Teit ihan oikein.
Kaikki tapahtui ihan oikein, juuri niinkuin piti. Lopputulos vaan oli kaikkea muutakuin se mitä toivoin. Teit liikkeesi hienosti ja kauniisti, teit sen sen hellästi ja nätisti. Teit sen juuri niinkuin arvasin sinun sen tekevän. Siksi minä sinuun rakastuin, siksi koska tiesin että olet maailman kaikkeuden kiltein olento. Sinä torjuit rakkauteni kauneimmalla mahdollisella tavalla.
Minun tunteeni huutavat kuin niitä raavittaisiin lasin paloilla. Minut on juuri torjuttu. En usko löytäväni ketään. En usko ihastuvani enää. Minä teen sitä niin harvoin. Minä pidän ja välitän, mutten rakastu. Minä huolehdin ja hoivaan, mutten rakastu. Kaikkien kylmien, tuskaisten vuosien lomassa törmäsin sinuun ja sinä olet täydellinen. Täydellinen minulle, ajattelin. Se ei tapahdu. Jotain minussa, joka ei sinua miellytä. Jonkin puute minussa, jota jäät kaipaamaan. Minä siinä sarjassa naisia, jotka ovat mukavia, ihan kivoja, mutta jotenkin puutteellisia.
Taistelen sitä ensimmäistä aaltoa vastaan vielä. Ensimmäinen aalto on vihata ulkonäköään, tuntea häpeää olevista ja olemattomista vioistaan. Miksi se on niin? Kun ei sille voi mitään. Loppumaton vaatimusten täyttäminen ja minä viihdyn minuna. Kaukana täydellisestä, mutta tällainen sitä vaan on. Tuossa kilo, mahdollisesti toinen liikaa, tuosta uupuu muoto, sentti tai kaksi. Jossain on raja siinä mistä voi itsessään luopua, jossain on raja vaatimuksille, siinä missä oma muoto ja olemus kohtaa sen kuka on. Raja on siinä, missä koen itseni itsekseni ja sen ylittäminen on tahtoa muuttaa jotain olennaista minussa. Silloin sinä et pitäisi minusta. Rajan toisella puolella on nainen, joka ei ole minä.
Pidän sinusta. En etsinyt parisuhdetta. Etsin miestä, jonka kanssa viettää aikaa. Etsin jakamista, olemista, yhteyttä. Miten kauan tässä tulee kestämään? Ylipääsemisessä siis. Kun tätä tapahtuu harvoin ja silloin minä aina sitoudun. Viimeisiin kivestä puristettuihin pisaroihin asti teen kaikkeni. Suljen silmäni muulta ja tähän asti, joka kerta vain satuttanut itseni. Sitten nuollaan haavoja, pelätään, eikä meinaa uskaltaa enää. Kerätään vuosia voimia, parannellaan sydäntä. Kootaan rohkeutta. Enkä minä halua viedä edellisten raatoja uusiin suhteisiin, enkä edes pysty. Minä näen vain yhden kerrallaan.
Olen sentään lakannut itkemästä.
Nyt tahdon unohtaa sinut. Torjuntasi jälkeen sinulla ei ole enää mitään tekemistä asian kanssa. Sinä jäät rakkaaksi muistoksi, minun jäädessäni katsomaan mitä jäi itsestäni jäljelle. Olen kyvytön vaikuttamaan sinuun ja tunteisiisi. En ajatuksiasi kykene muuttaa. Ovi meni juuri kiinni, siellä sinä ulkopuolella hyväntahtoisena vilkutat ja minä täällä sisällä aloitan ruumiinavauksen. Se ottaa kipeää vielä jonkin aikaa.
Kaikki tapahtui ihan oikein, juuri niinkuin piti. Lopputulos vaan oli kaikkea muutakuin se mitä toivoin. Teit liikkeesi hienosti ja kauniisti, teit sen sen hellästi ja nätisti. Teit sen juuri niinkuin arvasin sinun sen tekevän. Siksi minä sinuun rakastuin, siksi koska tiesin että olet maailman kaikkeuden kiltein olento. Sinä torjuit rakkauteni kauneimmalla mahdollisella tavalla.
