Nainenj ää äitiyslomalle ja hoitaa sitten lapsensa 3 vuotta kotona, ja jos toinen lapsi tulee perässä, se tietää kolme lisävuotta äidin oloa kotona! Kun pariskunnalle tulee ero, niin kuka kärsii noista kotivuosista eniten? No äiti.
Mies selvii elareilla, mutta nainen jaa kaiken maksumieheksi. Hoitaa lapset ja kodin, kun mies porskuttaa eteenpäin.
Aatelkaa miten huono systeemi on? Tässä miehelle pitää laittaa myös vastuu siitä, että nainen on hoitanut lapset kotona. Elarit pitään nostaa reilusti, jotta nainen selviää yh äitinä. Mihelle ei lasten syntyminen ole aiheuttanut mitään muutosta.
Mies myös maksamaan eikä luistamaan omien lasten hyvinvoinnista.
Mies selvii elareilla, mutta nainen jaa kaiken maksumieheksi. Hoitaa lapset ja kodin, kun mies porskuttaa eteenpäin.
Aatelkaa miten huono systeemi on? Tässä miehelle pitää laittaa myös vastuu siitä, että nainen on hoitanut lapset kotona. Elarit pitään nostaa reilusti, jotta nainen selviää yh äitinä. Mihelle ei lasten syntyminen ole aiheuttanut mitään muutosta.
Mies myös maksamaan eikä luistamaan omien lasten hyvinvoinnista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mies menettää eniten, kun ei ole mukana lastensa elämässä. Kaikkea ei voi mitata rahassa.
On suuren suuri etuoikeus niille äideille, jotka voivat olla pienten lastensa kanssa kolme vuotta kotosalla. Itse yksitysiyrittäjä-äitinä en voinut olla lapseni kanssa kuin hikiset kuusi viikkoa, kun yhteiskunta ei maksa firman kuluja äitiysloman ajalta (eikä pidäkkään).
Olen todella onnellinen yksinhuoltajana, koska olen saanut olla lasteni elämässä enimmän aikaa läsnä, kun taas lasten isä liehuu pelkästään omilla teillään lapsista välittämättä.
Jos olisit jättänyt lapset hankkimatta? Onko se ex mies pakottanut noin kauan kotona lapsia hoitamaan niin tai yleensäkkään niitä hankkimaan. Onhan naisellakin vastuu lastensa elättämisestä eikä vain miehellä. Ei taida työ kiinnostaa.
kyllä lapset ovat tärkeempää kuin raha, mutta kun niitä tärkeitä ei voi ilmaseksi elättää. Se kuuluu myös miehelle, vaikkei enää asuisikaan perheessä, mutta useimmiten hän pystyy siitä luistamaan, mutta äiti ei koskaan.
Kun elarit loppuu ei miehen tarvi kustantaa opintojakaan ELLEI TAHO! Ja eihän ne tietenkään taho kun ei oo pakko, mutta äidin on. Öapset asuu äidin luona ja syö...mutta mies ei ajattele sitä kun ei oo pakko.
Äidit rakastaa lapsiaan, siksi maksaa yksin heistä kaiken. Miehet ei rakasta lapsiaan, kun eivät halua auttaa heitä.
Yhteiskunta on niin epäoikeudenmukainen, kun lähi maksaa kaiken, mutta etä vanhempi vaan elelee rahoissaan.
Eihän se ole yhteiskunnan vika, jos mies ei maksa elareita, vaan miehen vika! Jos ei mies maksa, niin sitten sossu maksaa miehen osuuden.
Ei sille itse voi mitään, jos mies ei maksa. Katkeruus vain sairastuttaa, joten parempi jatkaa elämää ja hyväksyä se sellaisena kuin se on.
tekee!!!
Hyväksyy asian, nielee haavansa ja hoitaa hommansa, kantaa vielä ex-miehestä vastuunkin jos sattuu yhteishuoltajuus oleen ja pyrkii miellyttämään häneltä tulevia vaatimuksia...
Eipä tarvitse varmaan enää kysyä MIKSI ASIAT OVAT NÄIN SUOMESSA, juuri siksi kun ne vaan hyväksytään :(
Iso syy tuohon äitien köyhyyteen on työelämästä syrjäytyminen. Kun äiti jättäytyy vuosikausiksi pois töistä, voi olla vaikeaa päästä takaisin työelämään > äiti ei pysty elättämään perhettään vaan jää kokonaan yhteiskunnan tukien varaan. Koko perheen kannalta olisi hyvä jos isät pitäisivät osansa perhevapaista > äiti säilyttäisi kosketuksen työelämään ja sitä kautta taloudellisen itsenäisyytensä ja isä saisi aidosti viettää lastensa kanssa aikaa ilman äidin jatkuvaa valvontaa. (Toki yh-perheessä voi olla taloudellisesti tiukkaa vaikka vanhemmalla työpaikka olisikin.)
