Nyt on niin kova kuumotus hankkia toinen pari luistelusuksia. Nykyiset on Fisherin Carbonlite S-trackit (ei hole). Ne on ostettu speksillä "yleiskelin sukset". Mihin kannattaisi satsata seuraavaksi?
Nyt ei tiedä edes missä kelissä nuo sukset on parhaimmillaan, niin vaikea on valita mistä suksista saisi eniten hyötyä. Vesikelejä ei minun jalkojen alle ole vielä vuoden kestäneen uran aikana tullut, niin sellaistakaan suksea en osaa kaivata.
Auttakaa suksimaanista!
Nyt ei tiedä edes missä kelissä nuo sukset on parhaimmillaan, niin vaikea on valita mistä suksista saisi eniten hyötyä. Vesikelejä ei minun jalkojen alle ole vielä vuoden kestäneen uran aikana tullut, niin sellaistakaan suksea en osaa kaivata.
Auttakaa suksimaanista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Laita enemmän tietoa, minkälainen latupohja, tehdäänkö latukoneella vai moottorikelkalla.
Onko tykkilunta ja onko tekniikka kohallaan.
Jep, eli ladut pääkaupunkiseudun latuja joita hoidetaan melko hyvin. Pääsääntöisesti kait kuitenkin kovan puoleisia.
Tykkilunta ei juurikaan ole tänä talvena tarvittu, mutta ensi talvena on tilanne varmaan toinen. Suurimmaksi osaksi kuitenkin laduilla joissa ei missään vaiheessa tulla käyttämään tykkilunta.
Tekniikka ei vielä ole kunnossa. Teoria on, mutta se ei kaiketi tähän hätään auta. Sen oppimiseen tietysti auttaisi se, että olisi aina mahdollisimman vakaa ja luistava suksi.
tylsä ohje mutta jos sinulla on sopiva ja laadukas suksi, niin 97,5% kulkuun liittyvistä ongelmista löytyy suksen päältä.
Asiaan: Jos nykyinen suksi ei ole riittävän jämäkkä (pyörähtää keskeltä) niin sitten suosittelen lämpimästi Madshusin kisasuksea jäykkyys "hardpacked". Kovat pohjat ja paljon hiihdetyt ovat yleensä hankalia jos suksi ei ole loppujäykkyydeltään riittävä Löysällä/liian herkällä suksella on vaikeampi löytää tekniikka (varsinkin tasapaino)kohdalleen. Kovalla suksella ongelmat sitten muualla...
Aikoinaan olin hiihtänyt eri luistelusuksilla tuhansia kilsoja jonka jälkeen tuli hankittua jäykimmät sukset mitä kaupasta löytyy. Eka lenkillä tuntui kuin olisi kiskoilla vedellyt ja sama suksi vielä 4 vuoden jälkeen on edelleen paras pari, kunhan ollaan kunnolla pakkaskeleillä. Itseä kiinostaisi taasen löytää luistava vesikelin suksi.
ps. käytetty tallisuksi on yksi oiva mahdollisuus saada hyvä pari kohtuullisen edukkaasti.
Siellähän on etupäässä kovia baanoja. Helpoin homma on ottaa vanhat sukset mukaan kauppaan, ja sanoa myyjälle että tästä huomattavasti jäykemmät. Kaksia samanlaisia ei kannata pitää.
Jäykempi suksi on suunta vakaampi.
Ficherin kuvio ei varmaan sovi näin kylmällä.
Hyvä harjotus luisteluun on kiertää ympyrää 15-20m halkasijaltaan molempiin suuntiin.
Kyllä melko suuntavakaalta tuo sukseni vaikuttaa kovallakin baanalla. Ei ainakaan keskeltä pyörähdä. Wassussa vähän epävakaa (siis kovalla alustalla). Olisikohan hieman liiankin jäykkä siinä tapauksessa?
Voisihan se olla kiva kokeilla kovan alustan suksea jossa olisi pakkaskelin hionta/painealueet, mutta kun ei tiedä paljonko se voi parantua.
Sorakelin sukset ovat nykyään tärkeät. Normaaleina talvina saa kunnon lumia yleensä odotella pitkälle tammikuuhun. Vähillä lumilla ei mielellään naarmuta parhaita suksiaan.
Kannattaa siis katsella käytettyjä luistelusuksia omalle painolle, jotka voisi saada edullisesti.
Sorakelin sukset joo löytyy. Ne hankin jo ensimmäisenä.
Periaatteessa ensin kannattaisi hankkia kovan alustan luikkarit ja sitten pehmeän alustan. Yleissukset tuohon väliin. Monesti nousut ovat pehmeitä, mutta tasaiset kovia. Silloin liian löysä suksi on vaikea tasaisella, jolloin yhden suksen liuku esim. wassussa katkeaa liian aikaisin. Tai tasaisella käytetään ylämäen kuokkaa, kun hyvillä suksilla menisi mogren ja suksi suoraan eteenpäin.
Kovalla alustalla paras on jäykkä suksi, jossa painealueiden väli on iso ja takapaine pitää olla kantapään takana (asiantuntijat kertovat, montako senttiä on paras). Luikkarin pitää kestää hiihtäjän koko paino, koska painon pitäisi olla kokonaan suksen päällä yhden suksen liu'ussa. Ja sitten vielä lisäksi puristava potku, jolloin suksi ikäänkuin heittää hiihtäjän toiselle sukselle liukuun.
Kaupassa on hyvä mitata sukset mittarin lisäksi "lankulla". Pitää vain olla tarkkana, että jalka tulee tasan oikeaan kohtaan suksen päälle. Pitää tietää, mihin side asennetaan ja mihin tulee monon kärki. Pitäisi olla yksinkertaista, mutta usein myyjät tekevät nopeasti sinne päin ja silloin on vaarana väärät tulokset. Jos kaupassa on vaihtotakuu, niin myyjät ovat huomattavasti huolellisempia. Pelkkään myyjän mittarointiin ei kannata yleisesti ottaen uskoa, koska "ammattimies" voi näyttää mittarilla mitä vain, jotta saadaan kauppa syntymään. Todellinen ammattilainen tietenkin selvittää hiihtäjän tason ja tarpeet.