Minun tunteeni huutavat kuin niitä raavittaisiin lasin paloilla. Minut on juuri torjuttu. En usko löytäväni ketään. En usko ihastuvani enää. Minä teen sitä niin harvoin. Minä pidän ja välitän, mutten rakastu. Minä huolehdin ja hoivaan, mutten rakastu. Kaikkien kylmien, tuskaisten vuosien lomassa törmäsin sinuun ja sinä olet täydellinen. Täydellinen minulle, ajattelin. Se ei tapahdu. Jotain minussa, joka ei sinua miellytä. Jonkin puute minussa, jota jäät kaipaamaan. Minä siinä sarjassa naisia, jotka ovat mukavia, ihan kivoja, mutta jotenkin puutteellisia.
Taistelen sitä ensimmäistä aaltoa vastaan vielä. Ensimmäinen aalto on vihata ulkonäköään, tuntea häpeää olevista ja olemattomista vioistaan. Miksi se on niin? Kun ei sille voi mitään. Loppumaton vaatimusten täyttäminen ja minä viihdyn minuna. Kaukana täydellisestä, mutta tällainen sitä vaan on. Tuossa kilo, mahdollisesti toinen liikaa, tuosta uupuu muoto, sentti tai kaksi. Jossain on raja siinä mistä voi itsessään luopua, jossain on raja vaatimuksille, siinä missä oma muoto ja olemus kohtaa sen kuka on. Raja on siinä, missä koen itseni itsekseni ja sen ylittäminen on tahtoa muuttaa jotain olennaista minussa. Silloin sinä et pitäisi minusta. Rajan toisella puolella on nainen, joka ei ole minä.
Pidän sinusta. En etsinyt parisuhdetta. Etsin miestä, jonka kanssa viettää aikaa. Etsin jakamista, olemista, yhteyttä. Miten kauan tässä tulee kestämään? Ylipääsemisessä siis. Kun tätä tapahtuu harvoin ja silloin minä aina sitoudun. Viimeisiin kivestä puristettuihin pisaroihin asti teen kaikkeni. Suljen silmäni muulta ja tähän asti, joka kerta vain satuttanut itseni. Sitten nuollaan haavoja, pelätään, eikä meinaa uskaltaa enää. Kerätään vuosia voimia, parannellaan sydäntä. Kootaan rohkeutta. Enkä minä halua viedä edellisten raatoja uusiin suhteisiin, enkä edes pysty. Minä näen vain yhden kerrallaan.
Olen sentään lakannut itkemästä.
Nyt tahdon unohtaa sinut. Torjuntasi jälkeen sinulla ei ole enää mitään tekemistä asian kanssa. Sinä jäät rakkaaksi muistoksi, minun jäädessäni katsomaan mitä jäi itsestäni jäljelle. Olen kyvytön vaikuttamaan sinuun ja tunteisiisi. En ajatuksiasi kykene muuttaa. Ovi meni juuri kiinni, siellä sinä ulkopuolella hyväntahtoisena vilkutat ja minä täällä sisällä aloitan ruumiinavauksen. Se ottaa kipeää vielä jonkin aikaa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
ja siksi vastaan..
Kuullostat aika sanoisinko alakuloiselta kuin olisit lopullisesti menettänyt jotai arvokasta, esim ~ystävän ei välttämättä enempää eikä vähempää.
Jotais epäloogista kuitenkin, aluksi lämmin kaipaava tunne ja lopuksi ulosheitto ja unohtaminen.
Siksi jäi paha mieli lopuksi.
Tuolla ajattelulla ei pääse eteenpäin, se toistuu ja toistuu...vaikka en sitä toivo kenellekään
Lopullisesti menettänyt ja siksi alakuloinen. Kyllä, se on kokemukseni.
Eikö unelmankin voi menettää lopullisesti? Ei se tule palaamaan, jotain sellaista ehdottomuutta on minussa ja tilanteessa. Tunnen kuitenkin oikeutta haikeuteen ja varaan oikeuden suojella itseäni heittämällä ulos, hylkäämällä, kieltämällä.
En tiedä, olenko menettänyt ystävän.