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat Kotihoidontuesta voi tulla äideille köyhyysloukku/1135262523420
Ihan kuin äiti olisi joku kauhea rikollinen, kun hoitaa omia lapsiaan.
Perheessä ei voi eikä tarvitse kaikkea tehdä tasan puolisoiden välillä. Äiti on pienelle lapselle tasapainoisen emotionaalisen kehityksen kannalta ykkönen. Mies voi keskittyä rauhassa perheensä elättämiseen, kun äiti hoitaa lapsen koko elämään vaikuttavan pohjan luomistyötä.
Eivätkö miehet avuttomina reppanoina kykene olemaan lastensa kanssa vapaasti, ellei nainen mene juuri töitä tekemään?
Töitä ehtii elämässä tekemään, mutta lapset ovat vain vähän aikaa meillä lainassa.
Itse olen 3 lapsen yh ja työssä käyvä, en koe olevani mitenkään erityisen köyhä. Auto on, jota en käytä, enkä maksa vakuutuksia, rivitalo 3 vuokralla, lapsille on saanut vaatetta ylle ja ruokaa kaappiin ja laskut ajallaan maksettua. Onhan tuossa naapurustossa yh äitejä jotka elävät täysin soisaali ym kelan etuuksilla, eipä se silloin hääviä ole.
Kuka on pakottanut jäämään kotia 3 vuodeksi? En minä ainakaan olisi pystynyt jäämään kotiä äitysloman jälkeen.
Totta on että eron jälkeen mies maksaa elarit ja osallistuu kyllä pikku hankintoihin vapaaehtoisesti muutenkin esim vaatteisiin.
Itse olen lähtenyt kulissiavioliitosta ja itse minun tulee myös oma ja lasteni elämää hoitaa, niin se menee.
Mielestäni lähtee omien korvien välistä suostuuko sitä yhteiskunnan luomaan leimaan että yh-äidit ovat laiskoja ja yhteiskunnan rahoilla eläviä laiskimuksia, osan on muttei kaikki.
olin 4v yh-äitinä. 4v elämässäni koin yhtä helvettiä rahallisesti kuin henkisestikkin. Silloinen avopuolisoni jätti minut kun odotin viimeisilläni toista lastamme. Meillä oli yheinen auto ja siihen autolaina( jossa kaksi takaajaa).
Lasten isä ilmoitti, että kuka auton ottaa se myös maksaa lainan. Auto seisoi rikkinäisenä pihassa 3v ja minä maksoin 250e/kk lainaa. Maksoin lainan mukisematta pois, koska en halunnut sen päätyvän takaajien harteille.
Aloitin opinnot ja tuloni olivat todella niukat ( opintotuki 192e/kk, elatusmaksu 118e/kk/lapsi, lapsilisä n.250e/kk). Sain asumistukea ja vuokraa jäi silti maksettavaksi 100e/kk. Toimentulotukeen ei laskettu menoiksi autolainan lyhennystä, joten sain sieltä rahaa todella niukasti. Onneksi joulun aikoihin seurakunnalta saimme ruokalahjakortteja ja joulupaketit lapsille. Lapseni ovat kasvaneet hyvin niukasta ruokailusta huolimatta, mutta itse laihduin luurangoksi ja aloin kärsimään paniikkihäiriöistä/masennuksesta. Olin pahimmillaan 46kg ja 164cm. Nykyinen aviomieheni järkyttyi nähdessään meidän ruokakaappien tyhjyyden ja kuullessaan, että kuukaudessa ruokaan jää rahaa vain noin 50e. Tullessaan meille kyläilemään hän toi meille kassillisen ruokaa, josta olen hänelle todella kiitollinen. Tästä helvetistä on kulunut nyt 5v. Vanhin lapseni muistaa kyllä ajan jolloin meillä ei ollut ruokaa ja osaa olla kiitollinen, että meidän raha asiat ovat kunnossa ja ruokaa kaapeissa. Minulla on nyt vakituinen työpaikka ja hyvä pari suhde. Ymmärrän kyllä hyvin kun puhutaan yh vanhempien köyhyydestä se on todellista.
Haluan nyt ihan oikeasti kysyä, että millaisten miesten kanssa oikein lapsia teette, jos mies ei eron jälkeen lapsestaan / lapsistaan huolta kanna?!?
Itse olen ollut yksinhuoltajana jo 3 vuotta, enkä ole asiasta mitenkään kärsinyt. Kaiken päälliseksi, ero tuli kun minä niin halusin.
Ilmeisesti olen yksi niistä harvoista viisaista, jotka eivät lastaan tee kenen sattuu kanssa, vaan kunnollisen miehen kanssa, joka oikeasti on kiinnostunut lapsestaan ja rakastaa lastaan, vaikka minä hänestä eron otinkin.
