, ei minun kirjeitäni saa toinen avata, ei kännykkääni koskea, tietsikalla on kummallakin omat salasanansa joilla menee lokeroonsa, ja ei kiinnosta tippaakaan mitkä ne toiset koodit ovat, muttei saa olla toisinpäinkään. Sama minua ihmetyttää ettei ihmisillä /pariskunnilla ole ole omia tilejään...en ikinä suostuisi siihen et toinen kontrolloisi minun tilini tietoja.
Yksityisyys pitää olla parisuhteessakin. Kaveri ei edes tiedä mitä saan palkkaa, ja yli 20v ollaan samassa kodissa eletty.
Yksityisyys on mulle parisuhteessakin niin tärkeä asia, että jos mies olisi sitä jotenkin rikkonut niin eron olisin ottanut välittömästi. Meilauksen ja kännyn lisäksi pidän vanhanaikaista päiväkirjaa ja käytän ahkerasti myös etanapostia. Jos niitä ei voi jättää pöydälle miettimättä tutkiiko toinen, niin ikävää olisi.
Ei minuakaan isännän kännyt, meilit sunmuut omat jutut uteliaisuutta herätä. Hyä vaan, että menee ja tekee.
Ajattelen niin, että rikkautta on pitää huolta omasta identiteetistään ja merkitä myös reviirinsä. Siamilaisia kaksosia on tuttavapiirissä ihan tarpeeksi.
Tapansa kullakin ja minä olen eronnut joten asun osin nuorimman tyttäreni kanssa. Meillä ei ole laitettu mitään aavoimuussääntöjä, ne ovat tulleet itsestään. Toki kännykkä ja tietokone ovat yksityisiä mutta ei niihin ole kielletty koskemastakaan. Tytär ei tule selän taakse kun olen tässä eikä koske kännykkään, vastaa jos en itse pääse. Samoin jos hänellä soi en mene edes katsomaan on sentään jo 15 v joten omia juttuja saa olla.
Isommat lapset jotka eivät enää kotona asu kertovat mitä kertovat ja vaikka minua kuinka haluttaisi udella, en sitä tee ja se toimii myös päinvastoin. Tosin jos joku jotain joskus kysyy, vastaan aina totuudenmukaisesti oli asia mikä tahansa ja kerron mielipiteeni kysyttäessä.
Onhan siinä.
Oma periaatteeni on ollut että yksityisyyttä pitää kunnioittaa, "älä kysy, älä kerro" vähän kuin homoilla USA:n armeijassa. Exä oli kyllä mustasukkainen ja vakoili, tytär eron jälkeen murkkuiässä samoin. Nyt ei kukaan täällä vakoile ketään ja jotain kerrottavaa on vain tyttärellä, avautuu kyllä pyytämättä yhtenään. Hänellä on valinnoissaan kova työ, kosijoita kuin sadun prinsessoilla...
omat puhelunsa, paitsi minä hoidan myös miehen puheluihin vastaamiset silloin, kun hän ei ole paikalla.
Mutta vastaan vain tuttujen puheluihin, en outoihin numeroihin.
Mieheni tietää tasan tarkkaan ketkä esim. palstatutuista minulle soittelevat ja usein välitän terveiset hänelle, kun puhelu tulee meillä käyneeltä ystävältä.
Sähköpostini hoidan kyllä ihan yksityisesti, se ei kuulu kenellekään toiselle.
Miten säilytitte mielenrauhanne lankapuhelimien aikaan?
Silloinhan oli kai yleisenä tapana että hälyttävää puhelinta lähinnä oleva henkilö vastasi siihen ja kutsui kysytyn henkilön narun jatkeeksi?
Jos ko. henkilö ei ollut paikalla niin vastannut otti viestin joko tietona tai soittopyyntönä.
Soiton (hälytyksen) siirrossahan on kyse samasta asiasta.
Eihän se merkitse toisen asioihin puuttumista tai lörpöttelyä.
Jos soittajan asia on kovin arkaluontoinen niin hänhän voi kuitata "väärän" vastaajan väärällä numerolla tai ei sano mitään.
Meillä tapahtuu näitä siirtoja usein. Viimeeksi tänään.
Vaimon eteisessä olevan kassin pohjalle jäänyt puhelin alkoi hälyttämään.
Ennen sen käsille saantia puhelu kääntyi minun kännykkääni johon vastaamalla vaimo hoiti OMAN asiansa.
Jos minä olisin sattunut vastaamaan niin olisin toimittanut puhelimen hänelle.
Mitä yksityisyyden loukkaavaa tässä on?
