Voiko narsistinen henkilö itse lopettaa ystävyyden, kun hyöty loppuu?
Eli tunnen pari tapausta, joilla on voimakkaasti narsistisia piirteitä eli melkein kaikki listan narsistien ominaisuuksia löytyy. Mm. vuoroin mukavaa ja taas kiukuttelua. Kuin kissa, joka päästää kituvan hiiren ja taas nappaa, taas päästää vuorotellen. Kuitenkin yksi tyypillinen narsistinen asia molemmista tapauksista puuttuu eli the end.
Toinen narsku laittoi itse välit poikki, kun kirjeenvaihto kiukuttelu ja halu sanoa viimeinen sana ei tuottanut tulosta.
Ja toinen päätyi, koska narsku ei ottanut yhteyttä.
Ajatttelin, että. tapaukset haluavat hallita tuolla mykkäkoululla ja vetäytymisellä.
Voiko narsisti käyttäytyä näin? Entä voiko kostaminen tapahtua muuten kuin jatkuvalla perässä pysymisellä.
Eli tunnen pari tapausta, joilla on voimakkaasti narsistisia piirteitä eli melkein kaikki listan narsistien ominaisuuksia löytyy. Mm. vuoroin mukavaa ja taas kiukuttelua. Kuin kissa, joka päästää kituvan hiiren ja taas nappaa, taas päästää vuorotellen. Kuitenkin yksi tyypillinen narsistinen asia molemmista tapauksista puuttuu eli the end.
Toinen narsku laittoi itse välit poikki, kun kirjeenvaihto kiukuttelu ja halu sanoa viimeinen sana ei tuottanut tulosta.
Ja toinen päätyi, koska narsku ei ottanut yhteyttä.
Ajatttelin, että. tapaukset haluavat hallita tuolla mykkäkoululla ja vetäytymisellä.
Voiko narsisti käyttäytyä näin? Entä voiko kostaminen tapahtua muuten kuin jatkuvalla perässä pysymisellä.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kyllä, narsisti voi panna itse välit poikki. Jos sinusta ei ole mitään hyötyä hänelle.
Tai vetää ikuista mykkäkoulua, kun tapailet hänen mielestään vääränlaisia ihmisiä, joista hän ei pidä. Vaikkei olisi edes ikinä heitä tavannut (mustasukkainen).
Myös silloin hän yleensä ottaa heti aikalisän. Kun alat huomauttamaan hänelle, hänen ikävästä käytöksestä. Eli, tavallaan näet hänen läpi.
Usein narsisti kuitenkin kääntää asiat omassa päässään niin. Että sinä olet se, jonka käytöksessä on toivomisen varaa, ei hänen. Vaikket olisikaan ikinä sanonut, tai tehnyt mitään väärää. Mutta sinä olet *syyllinen*. Ei hän.
Ei kannata olla narsistin ystävä ehdointahdoin. Siitä ei aiheudu, kun pelkkää harmia pitemmän päälle.
Luulisin, että narsisti voi lopettaa ystävyyden hyödyn loppuessa,, varsinkin jos ystävyys ei ole ollut kovin läheistä ja pitkäaikaista. Minun käsityksen mukaan esim. pidemmän parisuhteen loppuessa narsisti saattaa kuitenkin kiusata loputtomiin jos narsisti on kokenut "omistavansa" tämän ihmisen, hän kokee omistavansa hänet yksinoikeudella myös eron jälkeen ja narsisti ei suostu uskomaan ajatusta, että joku on jättänyt hänet. Eron jälkeen narsisteilla on hyvin usein tapana kostaa suhteen loppuminen levittelemällä perättömiä juoruja ja mustamaalaamalla toisen mainetta, kuulemani mukaan hyvin yleinen tapa narsistilla on leimata se toinen jotenkin mieleltään sairaaksi hulluksi tai muuten omituiseksi. Narsisti voi "aktivoitua" pitämään yhteyttä myös jopa monien vuosien jälkeen. Luulen, että usein käy niin että jos se toinen osapuoli lopettaa suhteen tai ystävyyden narsistiin niin narsisti jää kantamaan siitä kaunaa loppuelämäkseen.
Tuttua tekstiä.
