Oletteko joutunu perättömien puheitten kohteeksi ?
Onko luuloja puhuttu totena ? Kuinka olette henkisesti selvinneet puheitten aiheuttamasta loukauksesta ? Onko puheet aiheuttaneet teissä eristäytymistä, vetäytymistä pois näkyviltä paikoilta ?
Onko luuloja puhuttu totena ? Kuinka olette henkisesti selvinneet puheitten aiheuttamasta loukauksesta ? Onko puheet aiheuttaneet teissä eristäytymistä, vetäytymistä pois näkyviltä paikoilta ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
neljätoista vuotta oon kuullu kaikenlaista aikomuksistani tekemisistäni mutta mää oon aina katkassu jutuilta siivet sillä konstin että olen kertonut sellaiselle ihmiselle asian niinkun se on jonka tiedän varmasti kertovan sen välittömästi eteenpäin ns salaisuutena niinkun nää jutut liikkuu korvasta korvaan eihän semmoinen asia voi loukata missä ei ole mitään perää.
Toi onki tosi hyvä , heh, tulin suorastaan iloiseksi, pannaampa heti toimeksi.
Voi olla että juttu vaan suurenee, mutta haitaneeko tuo, ompa hauskaa ympäristössä .
kun luulotauti iskee? Kuka nyt vanhan ihmisen asioista viitsii jauhaa, kyllä sitä itse voi kuvitella kaikenlaista.
Vanhuus on sairaus , se on nähtyy kautta aikojen . Iminen muuttuu ärtyisäksi, epäluuloiseksi, johtuu oman elämän hallinnan puutteesta.
johtuu alkavasta dementiasta, ei mistään ulkoisesta seikasta, toki myös siitä.
ei ole mikään sairaus, sen kummemmin kuin vaikkapa raskaus.
Siihen voi liittyä sairautta, useammin kuin nuoruuteen.
levittelijät yrittävät asian kuitata kun jäävät valeistaan kiinni:(((( Kokemusta on ja tiedän mistä se johtuu. KATEUDESTA. Halutaan mustamaalata ihminen jonka ominaisuuksista ollaan kateellisia. Ei sen tarvitse olla kuin luontainen kauneus ja tasapainoisuun niin se jo riittää jotkut yrittämään mitätöidä ja saada toisen huonoon valoon muiden ihmisten silmissä ja jopa töiden saantia vaikeutetaan näillä panetteluilla. Toivon vain että tuollainen pahansuopuus palautuu heihin itseensä MONINKERTAISENA!!! Mistään dementiasta ei ole kyse kun kerran omin korvin olen kuullut. Ei siis luuloa vaan tietoa.
Nahka paksunee. Nauran päälle ja tarvittaessa kiroan. Ei enää mitään vaikutusta.
jos yleensä on elänyt ja varsinkin, jos on tehnyt jotakin, oli se hyvää tai pahaa. Onneksi kaikesta itseensä ja läheisiinsä liittyvästä paskanjauhannasta ei tule kuulleeksi. Olen joutunut kohteeksi ja ikävää se on. Menee yöunet ja haluaa piilottautua kämppänsä nurkkaan eikä halua tavata ketään. Masennukseen en sentään ole sairastunut, mutta paha mieli on kestänyt päiviä, jopa viikkoja. Ihminen on kuitenkin sitkeä otus. Tänä aikana tulee niin paljon uutisia kaikkien tuuttien kautta, että juorut ja panettelut unohtuvat uusien tieltä. Olen toisaalta ajatellut,että täysin mitättömästä kukaan ei viitsi kertoa edes juttuja, joten jotakin merkittävää olen aikaansaanut, jos minusta vaivaudutaan juoruilemaan. Että nokka pystyyn vaan! Ja tuleehan näin nähtyä, ketkä ovat ystäviä ja ketkä jotakin muuta.
