Matti Kaivosoja, Turun yliopiston lastenpsykiatrian apulaisopettaja, esiintyi valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Turussa 12.-14-10.2010 kuten kunnon rouvan kuuluukin.
http://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:Mz1F8KqRwWYJ:www.lskl.fi/files/428/Matti_Kaivosoja.pdf lääkärilehti sijaishuolto&hl=fi&gl=fi&pid=bl&srcid=ADGEESgFe9o43cEAS7j1vvOJ37biX1SueJ3b5_BPn4kzIfy2ojPBDzvTIV58_TotGTR_NiTGaj9pE9DJDpGIwA7-NM-Au3_zumVJJJZ-nVflw0NojgxC43gdBboge5CWvMPtch1zBeLA&sig=AHIEtbQHVkCWtt5QwPySHkYUoz8XIu7OOw
www.lskl.fi/files/428/Matti_Kaivosoja.pdf
Helppolukuisen diaesityksensä hän on otsikoinut: "Voiko lapsen mieltä lailla suojella?"
Kaivosojan ajatuksista paistaa ideologisuus läpi. Hämmästelen jälleen sitä, millaisissa käsissä lastenpsykiatria on. Enpä haluaisi viedä lastani psykiatriseen hoitoon, jos sellaiselle ilmaantuisi tarvetta. Lapset eivät kohtaa siellä objektiivisuutta ja asiallisuutta.
Tämäkin sosiaalirouva näyttää olevan kovin hyväuskoinen lastensuojelun nykyjärjestelmää arvioidessaan.
http://notes.utu.fi/ty/webexper.nsf/ebb61c7b550a2a1ac22564dd003abe2f/b620af24a6cd6415c22565ee003ab86e?OpenDocument
Valtakunnallisten lastensuojelupäivien
http://www.lskl.fi/turku_2010/
ohjelmaan voi tutustua täällä, tuttuja rouviahan siellä näkyy olleen äänessä:
http://www.lskl.fi/turku_2010/ohjelma_ja_esitykset
http://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:Mz1F8KqRwWYJ:www.lskl.fi/files/428/Matti_Kaivosoja.pdf lääkärilehti sijaishuolto&hl=fi&gl=fi&pid=bl&srcid=ADGEESgFe9o43cEAS7j1vvOJ37biX1SueJ3b5_BPn4kzIfy2ojPBDzvTIV58_TotGTR_NiTGaj9pE9DJDpGIwA7-NM-Au3_zumVJJJZ-nVflw0NojgxC43gdBboge5CWvMPtch1zBeLA&sig=AHIEtbQHVkCWtt5QwPySHkYUoz8XIu7OOw
www.lskl.fi/files/428/Matti_Kaivosoja.pdf
Helppolukuisen diaesityksensä hän on otsikoinut: "Voiko lapsen mieltä lailla suojella?"
Kaivosojan ajatuksista paistaa ideologisuus läpi. Hämmästelen jälleen sitä, millaisissa käsissä lastenpsykiatria on. Enpä haluaisi viedä lastani psykiatriseen hoitoon, jos sellaiselle ilmaantuisi tarvetta. Lapset eivät kohtaa siellä objektiivisuutta ja asiallisuutta.
Tämäkin sosiaalirouva näyttää olevan kovin hyväuskoinen lastensuojelun nykyjärjestelmää arvioidessaan.
http://notes.utu.fi/ty/webexper.nsf/ebb61c7b550a2a1ac22564dd003abe2f/b620af24a6cd6415c22565ee003ab86e?OpenDocument
Valtakunnallisten lastensuojelupäivien
http://www.lskl.fi/turku_2010/
ohjelmaan voi tutustua täällä, tuttuja rouviahan siellä näkyy olleen äänessä:
http://www.lskl.fi/turku_2010/ohjelma_ja_esitykset
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaivosoja kirjoittaa slidessaan numero 7:
"Sijaishuoltoon sijoittamisen yhteydessä lapsen terveydentila tulee tutkia, ellei sitä huostaanottoon johtaneet syyt huomioon ottaen ole pidettävä tarpeettomana."
Joo. Kylläpä Kaivosoja onnistuu kuulostamaan tärkeältä ja asialliselta kaverilta. Hänen ja muidenkin alaikäisten terveydestä kiinnostuneiden kannattaa lukea tuore, 10.12.2010 julkaistu Lääkärilehti.
http://www.laakarilehti.fi/sisallys/index.html?nr=49,yr=2010
Lehdessä puhutaan kolmessa (3) eri jutussa siitä, kuinka SIJAISHUOLLOSSA _JO ELÄVÄT_ nuoret eivät saa kunnollista ja oikeaa psykiatrista hoitoa. Laajin Lääkärilehden (49/2010) jutuista on artikkeli, joka on otsikoitu:
"Joutuvatko sijaishuoltopaikkojen nuoret liian herkästi nuorisopsykiatriselle osastolle?" (ss. 4073-4078)
Käynnistänen Läärilehden jutuista oman keskustelunsa tänne Biovanhemmat-osastoon. Mielenkiintoisia kirjoituksia ovat.