Mikä on lopullista, sitä on mahdoton sanoa ainakin mulle, joka ... no en tiedä miten jatkaa
Kyl se ystävä on omasta halusta menetetty (en tiä mikä olis oikea termi suomen kielellä, mut se on jotain samaa kuin painaisi CANCEL), jos suojelet itseäsi hylkäämällä.
Tosiystävyyteen kuuluu ehdottomasti myös toisen hylkäämisen kunnioittaminen, muuten se olisi ripustautumista. Ei voi kuin pahoitella, jos sellaista ehdottomuutta on.
Tuo aloitus oli edelleen aika outo vähän niin kuin homeinen kakku, joka on kuorrutettu tuoreella kermavaahdolla.
No tää nyt oli tällaista ulkopulisen kommenttia ja sorry kuitenkin, koska ei voi tietää taustoja.
Voi olla, ett kirjoituksesi on 100% oikeutettu
Sitten se aloitus on juuri sen näköinen, joksi itseni tänään tunnen. Tavoite saavutettu.
Sinunkin retoriikkasi on kiusallisen tuttua. Huomaan sinun pyrkimyksesi olevan auttaa minua eteenpäin, mutta en pyydä sinulta oikeutusta tuntea oloani pahaksi pian sen jälkeen, kun minut on torjuttu. Minut on juuri torjuttu ja sanojasi lainatakseni: minä tunnen itseni homeiseksi kakuksi, joka on kuorrutettu kermavaahdolla. Kyse kun ei ole siitä, ettenkö häntä arvostaisi ja hänestä välittäisi täsmälleen yhtä paljon kuin aikaisemminkin, mutta minä tarvitsen aikaa selvitäkseni tästä, mitä tapahtuu siellä kuoren alla. En ole tehnyt lähestymisyritystäni vailla perustetta vaan harkinnan tuloksena, että vastauksen mahdollisuus voisi olla myös myönteinen. Sen johtopäätöksen olen tehnyt siitä, että tunnen ja tiedän hänen välittävän minusta. Hän on upea. Mikään ei muuta mieltäni siitä. Hän vaan ei voi minua nyt juuri auttaa. Ja usko pois, tiedän että hän sitä voisi halutakin, mutta kaikista maailman ihmisistä, hän on se, joka minua kaikkein vähiten voisi nyt auttaa.
Olen aloittamassa prosessia, jossa yritän päästä yli niistä tunteista, jotka eivät ole tervetulleita. Minussa on tarve välittää, huolehtia ja jopa rakastaa, mutta hän ei halua vastaanottaa näitä tunteitani. Hän on selkeästi ilmaissut, ettei tahdo tunteitani, joten minun on ne tukahdutettava. Hänellä on siihen oikeus. Hän osoitti oman selkärankansa jälleen kerran, ilmoittamalla asian rehellisen kauniisti ja suoraan. Hän ei voi auttaa minua tappamaan tunteitani häntä kohtaan. Oletko sinä koskaan välittänyt kenestäkään enempää kuin hän sinusta? Mun tehtävänäni on nyt miettiä ja katsoa, saanko minä nitistettyä ne tunteet, voidakseni olla ystävä. Ilman vastatunteita, jopa kaikista kauneimmat tunteet tekevät kovin kipeää, ja silloin siitä ystävyydestäkin tulee aika tuskallinen kokemus.
Miksi tämä sattuu sinua näin M? Oletko sinä tämän saman tilanteen toisessa päässä? Toivotko sinä, että joku josta välität selviäisi sinusta? Vai ärsytänkö minä vain sinua? Olen pahoillani siitä, etten pysty pyytää sinulta anteeksi tunteitani.
Käytin tietoisesti ja aika rohkeasti retoriikkaa, josta ainakin joku mut voi tunnistaa, jos on mu kanss keskustellut. Ei monenkaan kanssa pääse sen tapaiseen keskusteluun. En uskonut, että mua vois tunnistaa tästä.
Toistan vielä, että tässä on jotain tuttua ja siksi haluan jatkaa, vaikka mitäpä se sinua liikuttaa vaikka ajatustan vaihto tuntemattomankin kanssa ainaski mua auttaa usein.
