Luin tuota jankutusta yksiviputekniikasta. Kaikenlaiset tietämättömät kirjoittaa keljuillakseen shittiään.
Tilasin netin kautta USA:sta sellaisen. (täällä taisi maksaa 750€!) Maksoi muistaakseni 149$ ja kulut päälle. Sen vielä tulli avasi ja maksatti siihen 43 euroa lisää kulujaan. Sen kaapelin nimi on "noinsanoen" Boat-Recontrol-Cable. (myyjää en muista!) Pituus 7 jalkaa eli parimetriä. Käyttöpää on kromattua terästä kuudella kiinnityspultilla. Saa laittaa toimimaan ylhäältä alas, eteen-taakse tai miten haluaakin.
Sen sisus ei ole perinteinen punos, vaan noin 0,5 mm paksujen pianolankojen nipun ympäri on kierretty vielä ohuempaa lankaa. Sillä saa 80 mm liikkeen eli 40 - 0 - 40 mm toimintaliikkeen. On ihme, jos sillä ei saa vaihteita päälle! Sen saa vetää vaikka solmuun ja pelaa. Helppo tehdä 90 asteen kurvin ja pelaa. Itse käytän sitä New Holland-puimurimoottoriin olevaan merivaihteeseen. Toisessa päässä on valmiiksi kiinnitykset ja säädöt ohuemmalle vaijerille, joka tulee kaasunvivustoon. Toiminut moitteetta on kolme vuotta.
Tilasin netin kautta USA:sta sellaisen. (täällä taisi maksaa 750€!) Maksoi muistaakseni 149$ ja kulut päälle. Sen vielä tulli avasi ja maksatti siihen 43 euroa lisää kulujaan. Sen kaapelin nimi on "noinsanoen" Boat-Recontrol-Cable. (myyjää en muista!) Pituus 7 jalkaa eli parimetriä. Käyttöpää on kromattua terästä kuudella kiinnityspultilla. Saa laittaa toimimaan ylhäältä alas, eteen-taakse tai miten haluaakin.
Sen sisus ei ole perinteinen punos, vaan noin 0,5 mm paksujen pianolankojen nipun ympäri on kierretty vielä ohuempaa lankaa. Sillä saa 80 mm liikkeen eli 40 - 0 - 40 mm toimintaliikkeen. On ihme, jos sillä ei saa vaihteita päälle! Sen saa vetää vaikka solmuun ja pelaa. Helppo tehdä 90 asteen kurvin ja pelaa. Itse käytän sitä New Holland-puimurimoottoriin olevaan merivaihteeseen. Toisessa päässä on valmiiksi kiinnitykset ja säädöt ohuemmalle vaijerille, joka tulee kaasunvivustoon. Toiminut moitteetta on kolme vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta kun noissa vanhoissa merivaihteissa on joka kerta pakko hakea se vapaa-asento, niin miten se tuolla onnistuu? Vanhoilla tarkoitan juuri noita Wikkarin, Olympian, VP:n RB-kytkintä jne.. Jos tyytyy kaksivipuiseen, niin vaihtoehtoja löytyy pilvin pimein.
Ja tuossa toisessa ketjussa joku ehdotti vaijerihässäkkää, miksi? Ihan normaali ohjauskaapeli kylä vetää ja työntää..
Eikös siinä Wickin vaihdetangossa ole nystyrä, joka hankaa vaihdelaatikon reunaa, jossa on kolme koloa? En enää muista tarkkaan, vaikka pelasin niilläkin. Pitää säätä nollanystyrään (vapaalle) sen 40 mm molempiin suuntiin. Samalla kaasuvaijeri säädetään niin, että siinä kohdassa on tyhjäkäynti. Nyt kun työnnät ohjauslaudassa vivun eteen saa moottori lisää kierroksia ja kitkat ottaa kunnolla kiinni. Vedät nollalle ja moottori käy tyhjäkäyntiä. Vedät taakse ja taas kierrokset nousevat ja kitkat tarraa kiinni ja potkuri pyörii taakse. Kaasuvaijeri kiristyy samalla tavalla suunnasta riippumatta. Näin se toimii New Hollanissakin.
Aina se vapaa oli ainakin vuoden -52 Wickströmissä samassa paikassa aivan hakematta. Voimaa sen käyttö vaati modernimpia enemmän, mutta vipujahan löytyy joka lähtöön. Aivan toinen juttu sitten se, että kaksivipuisella pelaaminen on parempi vaihtoehto wanhan moottorin kanssa, jossa kierrosten ottaminen kestää piiitkäään, eikä parisataakiloinen vauhtipyörä yhtään luonnostaan hidasta moottoria nopeuta. Sama tilanne oli vielä esim Yanmar YSE8:n kanssa, kaksivipuinen oli ketterämpi käytellä satamassa.
Vaijerihässäkkä taas saattaa hyvinkin olla helpompi ratkaisu olemassa olviin rakenteisiin, kaapelin veto kun ei ylempänä esitetyssäkään tapauksessa kovin jyrkkiä mutkia salli. Keskimoottoriasennus sellaisia ehkä vaatisi, ettei kaapelista tulla ansalankaa avotilaan.