Suomeen on perustettu kymmeniä, jos ei satoja järjestöjä, joidenka tehtävänä on kouluttaa sosiaalialan työntekijöitä tarkkailemaan läheisiä sekä tekemään ilmoituksia, mikäli he havaitsevat jotain "epäilyttävää".
Erinomainen esimerkki löytyy allaolevassa linkissä, jossa Juha Varto arvostelee kirjaa Lapsi aikuisten armoilla. Tarkkaile läheisiäsi.
Itseasiassa koko "ajojahti" käynnistyi jenkeistä, jalevisi Belgiaan, Ruotsiin ja Suomeen.
Jan Guilloun ohjelmssa Herran vuonna 1992, eräässä lastentarhassa ollutta ainoaa miespuolista kouluttajaa alettiin jahtamaan, kun joku pikkulapsi oli väittänyt nähneensä miehen pippelin. Mies pidätettiin ja vangittiin, kunnes oikeus totesi hänet syyttömäksi miehen istuttua vuoden verran vankilassa syyttömänä.
Belgiassa paljastui myös pedofilirinki, joka todettiin myöhemmin tädelliseski valheeksi. Lasten äiti murtui oikeudessa ja kertoi, että he käyttivät itse omia lapsia seksuaalisesti hyväksi.
Tukholmassa järjestettin vyuonna 1995 suuri kansainfälinen konferenssi, jonka aiheena oli pedofilia.
Näistä tapahtumista alkoi pedofilijahti, joka jostain syystä muuttuikin insestijadiksi, eli epäilykset, että lasten isä olisi käyttänyt omia lapsiaan seksuaalisesti hyväksi moninkertaistuivat 70- luvulla.
Muoti-ilmiöksi nousi avioerikiistoissa syyttää lasten isää, joka meni yleensä läpi oikeudessa, koska hyväksikäyttöä ei osattu Suomessa tutkia.
Jostainsyystä pedofiilit saavat käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi, joista viime aikoina on paljastunut Suomessa kirkkojen piirissä staoja tapauksia. Herää kysymys muuttuiko pedofilia insestiksi, eli haluttiinko sillä peitellä totuutta?
Tästä kirja-arvostelusta voi tehdä johtopäätelmiä, onko kysymyksessä hysteria?
http://www.netn.fi/496/netn_496_kirja6.html
---
Aikaisemmin viittasin Lapsi aikuisten armoilla. Tarkkaile läheisiäsi kirja julkaistiin vuonna 1996. Seuraavana vuonna 1997 perustettiin Suomen Delfins ry seksuslisen hyväksikäytön uhreille.
Alunperin kysymyksessä oli naisiin ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset, mutta nyt ovn myös seksuaalisesti hyväksikäytetyt pojille ja miehille perustettu omia tukiryhmiä.
Voidaan tietenkin pohtia ovatko kakki ammattilaisia ja osaavatko he tulkita asoita oikein. Psykiatrit ovat saanee joissakin tapaiksissa kritiikkiä.
Suomen Delvins järjestön perusti psykoterapeutti Stina Sundholm vuonna 1990 yhteistyönä kaksi Delfinsryhmää. Hänkin on saanut kritiikkiä osakseen ja on kyseenalaistettu hänen pätevyytensä.
Hän julkaisi vuonna 1989 kirjan Insesti. Sekä kirjan nimeltä Hyvästi isä. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että isäjahti käynnistyi Lapsi aikuisten armoilla, sekä Hyvästi isä kirjan myötävaikutuksella.
Linkki Suomen Delfins Ry: sivustoille. Selaa otsakkeita ja lue lisää järjestöstä ja sen toiminnasta, sekä rahoittajasta, joka rahoittaa useita ehkä kyseenalaisia järjestöjä.
http://www.suomendelfins.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=5&Itemid=7
---
Noitia ei tarvita, kun julkishallinnon virkamiehet
http://notes.utu.fi/ty/webexper.nsf/ebb61c7b550a2a1ac22564dd003abe2f/b620af24a6cd6415c22565ee003ab86e?OpenDocument
hoitelevät näppärästi ja ihan kuukausipalkalla samat hommat. Rakenteista ja rakenteellisista ongelmista on siis kyse, ei magiasta. Arjen tasolla, reaalimaailmassa, julkisin verovaroin, tuotetaan meille kansalaisille kaikenlaista kyseenalaista höttöä.
Se on ongelma, ei noituus.
"Rohkeaa ja luovaa on uskaltaa yrittää katsoa ja nähdä tarkemmin, uskaltaa kysyä ja myös uskaltaa pyytää anteeksi, jos on jonkun lapsen tai perheen kohdalla tehnyt väärän havainnon. Erehtyminen on inhimillisempää kuin välinpitämättömyys."
..............................
Sanoo Päivi Sinko Palmeniasta.