Lopetin ystävyyden narsistin kanssa kun olin tarpeeksi monta kertaa saanut silmilleni luottamuksella kertomani asiat. Siitä lähtien hän on mustamaalannut minua kaikille mahdollisille tahoille, ja lisäksi olen saanut häneltä kuusi psykiatrista diagnoosia.
Se mitä olen tästä oppinut: pysyn jatkossa kaukana niistä ihmisistä, jotka tulevat puhumaan minulle pahaa toisista.
Niinpä, tämä on tosi yleistä, kun narsisti hermostuu. Hän alkaa syyttämään lähisiään mielisairaaksi, tyhmäksi, tai hulluksi.
Käytös jopa vaikuttaa koomiselta. Ikään kuin narsistilla olisi jäänyt *levy* pyörimään samaan kohtaan. Hän kulkee perässä ja jankuttaa. Usein mietityttää se, mitä hän tästä käytöksestä oikein saa. Ja onko ehkä niin, että narsisti itse pelkää, että hänellä on tosiaan *vikaa* päässä. Kun *peiliään* haukkuu mielisairaaksi.
Koska eihän tällainen käytös kuulu normaalisti käyttääntyvän ihmisen käytöstapoihin.
Kukaan ei ole narsistikaveruuden arvoinen paitsi toinen narsisti,tai tyhmät jotka ei tajua ihmisistä mitään.
Jos ystävyys ei anna mitään narsistille ja jos on löytänyt uuden ystävän niin vanha ja kulunut yli laidan vaan.
Ex-ystävätär haali koko ajan laajaa ystäväpiiriä itselleen. Ja kun ystävyytemma aikana kysyin vaikka, että mitä sille vaikkapa nyt Jatalle kuuluu niin aina oli toisessa vika.
Tai hän kertoi miten joku oli mukamas kiljunut hänelle puhelimessa.
Kun rouva oli työelämässä, niin sieltä töistä hän soitti mulle haukkumapuheluita kun olin työttömänä ja kiljui kurkkusuorana hirveyksiä.
Töissä hänen tietysti piti pitää pokkanaamaa ettei kulissit kaadu. Nyt hänellä on kova kritiikki millaiset kelpaavat hänen ystävikseen.Koulutetut , mielellään akateemisesti koulutetut, varakkaat ja mielellään jonkinlaiset kuuluisuudet.
Kun olimme ystäviä niin rouva jaksoi ihmetellä, että olin ylioppilas ja vielä hyvin arvosanoin, koska en ollut hänen mielestään riittävän kultturelli ja kun kirjoitan niin teen kielioppivirheitä ja kun puhun vieraita kieliä niin en osaa puhua vaikkapa virheetöntä saksaa tai ruotsia.
Muut ystäväni olivat moukkia ja ala-arvoisia samoin sukulaiseni.
Jatkuvalla syötöllä kun olimme vaikka ulkomailla rouva jaksoi korjata virheitäni ja arvostella tekemisiäni jopa tuliaiset ja lähettämäni kortit saivat arvostelua osakseen.
No ystävyytemme aikana pidin ystävyydessämme taukoja kun hänen käytöksensä ylitti sietokykyni ja taas kaveerasin rouvan kanssa.
Nyt en tiedä mikä on hänen kantansa ystävyyden loppumiseen, koska on aika irtaantua ja mennä eteenpäin elämässäni.
