Taas mä olen tässä..

Jotenkin siinä vaan käy niin, että löydän aina sen kaikista kauneimman naisen johon ihastun. Oli sitten kyse työpaikasta tai koulusta. Ja naisen joka pitää minua vain ystävänä. Maailman ihanimpana ja kultaisimpana ystävänä. Ja tietenkin pitää koska nämä naiset ovat aina heteroja. Ja sellaisia "suosittuja" heteroja joiden vuoksi miehetkin tekisivät ihan mitä vain...

Taas yksi klassisen kaunis nainen, jonka kanssa ajatukset ja huumori menee täysin yksiin. Ja joka on kihloissa ja onnellinen.

En vaan tajua miten jotain niin upeaa voi olemassa... Kaikella tavalla, kaunis sisältä ja mielettömän kaunis ulkoisesti. Jotenkin en usko, että koskaan löydän ketään naista, joka saisi samoja fiiliksiä aikaiseksi kuin ystäväni. Että tätäkö tämä elämä sitten on. Elän heidän rinnallaan, aidosti mukana ilossa ja surussa, mutta jotenkin kuitenkin ihan pihalla siitä mikä on oma tarinani ja missä on paikkani...
2501
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jaa, sulle ei sit rumat kelpaa, noita-akat vaan saunan taakse.

Äänestä

alkanut ottamaan päähän se, että ihastun aina suosittuihin tai hyvännäköisiin tyyppeihin, sellaisiin, joilla on varaa potkiskella ihailijoita kauemmas. Miksen voi ihastua johonkin tavalliseen, joka voi olla vaikka minkälainen aarre, kunhan häneen tutustuu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sq7 kirjoitti:

Jotenkin siinä vaan käy niin, että löydän aina sen kaikista kauneimman naisen johon ihastun. Oli sitten kyse työpaikasta tai koulusta. Ja naisen joka pitää minua vain ystävänä. Maailman ihanimpana ja kultaisimpana ystävänä. Ja tietenkin pitää koska nämä naiset ovat aina heteroja. Ja sellaisia "suosittuja" heteroja joiden vuoksi miehetkin tekisivät ihan mitä vain...

Taas yksi klassisen kaunis nainen, jonka kanssa ajatukset ja huumori menee täysin yksiin. Ja joka on kihloissa ja onnellinen.

En vaan tajua miten jotain niin upeaa voi olemassa... Kaikella tavalla, kaunis sisältä ja mielettömän kaunis ulkoisesti. Jotenkin en usko, että koskaan löydän ketään naista, joka saisi samoja fiiliksiä aikaiseksi kuin ystäväni. Että tätäkö tämä elämä sitten on. Elän heidän rinnallaan, aidosti mukana ilossa ja surussa, mutta jotenkin kuitenkin ihan pihalla siitä mikä on oma tarinani ja missä on paikkani...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu