Koska kihloihin?

Kyllähän mä sen tiedän. Siksi aloitinkin viestin sanomalla, että mä olen se joka asian parhaiten tietää.

Haluan yleisön mielipiteen noiden lukujen perusteella, en siitä olenko mä valmis, vaan siitä vaikuttaako tämä "kovin pikaiselta" tai "nopealta toiminnalta" tms. Moni tuttavani on mennyt nuorena kihloihin ja ovat tämän takia saaneet kuulla kerta toisensa jälkeen ihmettelyä, moittimista ja arvostelua. Vaikka olenkin varma asiasta ja valmis tähän, niin olen valmis myös lykkäämään asiaa, jos on vaara joutua samanlaisen huomion kohteeksi, ei rakkaus toista kohtaan sen takia miksikään häviä.
Olisi ikävää joutua vastailemaan kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin: "ai noin pian?", "Eikö ole hieman liian iakaista?", "Mutta kun te olettte vielä niin kovin nuoria", "Mitä jos tuo ei sitten kestäkään", ja lopulta, kun kuitenkin kestää, niin ihmetellään "Ai vieläkö te olette yhdessä?". Ystäväni ovat joutuneet kuuntelemaan tätä aivan kyllästymiseen asti, eikä ole tuntunut kovinkaan siltä, että kukaan olisi edes onnellinen heidän puolestaan. Voivoteltu on ja päitä puisteltu, onniteltu on ehkä vain muodon vuoksi.
Mä en halua samaa. Alun perin kuvittelinkin kosivani vasta vuoden-parin kuluttua, ja avo on tästä hyvin tietoinen ja asia on hänelle ok, joten senkään takia ei tarvitse huolia, jos asiaa "joutuu" lykkäämään.

Eli jos saisi niitä vastauksia esittämään ikysymykseen, kiitos. :)

hgtrt68invyjn kirjoitti:

Kyllähän mä sen tiedän. Siksi aloitinkin viestin sanomalla, että mä olen se joka asian parhaiten tietää.

Haluan yleisön mielipiteen noiden lukujen perusteella, en siitä olenko mä valmis, vaan siitä vaikuttaako tämä "kovin pikaiselta" tai "nopealta toiminnalta" tms. Moni tuttavani on mennyt nuorena kihloihin ja ovat tämän takia saaneet kuulla kerta toisensa jälkeen ihmettelyä, moittimista ja arvostelua. Vaikka olenkin varma asiasta ja valmis tähän, niin olen valmis myös lykkäämään asiaa, jos on vaara joutua samanlaisen huomion kohteeksi, ei rakkaus toista kohtaan sen takia miksikään häviä.
Olisi ikävää joutua vastailemaan kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin: "ai noin pian?", "Eikö ole hieman liian iakaista?", "Mutta kun te olettte vielä niin kovin nuoria", "Mitä jos tuo ei sitten kestäkään", ja lopulta, kun kuitenkin kestää, niin ihmetellään "Ai vieläkö te olette yhdessä?". Ystäväni ovat joutuneet kuuntelemaan tätä aivan kyllästymiseen asti, eikä ole tuntunut kovinkaan siltä, että kukaan olisi edes onnellinen heidän puolestaan. Voivoteltu on ja päitä puisteltu, onniteltu on ehkä vain muodon vuoksi.
Mä en halua samaa. Alun perin kuvittelinkin kosivani vasta vuoden-parin kuluttua, ja avo on tästä hyvin tietoinen ja asia on hänelle ok, joten senkään takia ei tarvitse huolia, jos asiaa "joutuu" lykkäämään.

Eli jos saisi niitä vastauksia esittämään ikysymykseen, kiitos. :)

Lue lisää

itse olen 22 ja ollaan oltu neljävuotta yhdessä. Itse en ainakaan halua vielä naimisiin. Olen sanonut miehelleni että kosii sitten kun on valmis naimisiin, koska heti kosinnan jälkeen me vartaan kirkko.
Jos hän erehtyy kysymään Mennäänkö kihloihin? niin silloin en vastaa seuraksista. Jos hän muotoile lauseen. Mennäänkö naimisiin? Tai tyletko vaimokseni? Hyväksyn vastauksen.