Narsistin yhteydessä ei kyse ole ystävyydestä vaan "ystävyydestä". Narsisti jaottelee kohtaamansa ihmiset sen mukaan, onko heille käyttöä. Jos ihminen on ominaisuuksiltaan sopiva niin narsisti päättää että tämä on hänen "ystävänsä". Narsisti tarvitsee "kynnysmattoystäviä" jotka syystä tai toisesta pysyvät lojaalina vaikka saavat sontaa niskaansa. Tällaisten "ystävien" seurassa narsisti kokoaa voimansa eli imee heistä energiaa, käyttää heitä yleisönä itseään ylistäessään, ja rakennusianeena kootessaan päässään kuvaa omasta erinomaiseuudestaan eli alistaa ja nöyryyttää. He tietämättään nuolevat narsistin haavat kun kulissit rakoilevat. Sitten narsistilla on "statusystäviä" jotka on valikoitu joukkoon varakkuuden, menestyksen, tunnettuuden yms. takia. Heidän kanssaan narsisti joutuu olemaan enemmän varauillaan koska he eivät ehkä näe narsistia tarpeellisena itselleen. Heille ei uskalla paljastaa itsestään liikaa jotta he eivät hylkää narsistia. Näiden "ystävien" kanssa narsisti ei välttämättä vietä kovin tiiviisti aikaa paljastumisen pelossa mutta pitää yhteyttä kuitenkin yllä saadakseen kutsun heidän juhliinsa ja voidakseen näyttäytyä heidän kanssaan yms. Mutta narsisti tekee kuitenkin arviointivirheitä. "Kynnysmattoystävä" voikin yllättää ja kieltäytyä olemasta kynnysmatto ja siitä syntyy sota: "kynnysmatto" palautetaan ruotuun tai heitetään tarpeettomana pois, kosto perässään. "Statusystävä" saattaakin päästä näkemään narsistin naamion taakse josta voi olla myös moninaiset seuraukset. Joskus narsisti yrittää tehdä "statusystävästä" "kynnysmattoystävän" jos tämä tietää vähän liikaa mutta on liian hyödyllinen heitettäväksi pois.
Ihan saman olen minäkin huomannut.
Allekirjoitan täysin kirjoituksesi. Minä olen ollut 20v ihan puhdas "kynnysmattoystävä". Toimin rouvan purkupallona 20v. Ja tosiaan lopetin pari vuotta sitten olemasta "kyynysmattoystävä". Mulla vain yksinkertaisesti valui viimeinen pisara maljan reunan yli.
Nyt helpottaa jo kun olen saanut tietoa narsismista ja saanut mm. tälle foorumille purkaa tuntojani. olen tyytyväinen kun en ole katkera ja tunnen jopa sellaista helpottavaa vapautumisen tunnetta. Mun ei tarvitse olla narsistin purkupallona ja siis mä en tarvitse alistavia ihmisiä, mutta narskuystävätär tarvitsee alati purkupalloa kuin vampyyri verta.
Niin... toivottavasti se ajatus antaa voimaa eli sinä et tarvitse narsistia mutta narsisti tarvitsee sinua...kuka siis lopulta on on heikoilla ja kuka ei?
Kiitos teille kannustuksesta! Löysin maininnan Aisopoksen sadun kotkasta ja sontiaisesta. Jossa kehotetaan laimentamaan suosiota perääntyessä ystävyydestä. Tai voi käydä kuten kotkalle, joka rikkoi välit sontiaiseen, eikä ollut turvassa edes Zeuksen polvella.
Olen saanut paljon apua lukemalla tätä palstaa. Uskon voivani paremmin jatkossa haistaa narsistin jo kaukaa ja pitää sellaiset tyypit loitommalla.
En nyt ole varma, minkä diagnoosin ukolleni antaisin, mutta kyllähän tuo tykkää erolla uhkailla jokaisen väärän sanan jälkeen, ja onpa pari kertaa jättänytkin, kun olen kunnolla "avautunut."
Ainoa tarkoitus tällä on kuulemma "kouluttaa", että "oppisin".
Suorapuheinen tyyppi...Haluaisin nähdä miten tuo tapahtuu käytännössä. Vielä se ei ole minusta kotiorjaa itselleen saanut. :D
Kerran vain totesin, että eikö se olisi aika tylsää, kun olisin sellainen alistuva tossu...
Ei kai minun nyt kannata sellaiseksikaan muuttua?
Mies vastasi, että ei haluakaan että muutun, minun vain pitää... ( ja perään pitkä lista asioista, mitä minun pitäisi tehdä toisin... )
Ei edes huomannut kommentissani mitään outoa.
Sellainen mies mulla. Harvassa on sen "hyvät päivät". :)
Aina naama norsunvitulla...Paitsi silloin, kun "hurmaamassa" ihmisiä puhelahjoillaan.
Tjaa, jotain hyvää hänessä täytyy olla, kun jaksat häntä sietää. Kumma miten ihmiset vaan jaksavat tuollaista "kouluttamista", onko yksinäisyyden pelko niin kauhea asia, että mielummin alistutaan päällepäsmärille ja pirttihirmulle kuin oltaisiin auvoisasti yksin? Ihmetellä täytyy...