Hirveen vaikee vastata asioihin joista ei tiedä esim "Tavoite saavutettu", ei aukea heti.
Ja tuosta torjunnasta en myöskään voi sanoa juuta enkä jaata, voi olla, että siihen on sulla perusteet, joista mulla ei tietty ole harmainta aivastusta.
No kai se nyt on selviö, et jos joku on lopullisesti torjunut ts. poistunut kokonaan kuvioista eikä halua pitää mitään yhteyttä nii ei kais siinä sit voi korjata mitään. En pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta.
Aika paljo tunnut välittävän, arvostavan jos et nyt ehkä jumaloivan, mut melkein, häntä. Pitäskö ehkä käydä silmälääkärissä? On niiin monimutkikas ajatusrakennelmakuvio, ettei meinaa M:n logiikalla ymmärtää. Anteeks vaan mut melkein meinaa vähän hymyilyttää, siis suorastaan padoksaalista.
Voin sanoa että tunnen erään, jota voin sanoa tuntevani vähän vähän pintaa syvemmältä ja jos tämä olisi häneltä, niin voisin jopa ymmärtää aloituksen vaikka en kuitenkaan perusteita sille, koska en tiedä hänen suhteistaan muuten
Jos joku sanoo toiselle, ettei tahdo tunteitasi, niin aika outo tyyppi täytyy olla, voiko sellaista sanoa mitenkään kauniisti, suoraan sen voi sanoa.
En tiedä, tai tiedän, miksi kiinnostuin aloituksesta, mut sen voin sanoa.. no unohtu jo mitä piti sanoa.
Siis onko M se, josta kirjotit. Kyl se joku M voi olla, mutta onneksi ei tämä. Sitä rautakankea jonka olen niellyt ei voi olla huomaamatta ja siitä joku vois luulla mulla olevan selkärankaa.
Kyllä, tämä auttaa ja selkeyttää päätäni paljonkin. Mietin juuri siitä kiitoksen laittamista. Kiitos.
Luulen, että perusteet ajatuksilleni ovat selvät, ne ovat sen viestin mukaiset, jotka sain. Hän tavallaan rajasi tunteeni ulkopuolelle, tehden siten selväksi ettei niitä tahdo ottaa vastaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa.
Ja kyllä mä välitän, en jumaloi, olenpahan vain liikaa tunteva ja liian vuolassanaisesti sitä kuvaava. Vaikka se toimii sekä hyvässä, että pahassa. Siis paljon tunteminen ja kyky sitä osata kuvata. Selitähän paradoksaalisuutta vielä, en edelleenkaan hahmota, mikä logiikassani jää selkiyttämättä.
Tavoite kirjoitukselle oli saada enin tunnetila hajotettua ja kirkastettua oloa. Kuvattua sitä ristiriitaa päässä, mielessä ja sitä kaikkea, mitä tapahtumasarja tekee minussa. Kyse on mulle kahdesta asiasta, teen eron sen välille mikä on mun hallinnassa olevaa ja mikä minusta riippumatonta. Musta riippumatonta on hänen toiveensa ja ajatuksensa mun suhteen, kun taas mun hallinnassani on se, miten mä toimin, ajattelen ja tunnen. Noista viimeisin on tosin vaikeimmin hallittavissa, koska tunnelogiikka on hyvin vaikeaa ymmärtää.
M on henkilö josta puhun kyllä.
Bingo ;)?
Just joo , M varmaan, mutta ole hyvä vaan
Luin avauksen uudestaan, nii en bysty osoittamaan nyt mitää erityisen paradoksaalista, se on aika normal et asioita kuvatessa väkisin joutuu kirjoittamaan toisiaan kumoavia ajatuksia ja siksi keyboardia joutuu näppäilemaan aika monta kertaa.
Eli edellisestä voisi siis päätellä että aloitus oli vähän provosoivaan tyyliin kirjoitettu.
Jos olisin se '' M, joka en haluaisi olla, niin joutuisin kuiteski ottamaan huomioon päätöksesi ja toimimaan sen mukaan. Mutta kun en ole vaikka toisaalta saattaisi olla vielä oikaista väärinkäkäsityksiä.
