Mua

Maanantai blues ei vielä ole iskenyt. Joulua odottelen rauhallisin mielin. Itselläni jouluun liittyy aina pieni kaihomieli, herkistää tunteet enemmän pintaan. Niin on aina ollut. Niin, en osaa neuvoja antaa. Ihmisillä on niin erilaiset elämäntilanteet ja se mikä itselle on hyvä ei ole sitä välttämättä toiselle. Jouluhan on lämmön ja yhdessäolon juhlaa. Harvalla se kuitenkaan toteutuu. Itselläni kouluikäiset lapset tekevät joulusta joulun. Ero on tuore, asumme vielä saman katon alla. Ei ole riitoja on vain kaksi puhumatonta ihmistä jotka ovat täysin vieraantuneet toisistaan. Se ehkä varjostaa tätä joulua tosin olen tähän tilanteeseen tavallaan jo tottunut. Yritän tehdä tästä joulusta kuitenkin niin miellyttävän kuin vain pystyn. Tulevat muutot sun muut järjestelyt jätetään ensi vuodelle. Nyt on aika hengähtää, kerätä voimia, niitä tullaan tarvitsemaan. Sydämessä asuu ikävä ihmistä johon voisi edes näin joulun aikaan hetkeksi nojata ja olla vain. Hiljaa, ajattelematta mitään. Antaa joulurauhan astua myös omaan mieleen ja sydämeen. Yritetään tsempata, meillä on tämä yksi elämä. Aika kivinen polku voi ajaoittain olla, kuitenkin omilla asenteilla voimme pitkälti vaikuttaa siihen miltä elämämme näyttää. Tätä tolkutan aina itselleni silloin kun huomaan jääväni alakuloisiin ja itsesäälin täyttämiin tunnetiloihin. Hetken voi niissäkin olla, mutta sitten joku ihmeellinen voima ja sinnikkyys vain potkii eteenpäin. Voimia kaikille. Jaksetaan.

Eihän se kestä kuin muutaman päivän ja sit se on ohi. En minäkään ole viettänyt joulua enää moneen vuoteen.

pystynkö jotenkin auttamaan Sua sen kestämisessä...

joulu kestää vaan 3 päivää eli vähän pidempi viikonloppu. Eikö sulla ole yhtään sukulaista tai ystävää kenen kanssa viettää se?

tuota mietin itsekkin :(
Joulu on hiljentymisen ja yhdessäolon aikaa. Miten se onnistuu, kun sydän on muualla?