Onko paljon muita raittiita nuoria? Olen 26-vuotias. Itsellä on ongelma alkoholin kanssa ja olen yrittänyt lopettaa. Ratkean juomaan kuitenkin, koska kaikissa sosiaalisissa tilanteissa tuntuu se alkoholi olevan mukana. En yksinkertaisesti viihdy jossain juhlissa tai ravintoloissa selvinpäin. Olen siis myös ujo ja koen vähän ahdistavaksi monet sosiaaliset tilanteet. Alkoholin avulla olen jopa ihan supliikkimiehiä, mutta mopo tuppaa karkaamaan liian usein. Kaikki elämäni naisetkin olen tavannut alkoholin avulla. Ilman alkoholia päädyn siis yksinäiseksi peräkammarin pojaksi ja alkoholin kanssa päädyn juopoksi.. Kohtuukäyttökään ei vaan tunnu onnistuvan.
Mitä teette raittiit nuoret kun ette harrasta baareja? AA:ssa käyn joskus, mutta tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi ja nuoreksi niissä. Mitkään seurakunnat eivät kiinnosta. Liikuntaharrastuksia joskus kokeilen, mutta aikalailla viinajutuista niissäkin puhutaan.
Vai dokaisiko suosiolla vaikka 35-vuotiaaksi ja lopettaisi sitten seinään? No sen tiedän itsekin että ei ole järkeä.
Mitä teette raittiit nuoret kun ette harrasta baareja? AA:ssa käyn joskus, mutta tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi ja nuoreksi niissä. Mitkään seurakunnat eivät kiinnosta. Liikuntaharrastuksia joskus kokeilen, mutta aikalailla viinajutuista niissäkin puhutaan.
Vai dokaisiko suosiolla vaikka 35-vuotiaaksi ja lopettaisi sitten seinään? No sen tiedän itsekin että ei ole järkeä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Naisia ei tapaa muualla, kuin kapakassa. Kapakat tekevät juopoksi ja kapakasta haetut naiset ovat petollisia. Liikunta on hyvä lääke viinan tilalle, toimii. Mutta sitä kautta et tapaa naisia, etkä päädy juopoksi.
Kumpi parempi ? Petolliset pillua antavat hyvän näköiset naiset vai raittius ja ikisinkuus ? Kyllä minä valitsen kuitenkin, liikunnan ja hanskaan vedon.
mä oon 25vuotias viinaan menevä tyyppi.
Oon menettänyt juomisen takia kaiken, mitä mulla oli. Menin päihdekuntoutukseen, alotin antabuksen ja sain elämästä taas kiinni.
Meni monta vuotta hyvin, en juonut kun kerran kuussa yhtenä päivänä, jos sitäkään. Juoma putkia ei ollut ensimmäistäkään.
Nytpä sitten mennäänkin taas vähän alamäkeä...
Olen aina ollut huono kestämään vastoinkäymisiä, ja aina olen suuria sellaisia vältellyt ajattelemasta viinan voimalla.
Nyt siis on suurenlainen juominen taas alkanut, kun suuren vastoinkäymisen eteen jouduin.
Apua olen hakenut, ja sitä saanut. Antabus odottelee hyllyn päällä, että mä tästä sen verran rohkenen, että uskallan sen ottaa. Tänä iltana ajattelin jo niin rohkea olla.
En yksinkertaisesti halua enää juoda. En saa juomiselta mitään, mutta kaiken sillä voi menettää. En tahdo joutua siihen pisteeseen enää. Tahdon olla vahva, ja tiedän että pystyn siihen.
AA:han ajattelin mennä. Kerran jo kävin vähän niinku tutustumassa, ja mulle tuli sellanen olo, että se voisi hyvinkin olla mun juttu.
Ehkä osittain juurikin siitä syystä, että siellä on myös sitä vanhempaa porukkaa. Mä olen elämässäni joutunut kokemaan niin paljon kaikkea, etten usko oman ikäluokkani ihmisten ihan kaikkea sitä ymmärtämään, toivon siis samalla saavani AA:sta tukea ja apua muidenkin vaikeiden asioiden käsittelyyn, kun vaan alkoholiongelmaan.
Olet ihan kuin minä. Tuo oisi voinut melkein olla mun kirjoittama.
Isäni ja entinen poikaystäväni molemmat ovat alkoholisteja ja sekakäyttäjiä. Viitisen vuotta niitä kahta katseltuani alkoi ottamaan niin pahasti pataan, että oli pakko omaakin juomista rueta miettimään. Nykyään juon itseni humalaan ehkä kerran pari vuodessa, muuten voin ottaa lasin viiniä silloin tällöin.
Silloin, ja vieläkin, mietin juurikin samoja asioita kuin sinä nyt. Jaksan kyllä käydä kavereiden kanssa ulkona, yleensä oon silloin tosin autolla. Tosin jurristen ihmisten katseleminen ei aina ole kaikkein hauskinta :)
Silloin kun olen tekemistä vailla, ja tuntuu siltä, että kaikki muut on ryyppäämässä, luen. Luen nykyään todella paljon, se on kai tavallaan jonkinlainen pakokeino. Mutta suosittelen kokeilemaan.
Yllätyksekseni olen tosin huomannut, että nyt kun en enää dokaa samaan malliin kuin nuorempana, niin olen paljon tyytyväisempi elämääni. Ihan oikeasti musta on kivempi olla ilman viinaa! :) Olen kännissä ääliö, joten en enää kärsi morkkiksista tai herää tuntemattomien ihmisten vierestä. Ja ilman krapulaa olen huomattavasti aikaansaavampi.
Silloin kun juon, niin teen sen kuitenkin hyvällä omalla tunnolla. Vaikka suvussamme on paljon alkoholisteja, ja alunperin varmaan vähensin omaa juomistani just sen takia että huolestuin sen periytyvyydestä, uskon ja toivon ettei musta ikinä sellaista tule.
Al-Anoneissa kävin hetken, mutta ahdistuin siitä hengellisyydestä, vaikkeivät varsinaisesti uskonnollisia olekaan. Mutta varmasti AA ja em joillekin sopii. Ja reiluna kakskymppisenä porukka tuntui mustakin liian vanhalta.
Eli on meitä muitakin, jotka ei juurikaan viinalla läträä. Olen ylpeä itsestäni, oo säkin! Vaikka joskus on ehkä yksinäisempää kuin silloin kun samaan malliin bailasi muiden mukana, niin en silti vaihtais tätä mihinkään! :D