Lisäksi on sitä itsesuojeluvaistoa täälläkin. Aloitus onkin provokaatio ...????
On lisäksi rivienvälistä luettavia asioita, jotka ei natsaa, ja toisaalta muuten natsaa näennäisesti.
Ja se tärkein: Tämä M ei ole torjunut viime aikoina muuta kuin yhen glögi- ja viinipullon, joka on edelleen korkkaamatta.
Hei nyt tuli mieleen vielä kuka se sun M voisi olla, en voi sitä tähän laittaa. Se ei kyl ymmärrä hyvän päälle mitään, jos niin on tehnyt.
Internet foorumien keskustelussa on kaikenlaista tulkittavaa ja ymmärrettävää. Ja kun vuorovaikutuksesta uupuu se tärkein osuus, se tuntuu välillä mahdottomalta.
Kuka on M ja kuinka monta sellaista maailmaan mahtuu, jota voi yhdellä kirjaimella kuvata. Ihan liikaa, että yksinkertainen pysyy perässä. En ole omia kirjoituksiani tarkoittanut kenellekään erityiselle, en oleta hänen niitä lukevan. Enemmän tällä kertaa omien tunteiden irtipäästämisestä anonyymisti.
Et sinä ole hän. Sinä olet joku samankaltainen. Joku, joka kirjoittaa hyvin, on ystävällinen ja ylipäänsä kiinnostunut toisista. Tahdot enemmän kuin tietää, tahdot ymmärtää. Onneksi et ole hän. Sinä sait mut hymyilemään ja nauramaankin hetken.
Helpotus mul..mul..mullekin etten ole sellainen, vaikka voihan näistä ottaa opiksi ite kukin.
Tunnet minun tyyppisen M:n pelottavan hyvin ja voin osittain hyväksyä myös nuo ehkä positiiviset luonnehdinnat. Taitaa sielläkin päässä olla aika hyvä vastaanotin, joskus liian herkkä joka vastaanottaa myös häiriöitä. Voi olla et jos ollaan samanlaisia, niin kärsimme siitä molemmat jonkin verran. En kuitenkaan luopuisi siitä viasta.
All the best to the future, nauretaan kun tavataan heh ehhehe hah ahhaha
Vai olenko sittenkin, miksi olisin täällä?
Taidan olen huono kirjoittamaan olen saanut pelkkiä miinuksia ja sinä plussia, vastaan siitä huolimatta.
Jos olisin hän, niin tuli mieleeni eräs tapaus, jota voi tulkita torjumiseksi koska olen tuntenut ja tiennyt ja tiennyt sinun tunteneen ja tienneen. Ja siksi oma käytökseni oli selkeästi torjuntahäviö. Olishan mun kuulunut toimia toisin, teko oli pahempi kuin tarkoitus. Pyydän anteeksi käytöstäni.
En ehkä ole siis hän, mutta en ole sellainen, kuin kirjotat. en ole tietoisesti torjunut ketään.
Olet varmaan jo kääntänyt sivua, mut minä en koskaa siihen pysty enkä halua unohtaa ja mulla on vaan yksi iso sivu, johon mahtuu kaikki.
Jos edes vähän välität must vielä, niin annat tilaisuuden puhua f_f, pakko saada asioihin järjestystä, niin kaikki muukin sujuisi paremmin.
Rakas Ystävä,
Et ole minun M:ni. Olet jonkun toisen M ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Ehkä sinulla on omasi kanssa parempi tuuri kuin minulla. Minun laivani lähti, enkä ole laivassa vaan laiturilla. Toivottavasti asiasi selviävät, enkä aiheuttanut sinulle mielipahaa.
Eiiii mitään mielipahaa et oo aiheuttanu, miksi olisitkaan.
Mutta kiitos kuiteski ilmoituksesta, se jota ajattelin ei olisi tarkemmin ajateltuna voinutkaan olla kyseessa, tai jos olisikin ollut ja tilanne olisi tämä, niin voisin vaan todeta, että tuttu olikin tuntematon ilman tuota tunaria.
aikuisen naisen tilitystä.
Kun hän torjui.
