Missä vaiheessa

Kerro se ystävä hyvä?

Montussa.

Toisaalta elämä Ei ole pelaamista, se on vain elämää. Elämä loppuu aikanaan, kaikki eivät tunnu sitä tajuavan.


=DW=

peli menetettiin, silloin, kun tajusin, että meidän 43-vuotinen avioliitto on ohi. Isän ja äidin kuolema oli myös peruuttamaton tosi asia.

Myös vanhimman lapseni kanssa olen "onnistunut" saamaan ikuisen välirikon, kuten vävypoikani kanssa. Muodollisia kohtaamisia meillä toki on, mutta eivät ne ole sellaisia sydämellisiä, joissa olisi vilpitön mielihalu tapaamisista.

Onneksi lastenlasteni kanssa ei ole tullut vielä pysyvää valirikkoa, vaikka pidempien vierailuiden aikana he käskevätkin minua kotiini, mutta kun puuhaan lähtöä, he ovat rukoilemassa, että jää mummimammi!!!

Jätkä ja seiska kädessä ja kolmatta pihistäessä pukkaa kuvakortin pää esille.

Myin pois Perhonsidontavehkeeni.
Joskus elämä vaatii kärsivällisyyttä johon kaikista ei ole.
Vieläkin joskus, tuntuu pahalta sitoa ostoperho siimaan, ihan kuin olisin joku puolikasihminen.
Olen parempi kirjoittamaan, kun tekemään visuaalisesti.
Siis, omasta mielestäni.
Vuodenvaihteessa, tulee vapaa-aika lisääntymään ja pöytälaatikosta olen pyyhkinyt kirjanalun pölyistä.
Kirjanalkuressukka on jo täyttänyt 15 vuotta.
Jotain muutakin, nuorempana aloitettua on kesken.
Seuraavat kaksi vuotta tulevat näyttämään.
Toivottavasti en siirry menetettyjen joukkoon.

on, kun on ruumispaita yllä, ja arkunnaulat napsaa?

--- silloin kun ihminen antaa elämälle periksi, tulee välinpitämättömäksi suhteessa ympäristöönsä ---------

pelistä.

jos esim. peli on rikki, hukassa, täysin kadonnut, toimintakelvoton, vanhentunut, ei ole muita peliin osallistujia tai itse on joutunut jäähylle ja palatessaan ei pelinhengestä ole enää tietoakaan vaan vain varjo entisestä, joku on huutanut pelin itselleen, pelillä ei ole itselle enää mitään aitoa arvoa ja se ei kiinnosta ... onhan näitä. Onneksi elämä ja ihmissuhteet eivät ole peliä - suurimmalle osaa ihmisistä.