nyt loppu!

Toivotan menestystä valitsemallasi tiellä.
Itse olen ollut jo muutaman kuukauden ilman. Apunani oli zyban. 5v yritin nikotiinikorvikkeilla lopettaa, mutta en koskaan onnistunut. Kuukausi ilman oli ennätys.
Sitäpaitsi näyttäisi, että niihin tabuihinkin voi jäädä koukkuun, jote olehan varovainen. Vaikka eiköhän nekin ole tupakkaa parempia.

Olet tehnyt upean päätöksen! Kyllä se siitä kun pidät pään kylmänä ja keksit tekemistä itsellesi ja muistelet kokoajan niitä syitä, jotka saivat sinut lopettamaan. Zemppiä!!!

Tuolla http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000035&posting=22000000003141249 puhutaan samasta asiasta, poikkeapa siellä myös !

onnistuu. Et millään voi napsia imeskelytabletteja liikaa (niissä on kyllä vuorokausirajoitus), maku on yksinkertaisesti liian kamala yliannostukseen. Oletko kokeillut laastaria myös?

Lopetin 5 vuotta sitten ja tiedän tarkkaan, mistä on kysymys. Kannattaa lopettaa ja on suuri virhe jos et lopeta. Tässä ohjeet: 1) Psykologinen riippuvuus, tavat, jne: on fokusoitava johonkin selkeään tavoitteeseen. Ajattele esim, että ihosi kirkastuu selkeästi lopetettuasi. Tarkkaile tupakoisevien naapureidesi ihoa. Tupakkayskä ja köhiseminen myös loppuu melkein heti kun lopettaa polttelun. Palauta nämä mieleesi kun tekee mieli tupakkaa. Tee siitä vaika lappu ja pane taskuusi. 2) Kemiallinen riippuvuus eli nikotiini: alkuvaiheessa, n. 3 viikkoa on nikotiinitasoa pidettävä riittävän korkealla ilman tupakkaa, muuten menee vituiksi. Suurin virhe tapahtuu tässä; nikotiiniannosta ei saa alentaa liian nopeasti. Itse käytin isoja laastareita ja purkkaa, laskennallinen annos oli suurempi kuin tupakasta. Laastarit oli kallita, mutta toimii erittäin hyvin ja kustannus on mitätön verrattuna säästöön tupakassa (mulla säästö 5 vuotta toppa päivässä = 7300 Euroa.) Toimii.

Oikein tehty, lopetin itse kolmisen viikkoa sitten ja ihan hyvin menee, kuhan ei ryhdy kukkoilemaan ajatuksella, etta muka hallitsisi jutun liian hyvin.

Mutta lueppa tosta alapuolelta sellasta topiccia kuin Tahdonvoima. Siella me lopettaneet keskustelemme asiasta!! JOin us!

Lopettaminen kannattaa aina...Itse poltin ~6 vuotta ja risat, jonka jälkeen lopetin kokonaan. Yrityksiä oli monta mutta lopulta se hyvä olo joka savuttomuudesta seurasi voitti röökit 5-0. Keuhkot saa taas happee, hajuaisti palautuu ja muistaa monia mukavia asiota sitä myöten, iho näyttää taas ihmiseltä, itsetunto paranee ja pääsee pois siitä masennuksesta jonka se monille aiheuttaa. Ja ne tosi vaikutukset huomaa vasta kun on tosissaan ollu polttamatta about 1kk. Oon nyt 18v eikä suunnitelmissa alottaa uudelleen.