Minusta kihloissa ei kuulu olla montaa vuotta Puolivuotta on ehdonot maksimi Mielellään viimeistään vuodenpäästä kihloihin menosta naimisiin. Itse odotan meneväni naimisiin 2013 tai 2014. Mutta saa nähdä mitä tuolla isännällä on mielessä.

hgtrt68invyjn kirjoitti:

Kyllähän mä sen tiedän. Siksi aloitinkin viestin sanomalla, että mä olen se joka asian parhaiten tietää.

Haluan yleisön mielipiteen noiden lukujen perusteella, en siitä olenko mä valmis, vaan siitä vaikuttaako tämä "kovin pikaiselta" tai "nopealta toiminnalta" tms. Moni tuttavani on mennyt nuorena kihloihin ja ovat tämän takia saaneet kuulla kerta toisensa jälkeen ihmettelyä, moittimista ja arvostelua. Vaikka olenkin varma asiasta ja valmis tähän, niin olen valmis myös lykkäämään asiaa, jos on vaara joutua samanlaisen huomion kohteeksi, ei rakkaus toista kohtaan sen takia miksikään häviä.
Olisi ikävää joutua vastailemaan kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin: "ai noin pian?", "Eikö ole hieman liian iakaista?", "Mutta kun te olettte vielä niin kovin nuoria", "Mitä jos tuo ei sitten kestäkään", ja lopulta, kun kuitenkin kestää, niin ihmetellään "Ai vieläkö te olette yhdessä?". Ystäväni ovat joutuneet kuuntelemaan tätä aivan kyllästymiseen asti, eikä ole tuntunut kovinkaan siltä, että kukaan olisi edes onnellinen heidän puolestaan. Voivoteltu on ja päitä puisteltu, onniteltu on ehkä vain muodon vuoksi.
Mä en halua samaa. Alun perin kuvittelinkin kosivani vasta vuoden-parin kuluttua, ja avo on tästä hyvin tietoinen ja asia on hänelle ok, joten senkään takia ei tarvitse huolia, jos asiaa "joutuu" lykkäämään.

Eli jos saisi niitä vastauksia esittämään ikysymykseen, kiitos. :)

Lue lisää

Mitä enemmän joudut asiaa itsellesi tai muille, edes täällä netissä, selittelemään ja ikäkysymyksiin vastailemaan, sen enemmän korostuu alkuperäinen vastaukseni "vaikuttaa hyvältä silloin, kun ihminen on asiastaan niin varma, ettei hänen tarvitse kysellä kenenkään mielipiteitä". Mieti tuota oikein huolella äläkä ota heti nenukkiisi siitä, etten vastannut "juu, kyllä se on ok" tai "ei, minusta teidän pitää vielä odottaa".

Sitten kun tajuat, oikein sisäistät, sen mitä alunperin sanoin, tiedät automaattisesti itse oikean vastauksen juuri sinulle juuri sinun avokkiasi koskien juuri teidän kihlaukseenne. Takuita elämässä ei voi saada mistään, eikä ainakaan toisten ihmisten käytöksestä eli tuleeko taivasteluja vai onnitteluja. Mutta kun itse tietää, mitä, miksi ja milloin tekee, niin on myös valmis ottamaan vastaan sen, mitä muualta tuleman sitten pitääkin.

Kumppanini täytti juuri 28.

hgtrt68invyjn kirjoitti:

Kumppanini täytti juuri 28.

Minä ja mieheni olimme molemmat 20, kun olimme tunteneet muutaman viikon ja menimme kihloihin. Siitä kolmen viikon päästä naimisiin. Nyt on oltu naimisissa neljännesvuosisata. Kuolema erottaa. Näin meillä.