Hei!
Odotan esikoistani yksin, erosimme mieheni kanssa. Tottahan toki hän tulee olemaan osana lapsen elämää, mutta mutta.. Tilannetta ei helpota ollenkaan, etten tunne tältä paikkakunnalta ollenkaan perheellisiä ihmisiä ja vähäiset kaverini ovat alkaneet kaikota. Välillä olo on kovinkin yksinäinen.
Mietin, että olenkohan ihan ainoa? Olisi mukava jutustella muiden yksinodottajien kanssa. Arkisista ja vähän syvällisemmistäkin asioista, hyvistä ja huonoista tuntemuksista.
Itselläni on laskettu aika helmikuun loppupuolella, 29. pv taas neuvolaan :). Ja tyttöä odotan, tai eihän se satavarmaa ole.. Pääosin on oikein onnellinen olo koko raskaudesta, mutta välillä sitä jää pohtimaan, että jos sitä on sitten kuitenkin ihan yksin. Ettei ole edes ketään kuka tulisi kylään tai kenen kanssa jutustella.. No, eiköhän sitä kerkeä tutustua ihmisiin :).
Mutta olisi kiva tässä jutustella muidenkin odottajien kanssa. Ei siis pelkästään vaan yksinodottajien.
Odotan esikoistani yksin, erosimme mieheni kanssa. Tottahan toki hän tulee olemaan osana lapsen elämää, mutta mutta.. Tilannetta ei helpota ollenkaan, etten tunne tältä paikkakunnalta ollenkaan perheellisiä ihmisiä ja vähäiset kaverini ovat alkaneet kaikota. Välillä olo on kovinkin yksinäinen.
Mietin, että olenkohan ihan ainoa? Olisi mukava jutustella muiden yksinodottajien kanssa. Arkisista ja vähän syvällisemmistäkin asioista, hyvistä ja huonoista tuntemuksista.
Itselläni on laskettu aika helmikuun loppupuolella, 29. pv taas neuvolaan :). Ja tyttöä odotan, tai eihän se satavarmaa ole.. Pääosin on oikein onnellinen olo koko raskaudesta, mutta välillä sitä jää pohtimaan, että jos sitä on sitten kuitenkin ihan yksin. Ettei ole edes ketään kuka tulisi kylään tai kenen kanssa jutustella.. No, eiköhän sitä kerkeä tutustua ihmisiin :).
Mutta olisi kiva tässä jutustella muidenkin odottajien kanssa. Ei siis pelkästään vaan yksinodottajien.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka moi!
Täällä ilmottautuu kanssa yksi yksinodottaja. Alusta asti ootellu yksinään, mies päätti heti alkumetreillä että pilaan kaikkien elämän jos pidän muksun. Eipä ole siis miestä näkynyt sen jälkeen...
Itellä laskettuaika toukokuun 8pvä, äitienpäivänä.
On sitä tullut mietittyä millaista se olisi jos pystyisi jakamaan kaikki toisen aikuisen kanssa. Ensmäset potkut ja neuvolakäynnit, mut onneks on sentään perhe joka tukee taustalla vaikka välimatkaa onkin se 300 km.
Välillä on kyllä niin yksinäistä ettei oikeen tiedä mitä tekis...onhan sitä kavereita lähellä mut ei se oo sama ku olis joku joka jakais kaikki ilot ja murheet.
Noh, eiköhän tämäki iloks muutu :) torstaina rakenneultaan ja odotan hulluna jo että sais tietää kumpaa pienokaista sitä odottaa :)
meillä on se tilanne että mies ikäänkuin roikkikkuu meidän elämässämme, itse pyritelen hänestä eroon. Kun ei pysty normaaliin elämään niin ei pysty.Vie kaikki voimat, mutta asia varmaan selkiintyy kun tehdään selvät paperit ja sopimukset lasten tapaamisista. En todellakaan tiedä miten jaksan/kestän, mutta pakko vaan keskittyä lapsiin ja pieneen ihmiseen sisällä :) Kaikki muu on toissijaista.
