Äitienpäivä on ohi...onneksi! Se on minulle ja varmaan monelle muullekin rankka päivä. Meillä on takana monen vuoden kokemus meille sijoitetusta lapsesta, sijoitus purettiin minusta riippumattomista syistä. En saanut lapselta mitään viestiä äitienpäivänä. Koko päivän odotin ja toivoin, illalla tuli itku. Äitienpäivä on varmaan myös rankka päivä kaikille lapsettomille, mutta myös biologisesti lapsettomille. Sijaislapset muistavat kyllä äitiä, mutta eikö siltikin tule mieleen aina pientä haikeutta? Mielestäni on hieno asia, kun kuulin että monet viettävät äitienpäivää edeltävää lauantaita lapsettomien lauantaina. Silloin heillä oma on päivä, jolloin voi vähän juhlia ja tehdä mukavia asioita. Lapsiperheet voivat mielestäni olla kiitollisia lapsettomille esim. siitä, että he usein tarjoutuvat pyhäpäivinä töihin ja päästävät perheelliset kotiin. Lapsettomat eivät myöskään ole töistä pois lasten sairauden yms. vuoksi. Antakaamme lapsettomille heille kuuluva arvostus!
äitienpäivä
Sari
3421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä ei ole omia lapsia lainkaan, kylläkin sijaislapsia. Mutta muistan sen ajan, kun ei ollut mitään, äitienpäivät oli yhtä tuskaa ja yritin ohittaa äkkiä sen päivän pois, vielä varsinkin, kun oma äitinikin oli kuollut nuorena.
Minua inhotti ruusut ja sänkyyn tarjottimien kanssa viedyt kahvit.......
Nyt on pirtti lapsia täynnä, mutta yhä inhoan tätä äitien-päivää, meillä ei muuten juhlita, mitä lapset ne kortit antaa ja pikkulahjat jotka ovat tehneet itse, yritän olla hengessä mukana, heidän ilokseen, enhän halua viedä heiltä sitä iloa ja jatkaa itse lapsettomaksi joutumista, ikäänkuin perinteenä näille tuleville äideille, sitten joskus, jospa he saisivat nauttia äitiydestä.
Eipä silti, kyllä minuakin pikkasen riipasee aina, kun kotoa pois muuttaneet eivät muista minua äitienpäivänä, muuten kyllä soitellaan, mutta ei silloin, ehkä siksi, että he asuvat nyt kaukana ja yhdellä oma äitikin on naapurissa, jospa hän ajattelee toisin, itse kyllä silti lähettäisin kortin, mutta ei ne nuoret muista noita päiviä, niillä on omat menonsa. Jouluna hekin muistaa ja syntymäpäivinä, se siinä metkaa onkin, olisko se sitten, etten juhlinut oikeasti heidän aikana, johtanut tähän.
Minulla oli ystävänä lestadiolais-äiti jolla paljon lapsia, mutta ei hän koskaan viettänyt mitään päiviä, sanoi että pitää sen niin kaupallisena, sitähän se onkin.
Kyllä ne lapset kuitenkin mielessään muistaa meitä sijaisvanhempiakin, vaikka eivät juuri päivälleen korttia tai soittoa tulisikaan, niin ainakin itse ymmärrän.
en koskaan ole ymmärtänyt miksii äitienpäivää vietetään. kaikkien päivien pitäisi olla äitienpäivä samoin lastenpäivä ja isän- ja puolisonpäiväkin, joka päivä.
meillä lapset muistivat niin minua kuin biojakin, mutta toiselle tuli suru kun odotettu äidin vierailu peruuntuikin äidin mahatautiin. haikea olo voi olla ja tulla siitäkin pettymyksestä ja siirtyä pahimmillaan tulevaisuuden äitienpäiviinkin.
Meillä on äitienpäivät sillai, että joudun jopa pakottamaan sijaislapsia muistamaan bioäitiä kortilla. Minulle tulee jokaiselta kasa itsetehtyjä kortteja ja lahjoja. Tänä vuonna oli pöytä koristeltu sydämmin ja seinille laitettu papereita, missä luki onnea äiti.
Olin aivan otettu! Jotenkin tuntuu, että se on niin ylimitoitettu se äitiys näille lapsille.
Tuli huono omatunto, että onko tarpeeksi hyvä äiti heille, kun tulee niitä vaikeuksiakin välillä ja joutuu olemaan koko ajan tiukka. Ja sitten ne ovat niin onnellisia minusta äitinä.
Minua he äidittelevät ja bioäitejään sanovat nimeltä.