Joidenkin mielestä se on häpeällistä ja toiset taas pitävät sitä halpana hupina, jolla voi itselleen saada jopa etuutta?
Ja erään tietyn nimimerkin EI tarvitse kommentoida, jos tätä asiaa on käsitelty jo aiemmin.
Ja erään tietyn nimimerkin EI tarvitse kommentoida, jos tätä asiaa on käsitelty jo aiemmin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ja koen sen todella nolona. Hinnat ovat mitä ovat, ja ei myyjällä ole minkäänlaisia valtuuksia niitä alennella.
Eriasia jos tekee itse kauppiaan kanssa ostostaan ja siitäkin mitä ostaa.
Katoavaa kansanperinnettä tuo tinkaaminen taitaa olla.
Sopiihan tuo toreille ja markkinoille, mutta mene nyt Stokkalle tinkimään, heheh.
Onhan toki esim. kodinkoneliikkeet, joissa voit tinkiä hinnasta tai pyytää kylkiäisiä.
todella noloa. Mieheni on kamala tinkimään joka paikassa, sa hävetä silmät päästään välillä. Ainoat paikat missä ei tingi on Apteekki ja Alko. Mutta eiköhän sekin ihme vielä nähdä. Silloin minä muutan maasta.
Eipä näillä rahoilla tarvii muutenkaan Stockalla käydä.
Kaikista isommista ostoksista tingin, tietenkin. ;D
Esim. Asunto, auto, asuntoon ostettavista tuotteista; säleverhot, jk/pakastin, pesukone, osa huonekaluista jne,
Vaatteistakin osan, kuten nahkaiset talvisaappaat, talvitakki. Kun ostaa yksityiseltä, niin ainakin se 10% lähtee hinnasta.
Ruuasta ei oikein voi, mutta taas hoivapalveluista onnistuu.
Harvoin kirppiksellä, mutta sielläkin jos hinta ei ole kohdallaan
Kilpailutan kaiken minkä voi, korjaamopalvelut, huollot, sähkömiehen jne.
ps,, rautakaupat, jos jotain isompaa, tai paljon ostaa, niin ehdottomasti kannattaa tinkiä, aina.
Esim, puutarhavälineitä, käy sitten kysäisemässä vastaavalta, millä hinnalla haluaisi myydä nuo minulle ;D
Aina onnistunut. Tapettien, laattojen, parkettien ynm kanssa.
Samoin sähkötyökalujen, lamppujen jne.
Kyllähän tämä nyky meno on syvältä täällä. Siksi olen joutunut tuon kaupankäynnin siirtämään Aasian puolelle.
Kyllä minä harrastan tinkimistä ja pyydän kauppiaalta tarjousta, sillä hinnoissahan on paljon ilmaa. Täytyy olla vain oikea vainu nähdä, missä tinkimisen paikka on. Kyllä kauppiaat yleensä tulevat vastaa, jos haluavat pitää hyvän asiakkuussuhteen.
Tämä täytyykin muistaa. Ensikerralla kun ostaa banaaneita ja leipää ja juustoa niin sitten kassalla pyytää siltä kassaneidiltä tarjousta.
tekevät muitakin kuin ruokaostoksia.....
mm:ssaTurkissa kauppiaat nauravat, jos asiakas ei älyä tinkiä. Mitään en ole sieltä ostanutkaan, ellen ole saanut 50-75 %:a lähtöhinnasta pois.Täytyy vai olla tietyllä tavalla virittynyt , kun lähtee etelänpoikien kanssa kaupantekoon ja jos ei ole, niin pysyttelee pois .
MYyjä koittaa vetää itselleen max voiton ja asiakas koittaa siitä ottaa osan itselleen.
kummallakin on joustonvaraa.
akupat pitää tehdä aina niin, että siitä jää asiakkaalle hyvä mieli.
Silloin se tulee takaisin aj kehuu ystävilleenkin.
Niin yksinkertaista
Riippuu miten tinkiminen käsitetään.
Jos se tarkoittaa hinnan edes takaisin vatvomista kuin jonkin nahkan niin en tingi koskaan.
Tilanteesta, hyödykkeestä tai palvelusta ja paikasta riippuen saatan tehdä vastatarjouksen.
Arvioin kaupattavan hyödykkeen merkityksen minulle ja teen vastatarjouksen.
Joko se hyväksytään tai ei.
Viimemainitussa tapauksessa lähden kävelemään ja perääni on turha huudella.
Tilanteen alussa kerron kauppiaalle että minun kohdallani asia on kerrasta poikki. Mitoittakoon tarjouksensa sen mukaan.
Aikanaan yritin valmentaa lapsiammekin asenteeseen ettei maailmassa saa olla mitään niin haluttavaa etteikö siitä, harkinnan jälkeen, voi kieltäytyä.
Lapsuudenkoti oli köyhä ja sai elää jatkuvassa köyhyydessä. Siitäkö, vai mistä jäi minulle trauma, etten enää aikuisena, kun itse tienasin voinut kuvitellakaan tinkimistä, luulevat vaikka köyhäksi. Kun taas rikkaista oloista lähtöisin oleva ystävättäreni tinkii aina, kun on mahdollista.
Samanlaiset alkuvuodet.
Laskin aina riittävätkö rahat haluamani ostamiseen vai eivät.