Pahinta näissä on se,että juorujen tai perättömien puheiden aiheuttajaa ei yleensä saada nimettyä. Kaikki asiaa levitelleet ovat vain kuullet asian jonkun kautta. Korvausta henkisistä kärsimyksistään saa aniharvoin oikeussalin avulla. Jos asia on sellainen,että media on sen hampaisiinsa saanut, miten pysäytät uutisen, joka on levinnyt juorulehtien kautta ties minne? Perätön uutinen lehdessä voidaan tietysti toimituksen anteeksipyynön kera oikaista, mutta tällaiset korjaukset ovat petiitillä jossakin sivun alareunassa lehden sisäsivuilla, joten vahinko on jo tapahtunut.
Nämä ovat niitä asioita elämässä, joissa shit happens eikä asialle paljon mitään voi. Aika parantaa tavallaan panettelun kohteen tunnetilan siten,että vuosien ja muiden asioiden tieltä tämäkin painuu muistojen joukkoon,mutta ei välttämättä unohdu koskaan. Ylipääsemiseen tarvitaan aika kovaa persoonallisuutta, ympäristön paine voi olla valtava pienellä paikkakunnalla. Kyllä silloin voi loppuiäkseen sairastua. Panettelu on kiusaamista ja raainta laatua.
Me olemme erilaisia ja on ihmisiä, jotka nauttivat tällaisesta. Tiedän lähipiiristä erään tapauksen, joka tahallaan levittää täysin satuja lähimmäisistään, mutta kun tulee tilinteon aika, hän sanoo olevansa sairas eikä muista mitään. Sairas hän onkin,muttei niin sairas,etteikö tietäisi tekevänsä väärin. Mitä hänellekään voi tehdä? Hullut ja humalaiset... Aina on myös niitä, jotka mielellään kuuntelevat pahantahtoisia juttuja sairaankin levittäminä ja jopa juoruilevat niistä edelleen.
Ainakin jokainen meistä voi säästää jotakuta siten,että sanoo kylmästi ei, en halua kuunnella tuollaista höpötystä, kun juoruakat ja -ukot lähestyvät juttuineen. Tai kysellä tiukasti, mistä olet tuollaisen jutun kuullut ja tajuatko,että voit joutua syytteeseen loukkauksesta. Silloin menettää tuttavuuden, mutta kannattaako juorukansaa pitää lähellään? Kysyn vaan.
" haluatko kuulla " oli erittäin tyhjentävä analyysi perättömän juorun aiheuttamasta pahasta mielestä, loukauksen kohde ei koskaan voi unohtaa kokeemaansa vääryyttä.
Usein pahat puheet käydään seläntakana, uhri harvoin pääsee itse oikasemaan perätöntä juorua.
Juoruilua on ollu kautta aikojen, pahan puhuminen on luontaisempaa, kuin toisesta hyvän puhuminen. " paha kello kuuluu kauas, hyvä ei kuulu minnekkää "
Tietooni ei ole koskaan tullut tuollaista!
Tuntematonhan ei voi loukatakaan!
En tiedä miten suhtautuisin.
Kasvokkain saatuun haukkumiseen, moitteeseen, herjaan yms. suhtaudun asiasta riippuen.
Joskus on hyvä pysähtyä miettimään mahdollista, todellista aihetta.
Useimmat ilkeilyt olen kuitannut, varsinkin loukkaukseen pyrkivän ilkeilyn, toteamuksella että "sehän on vain ko. henkilön mielipide".
Jos ottaisin mokomat vakavasti niin silloin olisi jo itsetutkiskelun paikka.
Totta puhuen, viimeisiltä kymmeneltä vuodelta ( täysjoutilaisuuden ajalta ) en edes muista mitään vastaavaa.
Lähimuisti toimii joten, jos mitään aloitukseen vivahtavaa olisi tapahtunut niin aktiivinen unohtaminen on hoitanut poiston.
koki monenlaista. Kuten joku tuolla edellä sanoi, vanhaa ei noteerata samalla tavalla. Saa olla rauhassa, jos on oppinut tietyt sosiaaliset pelit, joita myös sivistykseksi kutsutaan.
Silti näyttää olevan sääntönä, että jos olen pitempään jossakin kuviossa, saan aina jonkin nokkijan kimppuuni, vaikka minusta yleensä pidetään ja omasta mielestäni sopeudun hyvin erilaisiin yhteisöihin.
