Huomenna vihdoin selviää, mitä mun masussa oikein on...
Kävin raskauden alussa (tosi tosi aikaisin) yksityisellä, koska halusin tietää kaikkea raskauteen liittyvää. Kyseessä on ensimmäinen raskaus ja söin lääkkeitäkin, joita ei raskauden aikana saa syödä.
Lääkäri ultrasi ja oli sitä mieltä, ettei raskaus ole normaali, neuvoi vielä miten tulee toimia, jos tulee keskenmeno seuraavana yönä ja lähetti äitiyspolille. Polilla ei kuitenkaan vedetty mitään negatiivisia johtopäätöksiä (enemmänkin optimistisia) ja alettiin seurata tilannetta.
Hcg -arvot nousivat joka kerralla ja 2 viikkoa sitten ultrassa näkyi jotain joka voisi olla ruskuaispussi, eli hyvältä näytti!
Huomenna taas ultra ja nyt pitäisi näkyä, että sykkiikö sydän. Pelottaa hirveästi. Tämä epätietoisuus on nyt kestänyt 3 viikkoa ja tunnelmat heittelee melkoisesti. Ensin onnellisuudesta epätoivoon, sitten päivä päivältä kohonneiden arvojen (ja aina vain voimistuvien oireiden) myötä toivo on kasvanut. Mutta varma ei voi olla.
Olen yrittänyt psyykata itseäni pahimman varalta, ettei pettymys olisi sitten enää niin suuri. Mutta sekin alkaa olla vaikeata, kun nämä raskausoireet on tulleet niin voimakkaiksi. Tuntuu, että pakkohan siellä on elämää olla, kun tältä tuntuu!
Ärsyttävintä on, että sain myöhemmin selville, että kokenut lääkäri voi nähdä alkion, kun kuukautiset on myöhässä 2 viikkoa. Silloin kun kävin yksityisellä, tämä aika ei ollut vielä kulunut. Eli vaikka kaikki olisikin hyvin, niin mitään ei olisikaan pitänyt näkyä! Kaikki tämä pelko ja epätoivo turhan takia? Huomenna sen saa sitten tietää... Pitäkää peukkuja!
Kävin raskauden alussa (tosi tosi aikaisin) yksityisellä, koska halusin tietää kaikkea raskauteen liittyvää. Kyseessä on ensimmäinen raskaus ja söin lääkkeitäkin, joita ei raskauden aikana saa syödä.
Lääkäri ultrasi ja oli sitä mieltä, ettei raskaus ole normaali, neuvoi vielä miten tulee toimia, jos tulee keskenmeno seuraavana yönä ja lähetti äitiyspolille. Polilla ei kuitenkaan vedetty mitään negatiivisia johtopäätöksiä (enemmänkin optimistisia) ja alettiin seurata tilannetta.
Hcg -arvot nousivat joka kerralla ja 2 viikkoa sitten ultrassa näkyi jotain joka voisi olla ruskuaispussi, eli hyvältä näytti!
Huomenna taas ultra ja nyt pitäisi näkyä, että sykkiikö sydän. Pelottaa hirveästi. Tämä epätietoisuus on nyt kestänyt 3 viikkoa ja tunnelmat heittelee melkoisesti. Ensin onnellisuudesta epätoivoon, sitten päivä päivältä kohonneiden arvojen (ja aina vain voimistuvien oireiden) myötä toivo on kasvanut. Mutta varma ei voi olla.
Olen yrittänyt psyykata itseäni pahimman varalta, ettei pettymys olisi sitten enää niin suuri. Mutta sekin alkaa olla vaikeata, kun nämä raskausoireet on tulleet niin voimakkaiksi. Tuntuu, että pakkohan siellä on elämää olla, kun tältä tuntuu!
Ärsyttävintä on, että sain myöhemmin selville, että kokenut lääkäri voi nähdä alkion, kun kuukautiset on myöhässä 2 viikkoa. Silloin kun kävin yksityisellä, tämä aika ei ollut vielä kulunut. Eli vaikka kaikki olisikin hyvin, niin mitään ei olisikaan pitänyt näkyä! Kaikki tämä pelko ja epätoivo turhan takia? Huomenna sen saa sitten tietää... Pitäkää peukkuja!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä ainakin pidetään sinulle peukkuja!!!
Kerrohan miten ultrassa kävi, mitä näkyi? Toivottavasti sait mukaasi hyviä uutisia! :)
Kaikki tosiaan hyvin. =)
Fiilis on mainio kaiken epätietoisuuden ja ahdistuksen jälkeen.
Tottakai tiedän, että mikä tahansa voi mennä vielä pieleen, ollaanhan tässä vielä niin alussa. Mutta nyt olen päättänyt nauttia odotuksesta. Nyt on kaikki hyvin ja jos vielä jotain sattuu, niin surraan sitä sitten vasta. Eihän se etukäteen suremalla parane.
=)
tuli ihan hymy huulille kun luin ton että kaikki hyvin. hyvää odotusta =)
kuinka pitkällä muuten oot?
onnea vaan munki puolesta :) toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat lopuksi syliisi suloisen vaavin :)
Onneksi olkoon masuasukin johdosta :)
Itselläni on ultra ensi viikolla, ja kyllä minuakin pelottaa onko siellä kaikki hyvin, sillä viime raskaus oli tuulimuna raskaus :(
Mutta toivottavasti täälläkin masussa jaksellaan hyvin :)