Oma puhelimeni on välillä suljettuna pitempiäkin aikoja jolloin on vain hyvä että joku on auki.
Joku vertasi hälyttävään puhelimeen vastaamista toisen kirjeen avaamiseen!
Sitä kutsun jo arkavarpaisuudeksi!
Asiat eivät mielestäni ole samalta planeetalta.
Sähköpostin kanssa on hieman sama juttu.
Yhteinen postimme tulee yhteen minun osoitteistani jota luemme molemmat.
Pääosa muodostuu penskojen lähettämistä ja yhteisten yhdistysten viesteistä.
Kyllä on kamalaa!
Vaimolla on oma osoitteensa jota tosin käyttää melko vähän.
Minulla on useampi.
Joku ulotti keskustelun jopa raha-asioihin.
Jokainen hoitaa ne tavallaan.
Meillä on selkeä työnjako.
Minä olen kiinnostunut ja vastaan tulojen pääosasta. Se ei vaimoa kiinnosta tippaakaan.
Vastaavasti hän seuraa menoja joista minä en ole kiinnostunut.
Koskaan en ole edes kurkannut vaimon kulupuolta.
Ikinä, edes tyttöjen matkoilla, ei hänen rinnakkaiskorttinsa yläraja ole tullut vastaan.
Taskukalenterit ja lompakot ovat tabuja.
Varsinaista syytä ei ole mutta niin vain on, sopimattakin.
Samoin kaikkien vaatteiden taskut.
Tuntuu siltä etten todellakaan ole tästä päivästä koska en osaa mustasukkaisesti varjella kuvittelemiani salaisuuksia.
toinen,joka tuntee olevansa myös ihan toisesta ajasta.Koskaan ei ole tarvinnut ajatuksissaankaan "pelätä"intimiteettinsä puolesta.Ei ole mitään salattavaa,jolloin ei kumppanikaan "kyttää"yhtään mitään.Ei posteja,ei puheluita.Näin se menee,kun on molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus,kuten on näköjään teilläkin.
Ei kyse olekaan kyttäämisestä vaan toisen kunnioittamisesta ja hienotunteisuudesta.
Minusta, kumppanin ollessa estyneenä, on hienotunteista huomaavaisuutta vastata hänen hälyttävään puhelimeensa.
Kummalle se puhelu oikein tulee. Jos minulla on henk. koht kännykkä niin ei siellä kysytä X:ää eikä XX:ää vaan aina minua. Eri asia jos puhelin on kummankin nimellä vaikka luettelossa. On se hauskaa kun kuvittelee, että perheessä on yksi kännykkä ja kun se soi kaikki ryntäävät katsomaan, että kukahan siellä on. Toinen juttu on hierarkia. Perheessä on yksi kännykkä esim. miehen nimellä. Jos se soi, mies vastaa ja vaimo vain miehen estyessä.
Olen mielipiteissäni aika ehdoton mutta mielestäni oikeudenmukainen. Joitakin se ärsyttää, valitettavasti.
Aivan mainiosti koska minulla ei ollut silloinkaan mitään salaisuuksia joita olisi pitänyt varjella, enkä juurikaan ollut se joka vastasi puhelimeen jos se soi.
Mutta periaatteeni oli jo silloin sama. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, on siihen sitten halua tai tarvetta tai ei. Kysyttäessä voin neuvoa tai auttaa, muuten en muiden elämään puutu ja samaa odotan toisinkin päin, vaikka tuskin koskaan itse mitään keneltäkään kysyn.
Jos minun puhelimeni hälyttää, vastaan siihen.
Jos en ole paikalla vastaa siihen vaimoni omalla nimellään mainiten mainiten olevansa minun puhelimessani..
Jos vaimo ei ole puhelimeni lähellä niin puhelu siirtyy hänen kännykkäänsä ja hän vastaa siihen kuten edellä.
Sama siirto tapahtuu jos puhelimeni ei ole päällä.
Minusta on alkeellista kohteliaisuutta vastata hälyttävään puhelimeen omalla nimellään ja kuunnella soittajan asia.
Tarvittaessa ottaa vastaan viesti.
Vaimon puhelimen kohdalla tapahtuu samat vaiheet.
Jos vain vaimon puhelin on päällä niin tietenkin hän, paikalla ollen vastaa siihen.
Muussa tapauksessa minä.
Ei pitäisi olla vaikeaa eikä yksityisyyttä loukkaavaa.
Ei ainakaan meidän mielestämme.
Mistä johtunee nykyinen superyksilöllisyyden ja "koskemattomuuden" korostus?
Nää on meidän sinkkujen juttuja.