Tuon minäkin haluaisin kuulla, että mitä hyvää hänessä on?
Komea, koulutettu ja rikas, mutta piikikäs? Voisko osua?
Sanoinko, että nuo oli huonoja puolia. :)
Jos hän olisi sellainen "kiltti hissukka", niin sitten voisikin vituttaa.
Ei tässä suhteessa kumpikaan alistu, vaikka molemmat sitä yrittääkin...
Kerran totesi, että on tämä meidän suhde sitten melkoista peliä/pelaamista. Ei muita pelejä edes tarvitse, kun ollaan yhdessä. Mietin, että sinäpä sen sanoit.
Mitä hyvää?
- Sen seurassa ei tule aika pitkäksi.
- Spontaani.
- Sen kanssa voi väitellä/riidellä/keskustella tuntikausia. Mutta riidat voi myös lopettaa sekunnissa, jos siltä tuntuu.
- Tykkää kilpailla vähän kaikesta, mikä sopii minulle.
- Tykkää matkustella, ja pääsen kätevästi samalla kyydillä ilmaiseksi käymään siellä ja täällä...
- Tapaa uusia ihmisiä. Tuttavapiiri laajenee.
- Molemmilla on tapana heittäytyä toisinaan aika "lapseksi"... ( ominaisuus, jota en ole muissa huomannut. )
- Seksiaddikti ja täysin estoton tyyppi. ;)
- Ihmiset pelkää sitä, joten saadaan olla ainakin rauhassa.
- jne...
Kuulostaa aika normaalilta parisuhteelta. Yläpeukkuu pukkaa.
:D
Mitä sitä normaalilla, kun on itsekin kaukana normaalista.
Niinhän me kaikki olemme erikoisia... kuka määrittelee 'normaalin' ... voisin jopa väittää, että kaikki ovat 'normaaleja'. Jokaisella on oikeus olemassaoloon, vaikka kuinka olis vaikeeta ... lopussa kiitos seisoo, kun vain itse löytää paikkansa täällä kaikkien joukossa..
Mutta sulla on sitä sellaista suoruutta ja näkökykyä, että jos olisit elänyt keskiajalla, sut olis poltettu noitana ;) Älykäs nainen. Hähhää... ei sellaista olekaan.
"jos olisit elänyt keskiajalla, sut olis poltettu noitana ;)"
Siitä ei ole epäilystäkään. :)
Kai se on se moraali, mikä tekee ihmisestä "normaalin"...Mutta sekin riippuu aivan mistä suunnasta asiaa katsoo. Kolikolla on aina kaksi puolta.
"Älykäs nainen. Hähhää... ei sellaista olekaan. "
Otan tuon ( hieman arvelluttavana ) kohteliaisuutena. :D
Olet itsekin harvinaisen fiksu...hmm...mieheksi. ;)
olen sellaiseen törmännyt, useammassakin yhteydessä... alla esimerkki tosielämästä joulun aatonaattona...
Niin, törmäsin tuohon kolikon kääntöpuoleen julkisessa saunassa poikani kanssa tuossa jouluaaton aattona, kertoi, että toimii kummina narkkareille, jotka yrittävät irti aineista ja jolla on nyt kaveri kummina, joka on kahdeksatta kuukautta irti aineista (wtg!!!)... sano vaan, että homman pointti on siinä, että niin kauan kuin toinen toimii niin kuin siltä odotetaan, kaik on ok, mutta sitten kun se retkahtaa takaisin aineisiin, silloin sitä kummia tarvitaan ... tuollaisen näkemiseen tarvitaan kokemusta, käytännön kokemusta, jonkin läpi elämistä kokonaisvaltaisesti henkilökohtaisesti ... kaveri haukku ns. 'kummit', jotka hylkää lapsensa siinä vaiheessa kun ne retkahtaa uudelleen aineisiin... jos mun pitäs arvioita tätä tyyppiä persoonanan, niin sanosin, että se oli narsisti ;), se ties kertoo tasan tarkkaan miltä ihmisestä tuntuu, kun sillä on lähestymiskielto päällä ja aineet painaa niskaan jne jne...
