Oon ollu jo useamman vuoden masentunu. Mä en haluais et kukaan joutuis kokemaan sitä. Mä niin haluaisin et parantuisin tästä ja et en olis koskaan tätä masennusta joutunut kokemaankaan.. Nyt mä oon varsinki tosi väsyny tähän ja kaikkeen.. Mun poikakaveriki joutuu kärsimään tän takia..ja mä haluaisin et meillä menis hyvin ja et mä olisin taas se normaali iloinen oma itseni.. Turhauttavaa on kun ei tiedä kauanko tämä vielä jatkuu. Ja et parannunko koskaan. On niin paljon asioita hoidettavana, niin paljon haaveita, vastuuta...eikä mikään onnistu. Ja tuntuu ettie enää jaksa edes yrittää. Nyt ku olin vielä kolarissa, enkä voi tehdä mitää vielä 4 viikkoo, niin kyllähän ressaa ja masentaa. Olis ollu parempi kuolla siinä rytinässä.
Ei jaksais enää.
Väsynyt
3386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minullakin hirveä halu parantua, mutta kun sitä ei voi nopeuttaa, on kuin angiina, yhden tabletin jälkeen ei vielä kipu hellitä. Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä eikä kukaan voi sanoa, että viikon tai kuukauden kuluttua olet kunnossa. Yksi neuvo, syö lääkkeitä ja jos käyt terapiassa, vaikka lähdet sieltä ovet paukkuen, seuraavana päivänä voit löytää jujun. Parantuminen merkitsee myös itselleen sallimista, eikä ainaista huonouden tunnetta. Toivotan sinulle edes yhtä tuntia hyvää oloa tulevassa kesässä, siitä se alkaa.
Olipa kiva että edes joku oli vastannut. Tuli heti paljon parempi mieli..:) Tuli laitettua tuollainen oikei masentava viesti tänne..harmittaa vähä. Mut mitä sitä aina esittämään pirteää ja iloista. Jos ei siltä tunnu. Mut nyt on kuitenki parempi mieli. Eiköhän se tästä.
Ja muuten, oon huomannu itsekin että terapian apu tulee kuin viiveellä. Ja se apu kestää sit pidempään. Hyvää kesän jatkoa ja toivottavasi parannumme pian!
Olet ollut kolarissa, anna itsellesi lupa sairastaa, siitä jää varmaan vielä lisäksi kauhukuvia. Älä ajattele, että ehkä huomenna olen parantunut, vaan elä tätä päivää, iloitse (tai kiitä itseäsi), että tänään oli yksi hyvä hetki, älä mieti, että huomenna pitää olla kaksi, se on huomisen asia. Jotenkin elämässä on tapana, että asiat järjestyvät ja sairauskin helpottaa. Muista pienin askelein tikapuita ylöspäin ja joskus voi pysähtyä katselemaan maisemia.