-Tämä lienee suurin ja esillenostettavin kommentti, johon olisi ehdottomasti otettava isoon ääneen kantaa!
Vaikkakin ensin P.Sinko toteaa:
"Tutkijat ovat varoittaneet varhaisen puuttumisen vaaroista: se johtaa leimaamiseen ja stigmaan. Itse kysyisin puolestani, onko eettisesti perusteltua jättää puuttumatta siksi, että saattaa puuttua väärässä kohdassa? Väitän, että puuttuminen on välittämistä. Varhainen puuttuminen voi siis olla varhaista välittämistä. Kaikki tiedämme, että yksittäisen lapsen ja nuoren kohdalla tärkeää on kokemus siitä, että joku välittää hänestä. Meidän tulee pyrkiä lisäämään lapsen osallisuuden kokemuksia kaikissa tilanteissa, tämä on lapsen oikeus. Osallinen ei voi olla jos ei tunne olevansa tärkeä. Tärkeä ei voi olla ellei joku välitä."
..............................
-Mitähän tuohon vastaisi..."Onko eettisesti perusteltua jättää puuttumatta siksi, että saattaa puuttua väärässä kohdassa?"
Niin. Mites monta kirjoittamatonta kärsimystarinaa löytyykään meiltä, jotka on olleet väärien ratkaisujen uhreina? Eikö tuo puuttumisen puolustusväite ole tasan samaa kuin ampuisi summamutikassa mahdollisia vihollisia kohti ja todeta, että onhan se ikävää että syyttömiäkin saattaa mennä samalla lakoon...-mutta TARKOITUS on se, että kaikilla on tunne että heistä välitetään...
Tää puuttumispuolustuspuhe on niin loukkaavaa että ei voi toivoa mitään hyvää tälle kommentoijalle. Anteeksipyyntösössötys on aika myöhäistä ja se on esillä väärässä yhteydessä: Anteeksipyyntöehdotus tulee olla Iso Valtakunnallinen Uutinen EIKÄ näitten puoskareitten keskenään "ideoima" pahoitteluKÄYTÄNTÖ (lainatakseni heikäläisten termistöään).
Minun lapsi pärjää opiskeluissa, ok, mutta olisin suonut hänelle iloisen kasvumahdollisuuden ja luottamuksen säilymisen...mutta eijei: Hänen kasvuolot piti "turvata" hoitohuostalla, missä ei mitenkään kyllä saanut vaikutelmaa, että hänestä oisi jotenkin "välitetty". (Hänen hoitorahastaan kyllä välitettiin, hoitamisestaan ei). Sain lapsen kotiin kun piti viedä päivystykseen itsetuhoisuuden takia ja päivystyksen sossu teki upeaa työtä ja rohkaisi ottamaan asianajajan!
Kaikenlaisia TÄRKEILYPÄIVIÄ nää pölvästit järjestää!
Päivi Sinko uhoaa:
"Väitän, että puuttuminen on välittämistä."
Ongelma onkin siinä, että puuttumisen keinot ja seuraukset ovat niin kovin kummallisia. Puuttuminen on kun selvästi vain lapsen rekisteröintiä asiakastapaukseksi ja lapsen ja hänen perheensä leimaamista. Koneisto ei koskaan, missään, pohdi sitä, millaisia keinoja sillä on auttaa lasta ja perhettä. Keinoja ei kukaan ruodi ja arvostele, niiden katsotaan olevan riittäviä.
Asiakaspalaute on kyllä ihan toisenlaista. Asiakkaat moittivat ja kauhistelevat "palveluita", mutta virallinen koneisto ei tunne tarvetta tutkia menestystään ja saavutuksiaan.
että lapsi joutui kärsimään valtavasti vääristä päätöksistä!
Suomi on sellainen ls:n takapajula, että ihan naurettavaa puhua viranomaisten tai poliitikkojen yhteydessä ANTEEKSIPYYTÄMISESTÄ!
Lapset tarvitsisivat satojen tuhansien rahalliset korvaukset siitä, miten heidän tunne-elämäänsä vammautetaan pelkästään laittomilla huostaanotoilla, mutta ei Suomessa pyydetä EDES anteeksi lapsiuhreilta.
Siinähän väittää. Millähän tolalla tällä daamilla on kotonaan asiat, kun kutsuu tuota listimistä "välittämiseksi".
Ja sitä anteeksipyytämistähän ei määrittele tämä sama porukka, me ei oteta sitä vastaan. Se vaatii ihan kunnollisen syytteen ja tutkinnan ja korvaukset mittaamattomista kärsimyksistä. Kasvatusalan ihmisten luulisi ymmärtävän, että ei ne sanat, vaan teot...eli korvaus ja maailmanlaajuinen julkisuus on tässä vaiheessa ainut anteeksipyynnön ele. Plus vankeus tahallisesta ja järjestelmällisestä kidutuksesta.
-Voisiko käyttää sanontaa, että on aika katsoa peiliin.