Yksinäisyys on minulla pahin tunne ja hylätyksi tulemisentunne, kun ei nmerkkaa kenellekään mitään...
Muista, että olet lapsillesi maailman tärkein henkilö!
Kunhan lapsi on syntynyt ja vaikka parin kuukauden ikäinen tai jo ennen lapsen syntymää, ota selvää MLL:n lastenhoitajien hinnoista, suo itsellesi silloin tällöin omaa aikaa, kokeile internetin tai tv:n ystäväpalstoja ystävän löytämiseksi paikkakunnaltasi. Kysy neuvolasta ja seurakunnasta, onko paikkakunnallasi äiti-lapsi-piirejä, sekin voi helpottaa, jos saat isommat lapsesi joka sunnuntai pyhäkouluun tai viikolla seurakunnan päiväkerhoon pariksi tunniksi ja siten aikaa itsellesi ja kaikkein pienimmälle. Ainakin jossakin päin Suomea järjestetään myös vara-mummo-toimintaa.
Kuntien sosiaalitoimet järjestävät myös ainakin joillakin paikkakunnilla (ainakin lyhytaikaista) apua vaikeassa tilanteessa oleville perheille. Esim. serkkuni jäädessä neljän lapsen yksinhuoltajaksi ja nuorimman lapsen ollessa vielä alle vuoden ikäinen heillä kävi joka viikko kunnan työntekijä muutaman tunnin viikossa siivoamassa, laittamassa ruokaa, vahtimassa lapsia.
Olen sekä yksinodottaja että yksinhuoltaja, pojalle joka on 1v 3kk, ja nyt rv 10 4, lapsilla eri isä, ja molemmat ollut ensin innoissaan ja "mukana" mutta en sit tiedä, mua pelottaa kauheesti ku yhen kanss on viel pärjänny mut miten kahen kanss.. :D Noh kyllä se tästä. Tulevan lapsen isä ja mun suhde on ollut viime aikoina hyvin hyvin kireä, hän on jättänyt ja ottanut takaisin suunnilleen 6 kertaa, ja en tiedä jaksaisinko jos hän haluaisi vielä yrittää, kyllähän tässä on yritetty!... Minulla kanss niinku sinulla Helmimami et kauheesti ei enää kukaan käy kylässä eikä ota yhteyttä, ja noh sillee mut mä viihdyn hyvin mun ihanan pojan kanssa, ja meillä on kaikki hyvin.. :) Hyvää päivän jatkoa kaikille!
Heippa vaan kaikille!
Kiva kun vastasitte! ^^Zenni, tuntuu varmaan kamalalta, että mies lähti tolleen. Ihmettelen yleensäkin tollasia miehiä. Eikö ne tajua, että se lapsi on ihan oikeasti ihan oma ja todellinen vaikka kuinka lähtis ite kävelemään.. Kerrohan sitten kumpi on tulossa :)!
Nimim. "kukin tavallaan" Haluaisitko kertoa, mitä meinaat kun sanot ettei mies pysty normaaliin elämään. Mietin vaan, että olisikohan päihteet kyseessä tms..
NuoriÄiti2, varmasti pärjäät kahden kanssa! Itseäni mietityttää miten ihmeessä selviän tästä ekasta, että osaanko hoitaa lastani. Vaikka tottakai kaiken tarpeellisen sitten oppii kun lapsi syntyy :).
Saakos kysyä teiltä, että missä päin maailmaa asustatte? Itse asun pääkaupunkiseudulla..
Itellä on sillai, että miehen kanssa ollut todella kaoottinen suhde joka päättyi lopullisesti n. kk sitten. Miehellä on päihdeongelma, joten taitaa lapsen kasvattaminen jäädä kokonaan mulle. Mies kyllä sanoo, että haluaa ehdottomasti olla osana lapsen elämää, mutta en pysty sitä sallia, ellei elämäntavat muutu. Toivon tosiaan lapsen takia, että lopettaisi päihteet, jotta tyttö saa isän.