Rehellisesti. Nykyaikana ei vastailla toisten puhelimiin. Ei vaimon, pojan, tyttären, vaarin, serkunkaimankummin.....
Puhelinvastaaja on sitä varten että henkilö jota ei tavoitettu, voi siihen saavuttuaan, ja viestin kuultuaan, vastata.
Tuo teidän systeemi kyllä kertoo epäluottamuksesta ja epänormaalista uteliaisuudesta. Ehkäpä jopa epäilet että vaimosi vilkuilee toista miestä? Työkaveria ehkä? No en ihan tosissaan tuota tarkoita mutta joskus, joskus miehelle saattaa heikkona hetkenä pälkähtää päähän joku vaimon charmikas työkaveri? "Mitähän sillä Georgella (ranskalainen uusi osastopäällikkö) NYT mahtaa olla asiaa vaimolleni?"
Useinmiten nämä mustasukkaissuusepäilyt ovat täysin turhia. Mutta kynnys vastata vaimon puhelimeen madaltuu koko ajan....lopulta sitä alkaa oikein kyttäämään vaimonsa puheluita ja ryntää suorastaan vastaamaan "kun vaimo ei ehtinyt".
No tämä oli tahallisen kärkästä provosointia mutta idea tuli varmasti selväksi. Sinulla on varmasti asiat hyvin mutta monessa muussa perheessä mustasukkaisuuden peikko nakertaa sydäntä :(
Mutta rutosti myöhässä!
Aikanaan, kun viimeinenkin penskamme lähti vapaaehtoisen intin jälkeen opiskelemaan, oli vaimoni muutaman kuukauden hieman omituinen.
Kyllä hän toipui entiselleen ilman neuvontaakin mutta ehkä neuvola olisi nopeuttanut prosessia?
Huolimatta runsaasta ohjeistuksesta jatkamme nykyistä, hullunkurista käytäntöä vastata poissaolevan (lähistöllä) puhelimeen ja soitonsiirtoihin.
Matkoillaanhan vaimolla on puhelin mukanaan.
Silloin tulee ainoastaan soitonsiirtoja joihin minusta on järkevä vastata kertoen etsityn ihmisen sijainti ja oleilun kesto, jos sillä on merkitystä.
Mitä minä henkilökohtaisesti kostun siitä että vastaan: E:n puhelimessa H.
Tai vaimo: H:n puhelimessa E.
Ps. Jos vielä vanhoilla päivilläni täytyisi ryhtyä mustasukkaiseksi niin haluaisin vahvemman aiheen kuin mahdollinen miesääni vaimoani kysymässä.
Tähänastiset ovat koskeneet kunnallispolitiikkaa ja yhdistystoimintaa.
Entäs sitten se että vaimoni "tunnustaa" päässeensä kokouksista kotiin yksien ja samojen miesten kyydissä?
Minä olen vienyt.
Täytyykin vielä skarpata niin kauan kuin elinkumppanini jalka liikkuu!
Ps. Vakavasti.
Lähituttavissa olen nähnyt täysin perusteettoman mustasukkaisuuden johtavan toistuviin pahoinpitelyihin!
Vaikka kelaan asioita taakse päin niin en saa muistiini yhtään tilannetta jossa minulla olisi ollut aiheen tynkää edes epäilyyn.
Vaimo ei ole erakko vaan sosiaalinen ja keskustelee kaikkien kanssa.
Ensin turpiin ja sitten matot halki.
Nyt kun tämä puhelinjuttu avarsi näkemystäni niin ehkä sama tapahtuu vielä mustasukkaisuudenkin suhteen.
Asennettani tuskin siitä huolimatta muutan.
ollut moisia ongelmia perheissä.
Kännykänvalmistajat ovat luoneet uuden ongelman.
Henkilökohtaiset kännykät ja sähköpostit. Salaisuuksia ja omia juttuja minun omia ja minun omia ja minä itse.
Ja sen ympärille luodaan salaisuus ja yksityisyys ja perheessä PITÄÄ ola kaikilla yksityisyys. Mikä perhe se on.
Perheessä puhalletaan yhteiseen hiileen. Ei omaan kännykkään. Vaikka sitä halutaan. Myydään enemmän kännyköitä.
Ennen kirjoitettiin kirjeitä, ainakin minä kirjoitin ja paljon eikä niihin muut saaneet koskea. Sähköposti ei ole mikään ongelma, se on yksityinen juttu eikä kuulu muille.
ennen luettiin vanhemmille tulleet kirjeet koko perheen kuullen. Ei siinä ollut mitään erikoista. Minäkin kirjoitin ja osoitin aina kirjeet äidilleni, mutta uskoin että hän antaa sen muidenkin luettavaksi.