Ja eteenpäin mennään, selvitään!
ne jotkut M:t vaan on sellasia, ettei niistä saa edes selvää mitä ne haluaa - siksi on niin vaikea alkaa tekeen ees myönnytyksiä mihinkään suuntaan.. Olihan niitä tunteita mullakin erästä M:ää kohtaan ja paljon olikin mutta niin siinä vaan kävi että kun sai koukkuunsa minutkin niin johan rupes tuleen torjumisia...lienekö sitten liittyy hänen harrastukseensa nää torjumiset ja muutenkin sitten käyttää samaa kuviota ihmissuhdepeleissä - mene ja tiedä. Olihan toki kyseisellä M:llä tunteita muakin kohtaan, mutta loppupeleissä jäi vaan arvailujen varaan, että minkälaisia - ei oikein ne hänen tunteet avautuneet mulle, vaikka kuinka yritin runoillakin....Hän käyttää tunteidensa ilmaisuun sellaisia keinoja, jotka on ikäänkuin "ei kenellekään" vaikka on tarkoitettu ikäänkuin "kaikille" mutta ei siitä sen enempää tässä.
Jokatapauksessa on ikävää kun ei millään saa toisen fiiliksistä selvää ja on pakko vaihtaa suuntaa - tehdä ehkä sellaisiakin ratkaisuja jotka ei miellytä toista osapuolta mutta jotka on tehtävä oman hyvinvoinnin vuoksi..ei jaksa jäädä ns. odottelemaan kun kyseinen ihminen koettaa ihmismeressä päättää, kuka on se oikea.. No, mut - kaikkea hyvää silti kyseiselle M:lle - kaikesta huolimatta.
olisin voinut kirjoittaa nuo samat sanat, myös eräälle M:lle.
ootko nainen vai mies ja kumpi on kyseessä (nainen vai mies?) :)
kirjoitus. Vaan eipä ole sit minulta. Enkä kaipaa ketään M-nimistä miestä (jos nyt oikein ymmärsin aloittajan kirjoituksia).
tiedolla mitään merkitystä taida ollakaan.
Ilmeisesti tässä on useampi aloittajakin.. Taitaa olla enimmäkseen itsekseen keskusteluketju. Piti vain tulla tämä tähän lisäämään kun jostain syystä hyvin usein kun kommentoin tänne jotain, ilmestyy samaan aikaan johonkin toiseen ketjuun jotain kommenttia. Niin kuin nyt tähän kun kommentoin tuossa lähellä olevaan ketjuun tätä aiemmin. Lieneekö kyse stalkkauksesta jonkun taholta.. Niin on tainnut olla jo pidemmän aikaa.
Kaikki tällä nimimerkillä kirjoitetut ovat minun, enkä muilla ole kirjoittanut. En todellakaan palstalla niin paljon ole, että olisin osannut arvata kirjaimen M merkitsevän täällä jotain tiettyä palstalla usein olevaa olevaa. Silloin tällöin käyn lukemassa, ja vielä harvemmin itse mitään kirjoitan.
Hyvät jatkot sinullekin Olipa aika erikoinen.
Miten voi olla joku noin kuutamolla?
Saatko sinä suomi24:ltä jotain palkkioita näistä ääliömäisistä heitoistasi tänne?
toi on palstan paras koomikko. or else...
Mut minkä takia tässä ketjussa esiintyy ap-m ja sinä (eli Tuntematon tunari)? Jotenkin vain sain siitä sellaisen vaikutelman et olis 2 eri aloittajaa. No, ihan miten vain.. Eihän asia minulle kuulu. Ja hyvää jatkoa vaan sinullekin.
Olen siis tuo Olipa aika erikoinen..
Varmaan siksi että oli M vastaaja ja sitten ilmaantui toinen M vastaaja ja ensimmäinen M rupesi kutsumaan itseään ap-M:ksi
Sama kirjoittaja on ollut. Olen kirjoittanut kaikki M ap_M ja M? nimimerkeillä. Jostain syystä nimi vaihtu, koska alko näyttää siltä että en tuntenutkaan Tntematonta tunaria.
Tämä oli kai stalkkausta ja siinä varmaan tavoite saavutettu.
