Ei ole lesbokavereita ja tää tuntuu joskus/usein aika ahistavalta. Ei pysty oikeen koskaan puhumaan tosissaan ihastumisistaan tai ajatuksistaan, kun ei ne vaikuta kovinkaan kiinnostuneilta (heterokaverit siis). Jätkäkavereille on ollu helpointa kertoa sydänsuruistaan, muttei parhaalle tyttökaverille. Tämän takia harvemmin otan näitä asioita puheeksi.
Eikä myöskään ole seuraa - esim. dtm:ään, en halua hinata kavereita johonkin baariin mukaan vaan sen takia että MÄ haluan sinne lähtee. Ja yksin kun ei uskalla lähteä...
Onko muilla samankaltaista ongelmaa? Olis kiva saada lesbo- tai bi tuttuja joiden kans voi puhua avoimesti ja lähteä juhlimaan samankaltaisten seuraan :)
Eikä myöskään ole seuraa - esim. dtm:ään, en halua hinata kavereita johonkin baariin mukaan vaan sen takia että MÄ haluan sinne lähtee. Ja yksin kun ei uskalla lähteä...
Onko muilla samankaltaista ongelmaa? Olis kiva saada lesbo- tai bi tuttuja joiden kans voi puhua avoimesti ja lähteä juhlimaan samankaltaisten seuraan :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta :D
Tuntuu että heterokaverit ei aina edes ota kovin todesta mun naishuolia, eikä puhettakaan että lähtisivät mukaan alan baareihin.. Pari kertaa on tullut yksin niissä käytyä, mutta tuntuu vähän oudolta.
Missäs päin suomea vaikutat?
Niimpä, kun niille kertoo ne harmittelee että voi ei mutta ei siitä mitään keskustelua tule... Ei asia niitä haittaa mutta kuitenkin vaikuttaa ettei ne osaa suhtautua siihen ihan ilman että jonkinlaista vaivaantumista ois ilmassa.
Täällä helsingin paikkeilla pyörin. Missäpäin itte liikut?
On mun jotkut kaverit ilmottanu voivansa lähtee mukaan mutta en sit tiiä, ei ole tultu käytyä.
Helsingissä ja sen paikkeilla kyl olis noita lesboja ja bi-naisia, melkeen kaupunginosasta riippumattakin. Sinne vaan naistenbileisiin tms vaikka selvinpäin ni varmasti tutustuu uusiin ihmisiin :)
Omat läheiset sydänystävät tuntenut peruskoulusta asti, yli kymmenen vuotta ja enää myöhemmällä ikää (24 mittarissa vuosia) ei samalla tavalla tunnu löytyvän sellaisia ihmisiä joiden kanssa natsaisi niiin hyvin, että voisi jopa ystäviksi nimittää, eikä vain tuttaviksi. Tasan yhden ihmisen olen tavannut vielä aikuisiälläkin jonka kanssa olen samalla aaltopituudella. Hän on myös bi-seksuaali (puhdas sattuma), mutta naimisissa, joten en hänkään viitsi pyytää kanssani homobaareihin. Hän ei ole edes baari-ihmisiä ja muut ystäväni ovat heteroita joten...niin, ei ole tullut käytyä kun yksinkään en liikkeellä viihdy.
No mutta tähän höpöhöpö-tekstin jatkoksi totean vaan: ei vielä sekään, että tapaa ihmisen joka on samalla aaltopituudella kuin itse, mutta että seksuaalisen suuntautumisenkin pitäisi olla siitä "harvinaisemmasta päästä"...aika hankala yhtälö :D Itse en lähtisi tutustumaan ihmisiin pelkästään tuon bi- tai lesbo -nimikkeen perusteella ystävämielessä, koska se on lähes täysin kaikesta muusta kuin seksuaalisesta suuntautumisesta kiinni miten toisen kanssa tulee toimeen.
Sama juttu, kaverijengini olen tuntenut yläasteelta, ja ainoa läheinen ystävä aikuisiältä on... exäni :D Niin lesbomaista. Tällä ulkomaisella exälläni oli ympärillään tavallaan eräänlainen homoperhe, ja he hyväksyivät minut avoimin sylin joukkoonsa. Täytyy myöntää, että usein kaipaan sitä tunnetta... Kait se kuuluu ihmisluontoon, halu olla osa suurempaa kokonaisuutta, yhteisöä. Nykyinenkin tyttis siis löytyy, mutta hänen ystävänsä kuten omanikin ovat heteroita. Ei ne vaan aina tajuu :)
Porukalla DTM:ään joskus! Onhan se mahdollista että sieltä joku omanlaisensa tyyppi löytyisi :)
Johonkin! Mulla kans samallainen tilanne!
Mulla on melkein kaikki kaverit heteroita, jonkun verran löytyy myös bissejä, ja sitten joitakin lesboja. Tuttavia on sitten enemmänkin, mutta ne ei oo sellaisia, keihin olisin yhteydessä vapaa-ajalla, muuten kuin esim. sattumalta baarissa.
Jos joku kimppatapaaminen/baarireissu järkkäytyy (esim. just DTM:ään), niin täällä ois ainakin yksi tytsy joka mielellään tutustuisi uusiin tyyppeihin!
Mä oon ollu joskus täysin samassa tilanteessa ku sä ja se on kyllä todella ahdistavaa. Tunne siitä, että haluis lähteä jonnekkin, jossa vois ehkä tavata jonkun jos ois vaan oikeassa seurassa jne. Mä tunnen jo nyt paljon ihmisiä ja rakastan tehdä uusia tuttavuuksia, joten jos haluut tutustua tosiaan ihan kaverimielessä niin sopii mulle, vaikutat ainakin tekstin perusteella mukavalta :)
sama ongelma! en viitti enää raahta kavereit, kun oon jo parit kerrat niin tehny, ja ihanina kavereina ovat tulleet