joo joulua

näinkinvoiolla kirjoitti:

ja taas on se hetki että 70 v.äitee tulee kahdeksi viikoksi luokseni joulun viettoon ja tuittuilee koko ajan, on loukkaantunut, marttyyri, narisee, valittaa lähes joka asiasta. Nyt jo ennen tuloaan on sydänjuuriaan myöten ottanut nokkiinsa kun ei saanut tulla tiettynä päivänä kun itse olin vielä matkoilla. Äiteellä pitää kaikki asiat mennä tietyn kaavan mukaan ja jos ei mene hän on loukkaantunut ja mököttää, keljuilee, piikittelee ja suureen ääneen valittaa tyyliin "no eihän minulla väliä, en olis halunnutkaan, eihän meillä pelaa mikään tässä" jne. Jos otan asioita vähän esille, hän loukkaantuu ja näyttää sen myös todella että olen päätynyt ratkaisuun etten ota mitään esille, vaan nielen kaiken hiljaa . Ei hänelle voi sanoa että älä edes ole aina sitä 2-3 viikkoa luonani vaan eikö vähempikin aika riittäisi. Se on ihan uskomatonta miten hän ottaa pienistä asioista nokkiinsa, esim. siitä että hän haluaisi mennä kävelylle tiettynä aikana ja jos en haluaisi sillon mennä, hän tujahtaa heti ja on tunti tolkulla lähes mykkä tai vinoilee. Millään jaksaisi työssä käyvänä ihmisenä kuunnella tuollaista jonnin joutavaa tuittuilua ja taantumista, välillä tuntuu kuin olisi 3 vuotiaan pikkulapsen kanssa. Siitähän syntyisi maailmansota jos sanoisin että minulla on muita suunnitelmia joululle - en haluaisi enää näinä viimeisinä vuosina katkaista välejäkään ja sehän siitä tulisi jos näin ilmottasin. Joulu tuntuu taas aivan painajaiselta - juuri tämän hänen tuittuilunsa vuoksi, joka näyttää jostain syystä pahentuvan iän myötä. Joo joo - tiedän että aikuisena ihmisenä minun pitäisi sanoa sitä ja tätä ja plaa....mutta ei nämä asiat kovin helppoja ole - ei kait muutoin niin moni kirjottas tänne palstalle. Onkohan kukaan muu tällasessa tilanteessa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä