Onko meillä käynnissä suomenruotsalaisten vähemmistöoikeuksien alasajo? Kyselee YLEn Pakkoruotsi-ilta.
Eihän Suomen ruotsalaisilla ole mitään "vähemmistöoikeuksia" vaan heillä on suomenkielisiä paremmat ETUoikeudet. Näitä ETUoikeuksia pitää alkaa purkaa.
Pakkoruotsi on osa sitä kulissia, jolla maa pidetään virallisesti kaksikielisenä ja mahdollistetaan ruotsinkielisten ETUoikeudet ja jopa niiden jatkuva lisääminen.
Perustuslain mukaanhan ruotsinkielisten kielelliset oikeudet ajavat kaikkien muiden perusoikeuksien edelle. Tämän on vahvistanut syksyllä 2010 perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri.
Ruotsin kieli ja ruotsinkieliset ovat siis maailman ylisuojelluin ja etuoikeutetuin vähemmistö, jolla on moninkertainen suojajärjestelmä ja sokerina pohjalla suomenkielisille sälytetty palveluvelvoite.
Ruotsinkielisen etuoikeus on suomenkielisen VELVOLLISUUS.
Kyllä ruotsinkielisten ETUoikeuksia saa ja pitääkin purkaa.
Emme voi antaa 4 %:lle erityisasemaa, mutta voimme antaa heille juuri ne vähemmistöoikeudet. ..Nykyisten ETUoikeuksien tilalle.
Eihän Suomen ruotsalaisilla ole mitään "vähemmistöoikeuksia" vaan heillä on suomenkielisiä paremmat ETUoikeudet. Näitä ETUoikeuksia pitää alkaa purkaa.
Pakkoruotsi on osa sitä kulissia, jolla maa pidetään virallisesti kaksikielisenä ja mahdollistetaan ruotsinkielisten ETUoikeudet ja jopa niiden jatkuva lisääminen.
Perustuslain mukaanhan ruotsinkielisten kielelliset oikeudet ajavat kaikkien muiden perusoikeuksien edelle. Tämän on vahvistanut syksyllä 2010 perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri.
Ruotsin kieli ja ruotsinkieliset ovat siis maailman ylisuojelluin ja etuoikeutetuin vähemmistö, jolla on moninkertainen suojajärjestelmä ja sokerina pohjalla suomenkielisille sälytetty palveluvelvoite.
Ruotsinkielisen etuoikeus on suomenkielisen VELVOLLISUUS.
Kyllä ruotsinkielisten ETUoikeuksia saa ja pitääkin purkaa.
Emme voi antaa 4 %:lle erityisasemaa, mutta voimme antaa heille juuri ne vähemmistöoikeudet. ..Nykyisten ETUoikeuksien tilalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se nyt on vaan niin, että suomalaiset eivät enää suostu tähän ns. Suomen ruotsalaisten meille pakottamaan hullutukseen pakkoruotsiin ja yliopistojen ja amiksien virkamiesruotsiin.
Nyt eletään jo 2000-lukua, eikä pakkoruotsi kuulu enää tähän päivään. Helpompi on opettaa niille muutamalle ummikkosaaristolaisruotsalaiselle suomea, kuin yrittää tuputtaa ruotsia koko 5.000.000 kansalle.
**************************************************************************
Iltalehden pääkirjoitus tänään 27.12.2010
Hufvudstadsbladetia lukiessa luulisi, että Suomessa on meneillään kielisota. Useimmat pitänevät kuitenkin kiistaa "kuudennen luokan kysymyksenä", kuten Väinö Tanner luonnehti 1930-luvulla aitosuomalaisten vaatimuksia.
Murrosikäiset koululaiset saattavat tosin murista, että ruotsi on mälsää. Joku humalainen saattaa puolestaan purkaa kompleksejaan sättimällä "hurreja". Kaikkiaan kielivähemmistöllämme on kuitenkin erinomainen asema.
Keskustelu vaikutti ensin Ruotsalaisen kansanpuolueen tavanomaiselta vaalilämmittelyltä ja Hbl:n levikkityöltä, mutta alkoi elää omaa elämäänsä. Niinpä Paul Lillrankin (Hbl 7.10.) mukaan suomenkieliset olisivat jääneet alkeellisiksi metsäläiseksi, jos uljaat germaanit eivät olisi heitä sivistäneet. Professorin mukaan suomenkieliset ovat luoneet vain kummallisia urheilulajeja.
RKP on valinnut siilipuolustuksen, jossa jokaista uudistusta isketään perustuslailla. Sen kielipykälä on ollut sama vuodesta 1919. Silti kansakoulussa ei opetettu mitään vieraita kieliä eikä suomalaisten enemmistö vielä 1950-luvulla osannut lainkaan ruotsia. "Pakkoruotsia" ei siis voi perustella valtiosäännöllä.
Realismi on kuitenkin voittamassa alaa suomenruotsalaisten sisäpiirissäkin. Nils Torvalds ehdotti (Hbl 22.12.) vaihtokauppaa "pakkoruotsin" ja joidenkin muiden kielisäädösten kesken. RKP ehkä julistaa varapuheenjohtajansa pannaan entisenä stalinistina, mutta myöskään Pär Stenbäckin (Hbl 23.12.) mukaan kaikille pakollinen ruotsinopetus ei saisi olla "kohtalonkysymys".