Myöhemmin ryhdyin arvioimaan todellista tarvettani ja tarpeen todetessani mitoittamaan sen arvon itselleni.
Päädyin vastatarjouksiin.
Parhaana saavutuksenani pidän v1984 lappuhinnlataan 91000mk:n auton ostamista 74000mk:lla.
Mennessäni toimistoon tekemään papereita valmiiksi hyppäsi naiskonttoristi pystyyn, ilmoitti ettei hän tälläistä tee.
Sanoi kuitenkin käyvänsä kysymässä toimitusjohtajalta.
Sovitulla mentiin eteen päin.
Vieläkään en harrasta tinkimistä.
Hinnoittelemattomat tuotteet ohitan, pienihintaisissa en viitsi.
Ei ole käytännön merkitystä.
Mittavammissa arvioin kohteen merkityksen itselleni ja teen vastatarjouksen.
Likimainkaan aina ei synny kauppoja joten olen ilman.
kun liikumme yhden varsin hyvin toimeentulevan kaverini kanssa, joka ei haluaisi maksaa mistään yhtään mitään. Hän on työuransa aikana tottunut saamaan kaikenlaisia ilmaisia tutustumistarjouksia, ravintolailtoja, sponsoroituja retkiä ja matkoja yms. Toisaalta hän saattaa tuhlata suuriakin summia, mutta jopa yksityisiin pieniin museoihin hän yrittää aina ensin päästä maksamatta sisään. Kyselee, pääsisikö sillä tai tällä jäsenkortilla tai muulla konstilla. Jos onnistuu, hän ehdottaa useimmiten, että minunkin pitäisi päästä hänen mukanaan maksamatta. Yleensä totean silloin pinnistellyn rauhallisesti, että haluan tukea ko. paikan toimintaa ja ostan erittäin mielelläni oman lipun - joskus saatan ostaa parikin lippua. Kaveri katsoo sivusta, eikä kommentoi asiaa, eikä hittovie - myöskään muuta tapaansa.
Kyllä fiksu kauppias tulee aina asiakasta jkv. vastaan, jos haluaa asiakkan pitää, ja puskaradio toimii...
unohdan tinkiä, kun olen oman kukkaron kanssa ostoksilla. Erilaisia alennuksia myönnetään hämmästyttävän monissa paikoissa, ja myyjillä on usein melkoiset valtuuden alennusten myöntämiseen - jos asiakas keksii kysyä. Joskus myyjä kertoo alennuksesta oma-aloitteisesti, jotta saisi tehtyä kaupat. Melkein minkä tahansa kestokulutushyödykkeen hinta voi Suomessa pudota vaivattomasti 10-20 prosenttia. Lisävarusteiden tai kylkiäisten tarjoaminen on myös yleistä.
Palvelujen hinnoista en tingi, enkä pieniltä tai tutuilta yksityisyrittäjiltä. Yrittäjä ansaitsee palkkansa ja minä toivon, ettei hän tinkisi laadusta, kun minä en tingi hinnasta.
aina kun on mahdollista. Yksi kauppias kyllä sanoi, että se on vanhanaikaista. Joten vanhanaisesti...,D, en ostanut sieltä mitään. Kerran yhden kaverini tinkiessä muistaakseni moottorisahan ostossa, kauppias sanoi lopulta, että "kuinka paljon sulle pitää maksaa, että viet sen sahan pois". Alennusta tuli kyllä melkoisesti.
niinkauan kun kysees on mun itteni tienaamat rahat mä yritän säästää niitä.
Aina olen selvittäny alennukset ja kylkiäiset ennen kaupantekoa.
Tosin viimeks eilen oli kysees kaupan viimeinen myytävä sen erän suhteen ja en päässyt tinkaamaan.meniköhän joulu pilalle?
En kyllä ymmärrä, mitä häpeämistä siinä on, jos tinkii hinnasta tavaraa ostaessaan. Kaupan katteissa on yleensä varaa alennuksille.Yksityishenkilö saa muutoinkin niitä alennuksia niukalti. Kauppiaan tai henkilökunnan tuttava, tai paikkakunnan joku silmää tekevä, saa alennusta ostoksistaan automaattisesti. Alennus otetaan vastaan häpeilemättä. Jos omistat jonkun yrityksen kortin, saat alennuksen kuin apteekin hyllyltä. Lisänä monta muuta etuisuutta. Jopa kenkien ja vaatteiden hinnasta saa pois 10 - 20% jos viitsii kysäistä alennusta. Jos kauppiaalla ei ole varaa tiputtaa hinnasta, voit punnita, saatko jostakin muualta saman tuotteen halvemmella. Se on kuluttaja kun päättää rahoistaan ja tarpeestaan. Ei suinkaan kauppias. Päivittäitavarat onkin yleensä kiinteällä hinnoilla myytäviä tuotteita. Eri kaupparyhmien välillä niidenkin vertailu saattaa tuottaa sievoisen tilin kuluttajan kukkaroon vuodenkin mittaan.
Riippuu vähän, mitä on ostamassa. Kysymyksen esittäjän kysymys yksioikoinen. Maitokaupassa ei toinna tinkiä, talokaupassa suattas olla paikallaan, ja käytetyn auton kaupassa. Ja eikun tinkimään.