.. mä oon edelleen sitä mieltä, että empatia voi toteutua vain vertaisten kesken, mutta kaikki ne, jotka tuomitaan empatiakyvyttömiksi, eivät sitä kaikilla elämänalueillaan ole ... terkkuja vaan hennalle ja metalliladylle.
Itseänikin ihmetyttää tyypit, jotka kääntävät heti selkänsä jollekin, josta alkaa löytyä epämiellyttäviä piirteitä...Kun ymmärtää, että elämä on monilla ihmisillä surkeiden sattumusten summa, joiden mukaan jokaisen persoona ajansaatossa muokkautuu, voiko tällaista ihmistä tuomita?
Tottakai täytyy itseään myös suojella, mutta jos vain oma pää kestää tällaisen ihmisen seuraa niin...miksi ei? Aina on olemassa riskit, ne täytyy vain joko hyväksyä, tai lähteä pois...Ja on ihmisiä, jotka nauttivat riskienottamisesta. ;)
Onneksi kaikille on ottajansa. Olisi se melko ankeaa, jos ihminen tuomittaisiin jo syntymässään ikuiseen yksinäisyyteen...Monien kohdalla se on toki tätäkin, jos käy oikein huono tuuri.
Itse heittäydyn virran sekaan, ja annan mennä...En oleta että toinen muuttuisi, en oleta että toinen olisi uskollinen, en oleta, että olisimme yhdessä vielä vuosien päästä, tai että hän ei etsisi itselleen jotain toista. ( Tai ettei hänellä jo olisi sellainen katsottuna. )
Pyrin elämään hetkessä ja otan siitä kaiken ilon irti. ;)
"Olisi se melko ankeaa, jos ihminen tuomittaisiin jo syntymässään ikuiseen yksinäisyyteen..." Noinhan se on... joka ilta kun suljemme silmämme ... mitä silloin näet?
" Pyrin elämään hetkessä ja otan siitä kaiken ilon irti. ;) "
Ja lässyn lässyn.
Taas se palstan täyttäminen huuhalla alkoi.
Niin, no onhan se totta myös, että jokainen syntyy ja kuolee yksin.
Ja tavallaan myös elää yksin...
Deep down inside, i'm always a lonely wolf. Tittidii. :)
Mutta jos tarkoitetaan yksinäisyyttä toisella tavalla...
Hmm...Vai naimisiin. Pitää järkätä tuo minun mies muualle siksi aikaa, niin eiköhän se onnistu. Luulen nimittäin, ettei se olisi kovinkaan halukas tulemaan bestmaniksi, saati morsiusneidoksi. Vaikka voinhan koittaa kysyä... :)
Naimisiinmenosta/rakkaudesta ... jos lähdetään siitä olettamuksesta, että sä hyväksyt mun kamut ja pari muuta, niin mä hyväksyn sun kamuiksi sun kamut ja pari muuta, silti me halutaan olla kimpassa ja jakaa kokemuksia keskenämme, omistamatta, tai haluamatta rikkoa toisiamme omilla erilaisilla haluillamme, ymmärtäen sen tosiasian, että olemme kaksi samanhenkistä ihmistä, jotka haluavat hyvää toisilleen, mutta tiedostaen, ettemme omista toisiamme, emmekä voi hallita toisiamme, mutta silti haluavamme olla vuorovaikutuksessa ja jakaa erilaisia asioita keskenämme, meidän avioliittomme voisi kestää pidempään, kuin omani, tai sun ja proffan ;)
Voisitkohan havainnollistaa, mitä käsite "huuhaa" sinulle ilmentää?
Kuulostaa lupaavalta. ;)
Ehkä pelkkä avoliitto, voisi toimia kuitenkin paremmin. :)
Minä kun en ole oikein koskaan sisäistänyt tuota avioliiton syvempää merkitystä...
Te ateistipaskat ... ei sitten. Me uskovaiset kyllä tiedetään tasan tarkkaan mikä on oikein.
Kommenttisi kuuluu narsistipalstalle :D
Ok, ehkä aloitan sun muuttamisen mieleisekseni avoliitosta :D
Naimisiinmenosta tulee mieleen vain kaksi sanaa: Pallo ja jalka.