Kun olen vastannut haukkuihin, jätän ne omaan arvoonsa, mutta pyrin pysymään nokkijasta loitolla.
Ne varsinaiset panettelut ovat mielestäni olleet niin utopistisia, etteivät ne ole edes loukanneet.
Oma lukunsa on sitten ollut läheisiin kohdistuvat asenteet. Toinen puolisoni oli mielenterveyskuntoutuja ja luutuneet asenteet, pilkka ja iva kyllä satuttivat minuakin. Hän oli huippulahjakas ja kun joku mölli katsoi oikeudekseen tehdä diagnooseja päin naamaa, oli pakko nähdä "hyvää tarkoittavan" ihmisen sokeus ja julmuus.
Vaimo nalkuttaa milloin mistäkin, kaikkeen kuitenkin tottuu jos ei nalkuttaisi epäilisi että onko sairastunut vai mistä johtuu.
Kun ei ole tapana riidellä ja panetella muita, saan itsekin olla rauhassa.
Sitä saa, mitä antaa.
Suureen suuhun voi vaikka paskahottinen tehdä pesän.
kiinnostanut, mitä naapurit puhuvat tai ajattelevat minusta tai tekemisistäni. Kun toimin omien arvojeni mukaan, muut saavat ajatella ihan mitä haluavat. Juoruja en kommentoi, enkä edes yritä oikaista vääriä luuloja. Yhdessä vaiheessa pari (turhautunutta) naapurinrouvaa kyttäili ja kyselikin välillä jotain. Naureskelin suostumatta kommentoimaan yksityisasioitani.
Työpaikalla on ollut vain yksi vakavampi juttu ja silloin "otin henkilön kahdenkeskiseen puhutteluun" välittömästi asiasta kuultuani. Kun itse hoitaa hommansa, eikä ole kiinnostunut minkäänlaisesta juoruiluista, ei niitä sitten kuulekaan. Jos juoruilu liittyi työasioihin ja oikeaan asiaan, kaikki kollegat tiesivät minun ottavan asiasta selvää ja kysyvän asiaa sieltä, missä oikeaa tietoa oli.
Kun ei osallistu mihinkään kuppikuntiin ja toimii avoimen rehellisesti, yleensä "vihamiehetkin" oppivat ajan mittaan arvostamaan sitä. Pirullisten, pienisieluisten esimiesten kanssa en ole onneksi joutunut tekemisiin. Sellaisten kiusaamisen kohteeksi joutuminen on varmasti kamala kokemus.
"sitä ei sydän sure, mitä ei korva kuule " vanha sanonta .
Työpaikoilla osataan kiusata ilman sanojaki, henkinen kiusaaminen on pahinta mitä tiedän.
Aikoinaan sekin koettu .
Työpaikalla jouduin aikanaan panettelun ja perättömien juorujen kohteeksi.
Juorutäti oli tynnyrissä kasvanut pikku rouva jonka omasta elämästä puuttui sisältö ja hänen kuppikuntansa. Hänellä oli tapana olettaa mitä ihmeellisimpiä asioita, missä ei ollut päätä ei häntää ja kertoa niitä eteenpäin faktana.
Tämän ikäisen ihmisen edesottamukset taas tuskin kiinnostavat ketään, rauhassa saan olla.
jotain roskia jakun liepeeseen tarttuu kun tätä elämän varsitietä porskutetaan.
Pahiten tais tulla lunta tupaan pitkän luottamusmies uran aikana, aina se kiusattu oli jotain sähläämässä.
Ellei se nuollut herroja se jakoi kiväreitä tovereille.
Itte pirin vaarin siitä että ehtoolla kun hampaat pesin niin peilistä kattoi periaatteilleen rehellinen kaveri.
Kerran nurkantakana ollessa kuulin et se on pirun tarkka mut oikeemielinen ja otin sen kehuna.
Älkää ihmiset noista kuiskijoista välittäkö ,riirankylväjät touhuu omiaan ja antaa niitten touhuta.
Jos joku kaveris niitten kelkkaan nousee niin antaa nousta ja mennä menojaan ei se sun kaveris ollutkaan.