Minä ja pelaaminen Olen täysin yksin pelit ovat tehneet minusta erakon mulla ei ole merkitystä voitanko vai häviän kunhan saan pelata Myönnän olevani vakavasti sairas mutta en tiedä miten enään toipuisin . Kevyen sarjan kenttä pelaajille voisin sanoa lopettakaa kun se vielä on mahdollista Pelaamisessa tulee taso josta todennäköisesti ei ole paluuta.
peluri on erakko
pelaan helvetissä
1448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pelurille. Ihmissuhteet raunioituvat yksi kerrallaan ensin velkaantumisen, valehtelun ja lopulta mielenkiinnon puuttumisen takia. Pelaaminen suoranaisesti sekä välillisesti rahan hankinta, morkkikset ja muu pelaamiseen tähtäävä toiminta vievät yhä suuremman osan ajasta ja mikään muu ei kiinnosta. Peluri välttelee kontakteja, on yksinäinen, peloissaan ja ahdistunut. Välinpitämättömyys pahenee apaattisuudeksi ja itselläni väsymys oli lopulta niin suuri, etten jaksanut edes itseäni tappaa vaikka mieli teki. Minä olin kuitenkin onnekas ja löysin (ja halusin ottaa vastaan) apua silloin kun elämäni oli pelaamisen takia umpikujassa. Sain toivoa uhkapeliriippuvaisten vertaistukiryhmästä. Sain kokemuksia siitä että on mahdollista elää toisinkin ja on toivoa paremmasta. Se toivo on auttanut jälleenrakentamaan elämäni ja nykyään olen tasapainoinen onnellinen perheenisä. Olen saanut ystäväni takaisin, mielenkiinnon harrastuksiin, ulkoilen, pelaan jääkiekkoa, uin, käyn kavereiden kanssa esim. kalastamassa ja leffoissa ja omistan aikaani sekä itselleni että perheelleni. Maksoin pelivelkani pois ja irtaannuin valheiden, pettymysten, katteettomien lupausten ja itsetuhoisuuden kierteestä. Kaikkein yksinäisimmällä, velkaantuneimmalla ja epäitoivoisimmallakin pelurilla on toivoa! Parasta mahdollista joulua! :-)