Enkä sitä paitsi koskaan huolisi uskovaista miestä, joten siinä se sitten meni tämäkin suhde...Kariutui jo ennenkuin alkoikaan. :D
Arvasin! Heti olisit kyykyttämässä.
Itselläni ei käynyt sellainen edes mielessä......
:D
Voi sua naikkonen ... sen sijaan, että käytäisiin jotain turhaa valtataistelua siitä, missä se kaappi on, ihan sama, mennään Mauritiukselle loppiaisen jälkeen, mä maksan... laitappas takkaan tuli naikkonen ... (tottakai laitat) ... ja sen lämmössä, voitaisiin käydä koko illan kestävä keskustelu Jumalan olemassaolosta, tai olemattomuudesta ... ja jatkaa sitä sitten myöhemmin ... kaiken muun ohessa.
Ihanteellinen asetelma. Minkä vuoksi riidellä jostain epäolennaisesta, kun voi käyttää energian olennaiseen :D
Naimisiinmenossa on kysymys psyykisestä avaruudesta ja kahdesta toisiaan kohti vetävästä kappaleesta, kaksoistähdestä, jotka ovat kohtalon sanelemana ajautuneet samalle keskinäiselle kiertoradalle kiertämään toisiaan ...
(ne nuoret tähdet)
Mielestäni naimisiin voi mennä myös vertauskuvallisesti...
Ilman pappeja, kirkkoja, ja virallisia lappusia.
Juuri tuollaiset seikat tekevät koko seremoniasta mielestäni vastenmielisen...
Mielestäni riittää, kun kaksi ihmistä lupautuu toisilleen, tehden yhteiset pelisäännöt selväksi, sen miten missäkin asiassa toimitaan...Kuitenkin niin, ettei mitään varsinaisesti hakattaisi kiveen, vaan asioissa voitaisiin joustaa. Ehkä antaisivat sormukset, tai jotain muuta ( molemmille tärkeää, ja merkityksellistä ) merkiksi tästä "valasta".
Tämä pariskunta loisi sitten keskenään säännöt...Omanlaisensa. Piittaamatta muiden mielipiteistä, sillä jokaisen elämä on ihmisen oma, ja jokaisen ihmisen tulisi tehdä valintansa aivan itse...Tai tässä tapauksessa yhdessä.
Tuo paikkahan näytti ihan mielenkiintoiselta...
Kai minä niitä sinun Jeesus-juttuja jaksaisin yhden matkan edestä kuunnella...
Ja tulenkin voisin takkaan jopa sytyttää. :)
( Ja sitten kun kotiinpaluu koittaa, makaan vain päivät sohvalla, niinkuin ruodoton lahna ja annan Tempun hoitaa kaikki työt, kotitöistä lähtien...Hehe. )
"PAM! PAM! PAM! Ovi auki, vittu mä asun täällä."
Haha! :D
Et avais ovee mulle?
Riippuisi riidan vakavuudesta. :)
Jos se olis laatua, mä vittu lähden täältä, enkä ikinä halua nähdä sua... PAM! ovi kiinni. ... ja 20-40min kuluttua... jäähdyttyäni ... tulisin takaisin hakkaamaan ovea ... ;)
Mitä tekisit, jos olisin unohtanut avaimet kotiin ? Avaisitko oven?
Todennäköisesti huutaisin postiluukusta, tai ikkunasta, että:
"Pysy nyt vittu siellä pihalla, kun sinne kerran niin halusit mennä!"
( Ja avaisin oven ehkä tunnin päästä. Ellen olisi mennyt nukkumaan ennen sitä. )
Jälkimmäisessä tilanteessa avaisin oven, ellei oltais riidelty ensin... ;)
You bitch!
"...varmistaisin, että on sauna tms. vara-asumus samalla tontilla .. "
Tuo olisi muuten erittäin viisas ratkaisu, jos minun kanssa asuu. :)
http://www.youtube.com/watch?v=tztOcHydgEA
Öitä!
Hyvä biisi, kiitos siitä. Sopivaa iltamusiikkia ...
:)
että olet itse käyttäytynyt asiattomasti, esim kuittaillut, ja he eivät halua olla yhteydessä sinuun? Vaikka ihminen on narsisti ei hän täysin oikeudeton ole tunteisiin. Kai siinä jotain tapahtui ja jotain teit kun ajattelet että sait "hyödyn loppumaan".