Ei onneksi tarvinnut kirjeen osoitteistoon silloin laittaa että: Kaikille.DD
Ei kaikki kaikille kuulu mutta perheet ovat eri asia. On yksityisyyttä ja ei ole! Perheessä avoimmuus lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja lisää yhteistä voimaa!!
Niin olihan niitä ennen ulkohuusseja joissa oli monta reikää vieretysten...)))
maailma muuttuu ja me helposti sen mukana!
Lukiessani kommentteja havaitsen jälleen kerran osuneeni aihealueeseen jonka suhteen olen ollut ahdas ja puutteellinen.
Pitkä, tapahtumaköyhä eleily läheisen kanssa on ilmeisesti rajoittanut tajuntaani.
Mielikuvitusköyhäksi olen tunnustautunut jo aikaisemmin.
Valtaosasta kirjoituksia voin vain todeta "voihan sitä noinkin ajatella"!
Avoimin mielin kohti uutta vuotta!
Ajat on muuttuneet. Kännykkäkin on usein työnantajan. Tehdään etätöitä, päivystetään kotona jne., eli ei ole sopivaa, että siihen puoliso tai lapset vastailee.
Tunnustan tunkeutuneeni häiriköimään usein tänne nuorison osastolle.
Nyt ajattelin tämän 50 palstan vastausten olevan valaisevampia kuin tuolla omallani 60 olisi.
Arvioni oli oikea. Tässähän on vallan nuortunut!
Työelämässä ollessani toimeksiantajani vaihtuivat niin usein ja suhde oli aina sen luontoinen ettei toimeksiantajan kännykkä tullut kysymykseenkkään.
Vastaavasti pienen paikkakuntamme KK-kauppias oli niin ahdasmielinen ettei varmaan harkinnutkaan työsuhdekännyköitä osa-aikaisille kassahenkilöille.
Ps. Vielä eläkkeellä ollessani on kaksi entistä työnantajaani ehdottanut minulle askarointia.
Ainakin kahdesti on vaimo sattunut vastaamaan soittoon ja jopa tuonut puhelimen minulle vessaan.
Toisella kerralla olimme Berliinissä ja elämäni sulostuttaja arvio neuvottelukykyni heikentyneeksi ja välitti minulle soittopyynnön seuraavaksi päiväksi.
Näissäkään en näe mitään sopimatonta!
Miksi olisi?
Sihteeripalvelu toimi.
Vaikka en asu mieheni kanssa saman katon alla pääsen jos tarve tulee mm. hänen sähköpostiinsa. Tiedän myös muita hänen salasanojaan netissä kuten hän minun. No, problem en mene jos ei ole syytä mennä ja jos menen menen hänen pyynnöstään, tai hän minun pyynnöstä.
Se on toisiinsa luottamista asuipa yhdessä tai erikseen.
Samaa mieltä kanssasi.
Ja varmastikkin ukkosi on antanut salasanansa ihan kaikkiin sp- osoitteisiinsa, eikä sillä ole prepaid- kännykkää, työpaikan kännykkää, omia tuttuja, ei ei. Jotkut teinit voi olla aikansa tollasia, ei uskoisi aikuisista ihmisistä.
sitten vissiin johtuu kun esim. firmojen numeroihin ei koskaan kukaan vastaa.
Saa soittaa vaikka sata kertaa ja asia olisi tärkeä mutta jos kyseinen henkilö ei ole paikalla ja känny pöydällä ei vastausta saa. Tämä on sitten vissiin fiksua.
Viimeeksi tänä aamuna.
Vaimoni viipyilleeä unten mailla hälytti hänen puhelimensa.
Törkeään tapaani vastasin siihen.
Kuullessaan väärän henkilön vastaavan olisi soittaja voinut sulkea puhelimen, kysyä vaimoani, jättää soittopyynnön tai pyytää välittämään viestin.
Nyt soittaja oli tyttäremme joka koneen lähtöä odotellessaan kertoi kuulumisiaan.
Vielä karmeampaa löytyy menneisyydestä!
Olin 14-vuotta tilanteessa jossa sihteerini vastasi osaan minulle tulevista puheluista.
Sikamaisuuden huipuksi hän lajitteli postini ja röyhkeydessään jopa avasi osan.
Voiko enää hirvittävämpää kuvitella?
Eikä yritys edes haastanut kyseistä naisihmistä oikeuteen vaan modernisoi välineistöä ja antoi jopa lisäkoulutusta häyttömämmän tunkeilun tehostamiseksi.
Olet vain tohvelin alla elelevä typerys, jolla ei ole mitään omaa elämää.