hiljaisuus välillämme vallitsee

Kun on uskoa niin on myös toivoa ja se kolmas asuu sydämessä ;)

Hiljaista tuntuu olevan joo, sen sain taas tänä viikonloppuna huomata, mies. Kuin kivimuuri välissämme. Muutama sana vaan sinne tänne ja that´s all...

itse lopeta sitä hiljaisuutta? Vai oletko yrittänyt?

riko sinä se hiljaisuus.

Radiossa soi just " hei mummo, mitä kuuluu sinne teille,...."., mikä on todella kaunis kappale ja saa varmasti jokaisen kauempana asuvan mummolle kaipaamaan omiaan näin joulun alla, minutkin, ehkä sinutkin. Juuri jouluna tuntuu, että maailma on liian iso paikka meille pienille ihmisille, sillä aina ei voi käydä edes lomilla jokaisessa paikassa, missä haluaisi käydä.

Hiljaisuus kuuluu joulun aikaan myös. Kaikenlainen kiire ja höyrinä ennen joulua väkisinkin hiljentää hetkeksi puhelimia ja vie ihmisiä pois rientojen ääreltä kunnes jouluaattona alkaa se hartaampi osuus, jolloin kaikkialla kansa hiljentyy joulunsanoman äärelle kinkkuineen, kynttilöineen ja lahjoineen. Onneksi joulu ei mielestäni kuitenkaan sammuta sitä sisäistä kipinää uskosta ja toivosta, vaan enemmänkin puhaltaa niihin uutta voimaa. Hetkittäin se saattaa korostaa yksinäisyyden tunteita sekä ikävää ja kaipausta, mutta uskomalla joulun sanomaan, voi joulu antaa enemmän kuin ottaa vielä tämän kaiken meitä ympäröivän materiaalipaljoudenkin keskellä.

Ajatelkaamme toisiamme lämmöllä, muistelkaamme kauniita asioita menneistä ajoista ja odotetaan sitä tulevaa aikaa kuin kuuta nousevaa, niin joulusta varmasti nykypäivänä selviää onnellisesti ilman mirhamin ja niiden muiden suitsekkeiden tuoksuakin.

haluaisin... tökätä häntä

Hiljaisuuden voi joskus rikkoa kovinkin pieni oman tunteen ilmaus. Auringonpaisteen kadun asukeilta saa lämpöä, jos haluaa.