Itse tunnustan käyttäytyneeni asiattomasti ja suututtaneeni narsistin. Oma käytökseni oli itsellenikin järkytys mutta nyt koen että se oli oikea ratkaisu. Narsisti oli käyttäytynyt asiattomasti jo vuosia ja yritin tulla toimeen hänen kanssaan pitämällä etäisyyttä ja yrittämällä olla välittämättä ilkeilyistä, velehtelusta ja hyväksikäyttöyritysistä. Minulla ei ollut mahdollisuutta päästä hänestä eroon loukkaamatta. Narsisti itse ei halunut eroon minusta, olin kai kuitenkin "statusystävä". Ajatus että loppuelämäni kyttäisin narsistin menemisiä ja yrittäisin vältellä tätä, varsinkin kun tämä tunki seuraan, tuntui naurettavalta. Yhden ääliön takia en ala omaani, ja perheeni siinä sivussa, menemisiä säätelemään. Toisaalta oli ahdistavaa ajatella että joutuisin sietämään narsistia vuodesta toiseen, jatkamaan esitystä jossa narsisti näyttelee mitä näyttelee ja minä näyttelen idioottia joka ei huomaa mitään ja nielee kaiken paskan hymy huulillaan. Minunkin sietokyvyllä on rajansa; malja vuosi yli ja käyttäydyin asiattomasti. Kyse ei ollut isosta asiasta mutta narsisti nosti siitä tyypilliseen tapaansa hirvittävän mekkalan. Myrsky laantui aikanaan ja lopputulos oli mitä parhain, narsisti häipyi itse kuvoista. Toki narsisti hautoo kostoaan mutta ei ole onnistunut kuin sahaamaan omaa oksaansa vuosien varrella. Aika näyttää tehneen narsistista vain entistä surkeamman. "Ystävät" ovat kaikonneet yksi toisensa jälkeen ja pelko jäämisestä täysin yksin ajaan hänet haalimaan takaisin jo kertaalleen hylättyjä "ystäviä". Anteeksi hän ei tietenkään pyydä vaan tunkee elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän on muuttunut jopa ulkoisesti viehättävästä nuoresta naisesta elähtäneeksi lihavaksi akaksi muutamassa vuodessa. Alamäki näyttää olevan nopea sitten kun se alkaa.
Kysymys oli varmaan minulle. En tiedä. Ekassa tapauksessa olin ystävä ja oli hyvin hauskaa alussa. Teimme mm. autolla retkiä. Hän lahjoi makeisilla ja pikkutavaroilla. Olin tilivelvollinen kaikesta menoistani. Aloin saamaan vihaisia kirjeitä, kuinka hän oli minulle antanut niin paljon kaikkea. Ehkä en kertonut tarpeeksi tarkkaan kaikkia menojani. En ollut kuulemma ainoa, joka oli hänen hampaisiin joutunut. Tosin tiedon sain vasta jälkeenpäin.
tTapaus kaksi. Meillä oli kivaa yhdessä. Jos laitoin tekstarin, niin vastasi pian, mutta ei itse laita viestiä minulle. On kuulemma kiireinen työ ja harrastus rintamalla. Uskaltaa sanoa suoraan, jopa päin naamaa. Luulisi uskaltavan sanoa, ettei ole halua tavata tai pitää ystävyyttä. Tyyppi on kaikkitietävä, joka haluaa olla ykkösviulun soittaja. Sosiaalinen, vitsinkertoja porukassa. Minua kohtaan sai huutoraivarin ja usein hyvin ystävällinen sekä henkistä väkivaltaa. En ole kuittaillut, mielestäni. Olen ollut ehkä liian kiltti ja taidan olla läheisriippuvainen, en kuitenkaan enää niin höveli , että ruinaisin toisten sauraa ja suostuisin mihin vaan.