Jokaisen abiturientin olisi osattava molempia kansalliskieliä. Moni akateeminen asiantuntijakaan - poliitikoista puhumatta - ei tosin osaa käyttää ruotsia televisiossa huolimatta vuosikausien opetuksesta.
Peruskouluille tulee antaa kielitarjonnassaan valinnan varaa. Muutaman vuoden vastentahtoinen pänttääminen ei näy antavan edes alkeellista kykyä palvella toisella kotimaisella.
Ruotsin taito auttaa pohjoismaisessa yhteistyössä. Siinä kuitenkin teeskennellään; jopa tukholmalaiselle tanska on vaikeaa. Jos tarkoitus on todella ymmärtää, mistä puhutaan, on yhä useammin turvauduttu englantiin.
Peruskysymys on ruotsinkielisten väestöosuuden alentuminen viidenneksestä viiteen prosenttiin. Tällöin on epärealistista odottaa kaikessa kansalliskielten symmetristä kohtelua. Kielivähemmistön omien koulujen suomenopetus on sen oma asia. Ruotsinkielistä kulttuuria ja perinnettä on Suomessa tietenkin vaalittava.
"Pikemminkin olisi nostettava kissa pöydälle ja pohdittava, onko enää järkevää ylläpitää kahta virallista kieltä pienen vähemmistön takia. Suomi on maahanmuuton seurauksena monikielinen maa."
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/paakirjoitus/183881.html
Aika hurja asennemuutos, kun tiedetään mistä lehdestä on kyse, olisiko pääkirjoituksen tehnyt joku "epäpätevä" lomatuuraaja?
Tässä koko TS:n pääkirjoitus:
Kieliriita yllättävällä taholla
Turun Sanomat 27.12 2010 13:21:02
Keväällä 2004 Suomessa uudistettiin ylioppilastutkinnon rakennetta niin, että pakolliseksi jäi enää äidinkieli. Sitä ennen järjestelyä oli kokeiltu eri puolilla maata liki kymmenen vuotta. Kun koe olisi suotu kaikille kouluille, oikeuskansleri murahti, että joku tolkku kokeilemisellakin pitää olla. Kokeilu olisi muutettu vakinaiseksi käytännöksi jo Paavo Lipposen hallituksen aikana, ellei pääministeri olisi puuttunut asiaan.
Ruotsalainen kansanpuolue vastusti muutosta kielipoliittisista syistä ankarasti. Sen mielestä ruotsi oli syytä pitää pakollisena yo-kirjoituksissa. Ajan oloon Rkp on joutunut puolustamaan pakkoruotsiksi nimettyä oppiainetta peruskouluissa, kun on käynyt ilmi, että opetuksen tulos on osoittautunut paikoin onnettoman heikoksi. Syynä on usein ollut suomenkielisten oppilaiden vastentahtoinen asenne hyödyttömäksi katsomansa kielen pänttäämiseen.
Nyt kieliriita on yllättäin puhjennut Rkp:n sisällä. Puolueen varapuheenjohtaja Nils Torvalds ehdotti, että pakollisesta ruotsin opetuksesta voidaan luopua. Puheenjohtaja Stefan Wallin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos ovat tyrmänneet Torvaldsin ajatukset. Wallin on aiheellisesti muistuttanut, että pakkoruotsista luopumisen ohella on sitten luovuttava myös pakkosuomesta ruotsinkielisissä kouluissa.
Torvaldsin ehdotukseen sisältyy vaatimus, jonka mukaan kaksikielisyyden takaavaa lakia olisi tulkittava entistä tiukemmin. Pikemminkin olisi nostettava kissa pöydälle ja pohdittava, onko enää järkevää ylläpitää kahta virallista kieltä pienen vähemmistön takia. Suomi on maahanmuuton seurauksena monikielinen maa. Perustuslain 17 pykälän mukaan meillä on kuitenkin kaksi kansalliskieltä: suomi ja ruotsi.
Voisitko ystävällisesti painua helvettiin paasaamasta pääsykoepalstalta?
Kokkolan kiistan jälkeen shampanjapullojen korkit poksahtelivat RKP:n eri piirikonttoreissa voiton kunniaksi. RKP:n sylikoira perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi oli yhdessä piilorkp-läisen varapuheenjohtajansa Jacob Södermanin kanssa tulkinnut Suomen perustuslakia sinikeltaisin silmälasein ja päätyneet RKP:lle mieluiseen lopputulokseen.
Mutta voitolla ei aina taida olla kovinkaan pitkäaikaisia vaikutuksia sillä voitosta voi tulla ns. Pyrrhoksen voitto joka loppujen lopuksi kääntyy omaa itseään vastaan. Niin taitaa olla tällä Kokkolan voitollakin joka avasi monen suomalaisen silmät huomaamaan, että vaikka koko Suomen väestöllä on ikeenä Pakkoruotsi niin sillä ei kuitenkaan ole mitään arvoa kun näitä omakielisiä palveluita järjestetään.
Kokkolan tapauksessa tuli selväksi se, että se joka puhuu äidinkielenään kieltä voi aina antaa parempaa palvelua sillä kielellä kuin sitä koulussa oppinut. Suomenkielisille selvisi, että he ovat lukeneet 40 vuotta ruotsia ihan tarpeettomasti samalla menettäen jonkun muun tarpeellisemman kielen.