Koru vai toivekapistus rakkaalle?

Olen tällainen köyhä, tuilla elävä aviomies. Vaimolle meinasin ostaa erään 80€ maksavan lahjan, josta tiedän hänen pitävän, mutta yhtäkkiä aloin ajattelemaan, että mitäs jos hommaisinkin mieluummin jotakin muuta. Kovin paljoa pidemmälle ei valitettavasti voi budjettia venyttää eikä vaimokaan tuhlailusta pitäisi.

Mitä te naiset tuollaisina kaksvitosina olisitte halunneet mieheltänne lahjaksi, jos ajatellaan vaikkapa koruja?

Vaimollani ei ole kallis maku. Kaulakoruja vaimo harvemmin pitää. Markettien helmet menee sukujuhlissa. Rippiristi hänellä on aina arjessa ja juhlassa. Korvakoruista tiedän hänen rakastavan helmikorvakoruja, mutta olisiko sellaista vähän kalliimpaa ja tietysti myös koreampaa versiota olemassa jonka kehtaisi joulupakettiin kääriä? MUTTA viimejouluna hän sai lahjaksi korvakorut sisareltani, joten onkohan se vähän liikaa toistoa? Entä onko rannekoru aivan epäromanttinen lahja? Sellaisen joskus ostin tyhjätaskuna aikoinaan jollekin tyttöystävälle ja ainakin se ilahdutti.

Vai olisiko parempi ostaa alkuperäinen lahjaideani? Se on enemmän sellainen hauska ja hyödyllinen, mitä vaimo on sanonnut haluavansa, viihdekapistus. Mutta se ei ole romanttinen. Toisaalta romantiikkaa meillä on kyllä muutenkin. Jotenkin koru vaan kummittelee mielessä... se olisi tuhlausta eikä vaimo ole kyllä yhtään turhamainen, mutta rakkauteen ja tunteisiin kannattaakin tuhlata. Jos minulla olisi rahaa, ostaisin jotain tosi nättiä kaulakorua varmaan mutta kun ei oo. Enkä tiedä vaimon makuakaan minkään muun kuin korvisten suhteen... tämä on niin vaikeaa.... Vuosi takaperin tosin yllätin hänet hänen lempi-kultasormuksellaan hääpäivälahjaksi.

Vaimo itse on sanonut, ettei hän odota minulta mitään lahjaa kun taloudellinen tilanteemme on tiukka, mutta totuus on että minulla olisi tuo satasen budjetti käytettävissä. Tiedän hänen ostaneen minulle jonkin huokean lahjan.