Pahimmat tuntemukset itellä on just yksinäisyys. Kun ei tosiaan liikaa ole kavereita eikä varsinkaan hyviä ystäviä. Pelkään tosissaan, että lapsi ja minä eristäydytään muusta maailmasta ja jäädään yksin. Vaikka tuo nyt on tollanen kauhukuva. Todellisuudessa en antaisi niin käydä. Lapsi on kuitenkin kokonaan riippuvainen minusta ja mun on yritettävä näyttää hälle maaiilmasta ensisijasesti se parempi puoli.. Tukiverkostoa on ihan vaan parin iihmisen verran, minun äitini ja miehen äiti ovat isona osana meidän elämää. Mutta siihen se sitten jääkin.. Olisi tosiaan kiva jos olisi oman ikäistä seuraa myös :). Ihan konkreettisestikin, eikä vaan täällä keskustelupalstalla.
täällä kans yksin esikosita odotetaan. miehen kanssa tuli ero ekan kolmanneksen aikana, lapsen elämässä ei aijo olla millään lailla. tammikuussa on l.a.
kummasti vaan ne kaverit pikkuhiljaa kaikkoaa ympäriltä, muutama ystävä tieten on mutta niihinkin välimatkaa.. perhe kyllä on tukena. yksinäistä hommaahan tämä on, mutta odotan että saan pienen syliini niin sillon ei kerkiä edes murehtia moista :)
minkäänlaista vertaistukea ei löydy näin pieneltä paikkakunnalta. facebookissa olen muutamiin ryhmiin liittynyt, mutta ei sielläkään tule mitään juteltua tms kenekään kanssa.
Moikka moi!
Nyt on rakenneultra takana ja pieni prinssi sieltä saapuu elämään :) Kaikki lekurin mukaan tosi hyvin. Ainoo vaan mistä meinas täti hermostua oli kun pikkuherra päätti olla pysymättä hetkeäkään paikoillaan... Sielt taitaa tulla oikee duraselpupu :)
Kaipa sitä tarttis antaa itselleen viimein lupa lähtee ostelee vaatteita ym tavaraa nyt kun tietää kumpi on tuloillaan..vihdoin tullu edes jokseenki turvallinen olo raskauden suhteen. Alkuun jännitti niin hirveesti et meneekö kaikki hyvin vai ei...mut niin terveeltä näytti et taidan ainaki hetkeksi luopuu ajatuksesta et jos ei kaikki sittenkään mee nii hyvin ku toivois :)
Turun seudulla asustelen.
Mäkin ootan, että sais pienen jo syliin :). Helmikuu lähestyy..
Mullakin on ollut joka ultrassa sama juttu, että tyttö on nii vilkas ettei oikeen mittoja meinannu saada otettua :). Ja sydänääniä kuunnellessa kuuluu kaikenmoista muutakin extraa kun vauva häärää.
Mitäs ootte muuten jo hankkineet ja mitä aiotte hankkia? Itsellä on kuun vaihteessa muutto isompaan asuntoon, joten menoerä sekin kun täytyisi asunto saada sisutettua kodiksi.
Vaatteita on tullut hankittua, ehkä vähän liikaakin, joten niitä en enää hanki lisää. Vaunut tulivat viikko sitten, tutteja ja tuttipulloja muutamat, vauvan puhdistuspyyhkeitä muutama pakkaus kokeiluun, harsokangasta, kuukautissiteitä.. Kelan äitiyspakkaus tuli ja mukana se laatikko missä vauva voi nukkua pari ekaa kuukautta, joten pinnasänkyä en vielä ole hommannut. Hoitopöytää en todennäköisesti hommaa, olen kuullut niin monesti sen jäävän tarpeettomaksi. Sellaisen hoitoalustan meinaan ostaa.. Lakanoita ja pyyhkeitä pitäisi vielä hommata ja ja.. Yhtiäkään imetysliivejä ei vielä ole, joten niitä olisi myös hommattava. Mitäs muuta? :)