"Itse olen ollut yksinhuoltajana jo 3 vuotta, enkä ole asiasta mitenkään kärsinyt. Kaiken päälliseksi, ero tuli kun minä niin halusin. " sanoit sinä...
erota, ei sulla olekkaan lupa valittaa!!! Itse jos halusit eroon miehestä, niin turha sun onkaan alkaa valittamaan rahan puutteesta ja tiukasta elämästä.
Kyse onkin heistä, jotka onjätetty yksin selviämään, mies lähtee eikä halua avustaa.
Sun on pakko selvii, kun itse halusit eroon.
erosit?
Ei mun ois ainakaan tarvinnu erota, jos olis ollu perheessä kunnon mies ja hyvä perheen iskä! Meillä erottiin juurikin siksi, kun lapset kärsi, kun iskällä pimeni vintti..
pakota jäämään noin pitkäksi aikaa kotiin..
Meillä ainakin mies löysi toisen naisen jonka perään lähti. Ero tuli minulle ainakin täytenä yllätyksenä. Valitettavasti hän samalla hylkäsi myös lapsensa. Elatusmaksut kyllä maksaa, mutta ei soita lapsille ja ei noudata kirjallisesti sovittuja tapaamisia.Tällä hetkellä voin sanoa, että onneksi erosimmekin.
ero tuli "yllätyksenä" kun itse lähdin "toisen miehen matkaan".
Sorry, mutta itse en oikein usko näihin juttuihin.
Minä sanoin ex-miehelleni pari vuotta ennen eroa, etten ole tyytyväinen suhteeseemme. Kysyin, että kävisimmekö pariterapiassa. Lasten takia olisin halunnut, että saisimme avioliittomme toimimaan. Silloinen mieheni sanoi, että käy vaan jos sinusta siltä tuntuu...!! Viimeiseen vuoteen ei ollut seksiä ja yritin aika ajoin jutella suhdettamme kaihertavista asioista. Miestä ei kiinnostanut, koska hänen mielestään meillä meni "ihan kivasti". Se tarkoitti, ettei meillä ollut väkivaltaa, ei juotu eikä tapeltu.
Sitten kun löysin nykyisen mieheni kuulin monelta taholta(ex-mieheni kertomana), että olin noinvain yhtäkkiä lähtenyt toisen miehen matkaan. Ja kun meillä oli kaikki niin hyvin..!!
Ainoa mitä kadun on se, etten lähtenyt aiemmin. Tosin olin irrottautunut suhteestamme jo silloin kun huomasin, ettei toista kiinnostanut suhteemme tulevaisuus. Kyllä siinä vaiheessa viimeistään loppukin rakkaus kuolee.
Jotenkin en pysty tajuamaan, ettei puoliso muka huomaa välien viilentymistä.
Ja hyvästä suhteesta ei kukaan lähde ilman todella isoa syytä. Sellainen ei ole toinen mies/nainen.
Kun nykyään kannattaa tehdä niitä töitä, ja se on myöskin vuorotyöyhteiskunnassa täysin mahdollista. Oma moka, turha valittaa.
Itse haluaisin olla töissä mutta eipä kannata kun hoitomaksujen ja kaikkien jälkeen rahaa jää vähemmän käteen kun työttömänä. että näin:( Hyvästi eläke.
Olet kannustinloukussa, mutta tosiasiassa kannattaa sitten maksaa sitä vapaaehtoista eläkettä jo nyt. Jos tilanne on sellainen kun sanot, niin kannattaisi pohtia työttömyyden aikana kouluttautumista. Hoitomaksut nousevat helposti kyllä korkeiksi, jos on perheessä kaksi tienaajaa. Mutta edelleenkin, pitkä vain kotonaolo on loppupeleissä aika hölmö ratkaisu. JOlla siirtää vaan ongelmaa eteenpäin. Kun lapset eivät enää hoitoa tarvitse, saattaa olla sellainen tilanne, ettei niitä töitä niin vain löydykkään, ja kynnys työelämään paluussa on korkea. Osa-aikatyökin on eduksi tässä tilanteessa.
Nykyään on myöskin hyvin joustavia opiskelumahdollisuuksia.
voi tehdä ilta- ja viikonlopputyötä tms. osa-aikaisesti ilman hoitomaksujen maksamista? Itse teen näin ja pelkästä palkasta tulee jo tonni käteen, lisäksi saa vielä kotihoidontuen kuntalisän. Kannattaa!
Itse jättäisin mieheni heti jos ei olisi kyse rahasta...hänestä on paljastunut uusi ikävä ihminen vauvamme syntymän jälkeen...nyt vauva 3kk ja käytännössä hoidan lapsen yksin. Hän ei välitä ollenkaan minun fyysisestä terveydestä, saati mielenterveydestä.