Muuten olen samaa mieltä, että ketju päätty yllättävästi.
Bye
Ihan kuin mun kirjottama, siis uskomattoman hyvin osuu kaikki, hyvä tai huono..
Tai sit oon ollu humalassa enkä muista enää.
Luin kirjoituksiasi ja vaikutuin kyvystäsi kirjoittaa ja ilmaista tuntojasi. Kaikki kokemasi rakastumisesta ja torjutuksi tulemisesta herätti minussa syvää myötätuntoa. En halua kirjoittaa tavanomaisesti että tarinasi on jotenkin tuttu, vaan tyydyn toteamaan, että olen kokenut ja koen parhaillaan jotain samankaltaista. Pääsenkö ikinä irti vai haluanko edes päästä irti kokemastani, on kokonaan toinen asia. Sillä kun havaitsee aidosti rakastavansa toista, eikä kykene konkreettisesti sitä koskaan osoittamaan- en kerro syytä tarkemmin, niin jäljelle jää kaiken kokemansa totaalinen kieltäminen itseltään ja rakastamaltaan ihmiseltä.
Ystävyys. Mitä on ystävyys ja onko sillä mahdollisuutta korvata menetyn rakkauden tunnot? Tätä mietin ja olen miettinyt jo pitkään. Olen edelleen matkalla jonnekin, mistä voin saada rauhan mielelleni. Olen elämää nähnyt ja kokenut mies, mutta näemmä sitä joutuu matkallaan kokemaan vieläkin sellaista odottamatonta, joka seuraa ajatuksiasi joka päivä, ilman että löydät niihin kaipaamiasi vastauksia. Vain yhden ainoan vastauksen tiedän ja sen on minun tukahdutettava pois mielestäni.
Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos Wansfell.
Mietin omalla tahollani tuota ystävyyttä koko ajan. Välillä katkeruus ja viha lyövät itsesuojelumekanismeina päälle ja huudan mielessäni, etten tarvitse enää ystäviä. Minulla on kaikki ystävät jo, keitä tarvitsen. Pystynkö siis tyytyä siihen, mikä itsestä tuntuu juuri nyt puutteelliselta, pelkkä ystävyys. Miksi viettäisin hänen kanssaan tunteja ja iltoja kuten tähän asti, kun se seuraava taso tulee ikuisesti jäämään tavoittamatta. Mietin sitäkin, onko se kovin itsekästä kieltää häneltä ystävyyteni ja tukeni, jotka ovat olleet pyyteettä hänen tähänkin saakka vain, koska en itse saanut, mitä tahdoin. Ilman omaa syytään hän minut joutui torjumaan, ymmärrän, ettei sekään ollut helppoa. Hän ei ole tavoitellut tunteitani, minä vain tulin ne hänelle antaneeksi.
En kohtaa häntä nyt hetkeen olosuhteiden vuoksi, mutta kun taas näemme, minun on tiedettävä, mitä tunnen. On saatava jokin kuori siihen kaiken sen sisältä valuvan päälle. En pidä hänen torjuntaansa hänen vikanaan. Uskon sen ottaneen kipeää häneenkin. Ja mielummin näin. Menneet kuukaudet olen ollut välitilassa, osaltani kyvyttömänä, osaltani myös tuskaisena tiedon puutteen vuoksi, mutta nyt tiedän. Minulla on edes mahdollisuus edetä ja päästää irti. Ilman tietoa hänen tunteistaan kamppailisin edelleen tietämättömyyden kanssa, enkä tietäisi tunteideni olevan turhia, koska ne eivät milloinkaan saa täyttymystään.
Tarpeeksi monta aamua on kulunut, jotta näen, että niitä aamuja tulee. Päivisin välillä vihlaisee äkillisten surun ajatusten jälkeen. Äkillinen koko ruumista vavahduttava tuskan tunne. Miten pitkään tätä sitten kestääkään.
Voimia Wansfell.
Ja kiitos kaikille kommentoijille.
Erityisesti voimia. Lohduttavaa tai ei, mutta sinunkaltaisesi tulee vielä löytämään rakkautensa ja sitä kautta onnensa. Hyvää Joulua.