Olet varmasti loukannut narsistia ja tämä on siksi oikeutettu kohtelemaan sinua huonosti. Narsistia on myös loukannut se naapurin liisa koska sillä oli uusi mekko. Ja narsistia loukkasi myös se työkaveri joka hymyili ruokatunnilla toiselle työkaverille vaikka narsisti oli vieressä. Sitten narsistia loukkasi pikkuserkku joka vei mummon lääkäriin kun narsisti oli ilmoittanut ettei millään ehdi. Myös narsistin lapsi loukkasi narsistia olemalla iloinen juuri kun narsisti näki naapurin liisan mekon. Ja puoliso loukkasi narsistia olemalla työmatkalla juuri kun narsistilla oli paha mieli sen ruokatunnilla hymyilleen ilkimyksen takia. Ja narsistia loukkasi "ystävä" joka ei vastannut puhelimeen kun narsisti halusi haukkua pikkuserkun joka mielistelee mummoa. Niinkuin tuossa ei olisi tarpeeksi, kaupungilla käveli vastaan tuttu joka ei muka huomannut narsistia. Kyllä on käsittämättömän ilkeätä porukkaa. Mutta narsisti onkin niin erityinen henkilö että häntä pelätään ja kadehditaan ja siksi ympäröivä maailma tekee tuon kaiken pelkästään kateuttaan, tai niin narsisiti haluaa uskoa.
Ja metsä vastaa huutoon eli kyllähän narsistille varmasti ilkeillään ihan tarkoituksella paljon enemmän kuin normi tallaajille. Kuinka vastustaa kiusausta kun huomaa että toinen loukkaantuu kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin? Kuinka vastustaa kiusausta pikku pilailuun toisen kustannuksella kun tämä pönöttää ja puhkuu täynnä omaa tärkeyttään? Ja sitten on niitä jotka vain sanovat vähemmän hienovaraiseseti kusipäille että nämä ovat kusipäitä.
Hups. Taisin sitten suututtaa psykomieheni pahanpäiväisesti.
korjaan eksän...
Tulin tässä vasta siihen tulokseen, etten tätä suhdetta enää halua jatkaa, ( tuli sinkkuelämää ikävä ) ja suunnittelin jo miten saan miehen jättämään minut ( välttyäkseni kostolta, josta tämä usein vihjaili. ), mutta miespä päätti jättää minut ensin...
( Olin taas ollut varmaan liian välinpitämätön häntä kohtaan... )
Hyvä juttu muuten, mutta kun tiesin, ettei tämä ero olisi hänelle lopullinen siitä, miten tämä oli kuin eri ihminen kertoessaan, että tämä juttu on nyt tässä.
Kuunteli, teeskenteli empaattista yms. ( mitä ei tehnyt oikeastaan koskaan )
Ei mennyt kuin päivä, kun mies alkaa tekstailemaan...
Kertoi kuulumisiaan ( Aivan kuin minua kiinnostaisi ) kyseli onko ikävä ( silmäniskumerkki ) ja menenkö hänen luonaan käymään, kun oli kuulemma niin tylsää. ( = " En ole saanut iskettyä vielä uutta naista itselleni, joten tuletko tänne yöksi." )
Vastasin, että sille asialle minä en voi enää mitään, ja ehdotin että katselisi vaikka tv:tä, jos käy aika niin pitkäksi. ( ja naureskelin täällä itsekseni. ) Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään, mikä ei ollut yllättävää.
Oli varmasti melkoinen nöyryytys...Kosto seuraa melko varmasti perässä.
Jännityksellä odottelen...
Perjantaina ajattelin jokatapauksessa lähteä etsimään uutta miestä itelleni. ;)
( En mitään narsistia kuitenkaan tällä kertaa. Vittuilua olen kuunnellut jo ihan tarpeeksi ainakin vuodeksi eteenpäin... ) Ja toivon, ettei eksä kävele samana iltana vastaan, vaikka pahoin pelkään, että näin saattaa hyvinkin käydä. Varmasti olettaa, että minulla on jo joku toinen, kun en huomioi häntä enää, ( eikä voi myöntää sitäkään tosiasiaa, ettei minua yksinkertaisesti kiinnosta. ) ja utelias/vainoharhainen kun on, haluaa tarkistaa asian. Ennalta-arvattava tyyppi.
Että sen pituinen tämäkin tarina. :)
Suuntaamme siis meidän kantakapakkiin ja jatkamme siitä mihin viimeksi jäimme :D
Mikä ettei. ;)