Moro !
Mä olen nyt ollut vähän yli kaksi vuotta polttamatta. Sen muistan hyvin, että Nicorette purukumiin turvauduin jo vajaan vuorokauden kuluttua viimeisestä savukkeesta. Sellainen muistikuva on, että söin sitä 4 mg Nicoretteä ehkäpä vain noin 5 kpl päivässä eli huomattavasti vähemmin kuin suositellaan siinä paukkauksen ohjeessa. Ensimmäinen viikko kului ja taistelutahtoa riitti. Toinen viikko tuntui melkein vaikeammalta kuin ensimmäinen. Ehkä taistelutahto alkoi hiipua tai tms? Sen olin kuitenkin päättänyt, että periksi en anna. Kuolen vaikka nikotiinin puutteeseen ennemmin kuin otan tupakan uudelleen suuhun. En enään aivan tarkkaan muista missä järjestyksessä vieroitusoireet tulivat mutta sellainen tuntuma on, että koko skaala tuli käytyä läpi. Lääkärissäkin tuli käytyä kolme kertaa vieroitusoireiden takia hakemassa tukea ja turvaa. Otettiin jopa sydänfilmikin. Tämä kuvastanee hyvin todella tukalaa oloani. Jossain vaiheessa projektia, vaihdoin 4mg nicoreten puolet miedompaan. Aikaa oli kulunut ehkäpä noin 1-2kk kun päätin lopettaa purkan syönnin kokonaan. Muutama päivä meni ihan ok kunnes koitti viikonloppu. Olin yksin kotona. Avokas oli iltavuorossa töissä ja ei ollut mitään tekemistä. Illan edetessä tuli kumma olo sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Miten tän nyt sanoin kuvailisi. Alkoi tuntua ihan siltä että tuun hulluksi. Syytä en tahtonut silti itselleni tunnustaa vaikka tiesin, että tupakka helpottaa, ehkä??? En tiedä mitä tarkoittaa paniikkihäiriö mutta olo tuntui ihan siltä. Mietin mitä tehdä. Menenkö ärrälle kadun toiselle puolelle ja haen askin LM:ää ja soiten eukolle töihin ,että se leikki on nyt loppu vai ? Päätin kuitenkin lähteä kohti apteekkia ja ostin 4mg Nicorettea joita söin varmaan 5kpl tunnin sisään ennekuin helpotti. Loppukuurin vedinkin sitten näillä. Päivä päivältä annostusta pienentäen. Lopulta kun olin päässyt "purkka aamuin purkka illoin" rytmiin, lopetin purkan syönnin kokonaan. Ensin yritin sitä liian aikaisin. Viimeisen purkan söin ehkä noin 3kk kuluttua viimeisestä savukkeesta. Itsehillintää tämä polttamattomuus vaatii toki vieläkin. Polttamattomuus tosin on enään vain tasoa: "en syö makeita leivoksiakaan" Joskus olen 'viihteellä' ollessa erehtynyt pienet jämät joltain pyytämään mutta sekin on jäänyt muutamaan kertaan kun 'rangaistuksena' on heti tullut viikko huonosti nukuttuja yöunia. Omalla kohdallani 3kk oli sellainen aika jolloin tunsin oloni rehellisesti voittajaksi. Muistakaa kuitenkin se kylmä tosiasia, että kerran nikotinisti on aina nikotinisti. Vaikka olisit 20 vuotta polttamatta, niin se yksikin voi olla liikaa ! Oi, voispa noi aivot resetoida joskus ihan kunnolla. Jos joku tietää, mistä saa nikotiinittomia savukkeita, sen kertokoon. Viihteellä ollessa nimittäin edelleen tekisi mieli polttaa edes vaikka "teenpuruja".
Ei asiattomia kommentteja, please !

Ite oon ollu polttamatta vasta 6-päivää, mutta voin sanoo sen verran että EI KANNATA ottaa alukskaan mitään korvikkeita, ei elimistö muuten ikinä pääse yli nikotiinista, kokeile vaikka ihan tavallista ksylitolipurkkaa tai sisuja, on ainaki suulla jotain tekemistä, eikä tuu paljoo mässäiltyy ruokaa. (ruokahalu meinaan paranee)
Pahin aika on n. kolme viikkoo, sen jälkeen rupee rööki pikkuhiljaa unohtumaan...
Tsemppiä yritykselle:)