Hei!
Haluaisin kuulla muiden harrastajien/kirjailijoiden mielipiteitä siitä, kannattaako kertaalleen hylättyä käsikirjoitusta lähettää samalle kustantajalle enää uudestaan, tällä kertaa kuitenkin paranneltuna ja hiottuna versiona. Ajauduin tähän pohdintaan, kun sain puoli vuotta sitten WSOY:lta ensimmäisen hylsyni. Olin odottanut vastausta vajaa viisi kuukautta, jonka jälkeen WSOY lähetti laajan, 500-sivuisen käsikirjoitukseni postissa takaisin. Mukaan oli liitetty kaksisivuinen arvostelu käsikirjoituksestani; mukana oli paljon korjattavaa ja kaikki puutteeni kirjoittajana tuli mainittua, mutta käsikirjoitustani kehuttiin myös monin paikoin potentiaaliseksi. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen hylsyni, joten luonnolisesti loukkaannuin ja työnsin käsikirjoitukseni pois silmistäni. Nyt, kuusi kuukautta myöhemmin ja yhtä uutta käsikirjoitusta rikkaanpana, olen aikuistunut sen verran, että olen jaksanut palata takaisin ensimmäiseen käsikirjoitukseeni ja siitä saamani palautteeseen. Huomaan, että palautteen ongelmakohtia seuraamalla voisin muokata Bluesista helposti aikaisempaa kirkkaamman. Kuitenkin 500-sivuisen käsikirjoituksen muokkaaminen alusta loppuun on melkoinen urakka - erityisesti, mikäli aion muuttaa juonirakennetta - enkä siksi ole täysin varma kannattaako minun ottaa tehtävää hoitaakseni. Kysynkin siis seuraavaa: kannustaako WSOY mielestänne minua muokkaamaan käsikirjoituksestani paremman, jotta voisin lähettää saman tarinan heille uudestaan, vai olisiko parempi vain "luovuttaa suosiolla" ja siirtyä uusiin käsikirjoituksiin? Vai onko WSOY:lla tapana lähettää jokaisen heille tarjotun käsikirjoituksen mukana enemmän tai vähemmän pitkä analyysi käsikirjoituksesta ja syistä, minkä vuoksi teksti ei ylitä julkaisukynnystä?
Haluaisin kuulla muiden harrastajien/kirjailijoiden mielipiteitä siitä, kannattaako kertaalleen hylättyä käsikirjoitusta lähettää samalle kustantajalle enää uudestaan, tällä kertaa kuitenkin paranneltuna ja hiottuna versiona. Ajauduin tähän pohdintaan, kun sain puoli vuotta sitten WSOY:lta ensimmäisen hylsyni. Olin odottanut vastausta vajaa viisi kuukautta, jonka jälkeen WSOY lähetti laajan, 500-sivuisen käsikirjoitukseni postissa takaisin. Mukaan oli liitetty kaksisivuinen arvostelu käsikirjoituksestani; mukana oli paljon korjattavaa ja kaikki puutteeni kirjoittajana tuli mainittua, mutta käsikirjoitustani kehuttiin myös monin paikoin potentiaaliseksi. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen hylsyni, joten luonnolisesti loukkaannuin ja työnsin käsikirjoitukseni pois silmistäni. Nyt, kuusi kuukautta myöhemmin ja yhtä uutta käsikirjoitusta rikkaanpana, olen aikuistunut sen verran, että olen jaksanut palata takaisin ensimmäiseen käsikirjoitukseeni ja siitä saamani palautteeseen. Huomaan, että palautteen ongelmakohtia seuraamalla voisin muokata Bluesista helposti aikaisempaa kirkkaamman. Kuitenkin 500-sivuisen käsikirjoituksen muokkaaminen alusta loppuun on melkoinen urakka - erityisesti, mikäli aion muuttaa juonirakennetta - enkä siksi ole täysin varma kannattaako minun ottaa tehtävää hoitaakseni. Kysynkin siis seuraavaa: kannustaako WSOY mielestänne minua muokkaamaan käsikirjoituksestani paremman, jotta voisin lähettää saman tarinan heille uudestaan, vai olisiko parempi vain "luovuttaa suosiolla" ja siirtyä uusiin käsikirjoituksiin? Vai onko WSOY:lla tapana lähettää jokaisen heille tarjotun käsikirjoituksen mukana enemmän tai vähemmän pitkä analyysi käsikirjoituksesta ja syistä, minkä vuoksi teksti ei ylitä julkaisukynnystä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
saada palaute, koska se kertoo kustantajan oikeasta kiinnostuksesta, vaikka olikin hylsy. Nyt sun on näytettävä kyntesi ja kirjoitettava kässäri kuntoon ja sltten lähetettävä se arvion antaneelle toimittajalle. Hyvä merkki, antaa mennä.
Kirjabisneksessä kannustetaan vain niitä tekstejä, joista ollaan kiinnostuneita. Ole siis tyytyväinen.
Kiitokset ihanasta viestistä! Sain ihan uutta puhtia nyt vihdoin ja viimein, kun olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta jo kohta kaksi kuukautta.
Mutta takaisin oleelliseen: itse asiassa palautteen minulle lähetti kustannuspäällikkö (nolottaa, kun en nyt kuollaksenikaan muista hänen nimeään...), mutta se ei kaiketi tee paljon eroa kustannustoimittajaan, vai? Voisin siis lähettää korjatun ja hiotun version suoraan hänelle? Mielenkiintoista.
Opettajani Harri István Mäen mukaan oikea ajankohta lähettää käsikirjoitus on vasta siinä vaiheessa, kun ei itse enää kykene tekemään sille mitään. Siksi Sinun täytynee odottaa tätä vaihetta ja tehdä kaikkesi omasi eteen. Ja toki samalle kustantajalle sopii lähettää uudestaankin, olen tehnyt itse saman, vaikka hylsy sieltä tulikin.
Tuo ohje kuulostaa mielekkäältä; kun omat voimat uupuvat ja mitään ei voi, osaa, jaksa, pysty - ei jäljellä jää muuta kuin tekstin lähettäminen. Ja siitä kai kirjailijan työssä on kysymys: hiomisesta, korjaamisesta, säätämisestä.
Jokainen itsensä vakavasti ottava kirjoittaja tietää tuon itsekin: oikea aika lähettää kustantajalle on, kun ei enää itse kykene tekemään mitään. Itse olen tämän vaiheen jo ajat sitten ohittanut, antanut levätä, käyttänyt arvostelupalvelussa ym. vaan vieläkään en ole tyytyväinen.
Näen että käsikirjoituksessa on heikkouksia, joita en kykene korjaamaan mutta ei ne oikeastaan ole heikkouksia sanan varsinaisessa mielessä, vaan ne ovat minun persoonallista tyyliäni. Mutta arvelen kustantajan pitävän niitä heikkouksina, siksi en lähetä tekstiä eteenpäin.
saanut hylsyä, vaan minua neuvottiin korjaamaan ulkoasua ja lähettämään sähköisenä versiona uudestaan. Nyt sitten odottelen vastausta.
Mutta varmasti kaksi sivua palautetta tarkoittaa, että ehdottomasti kannattaa yrittää uudestaan. Valtaosa hylsyistä palautetaan kuitenkin ilman kommentteja. Eikä niitä nykyään kai edes enää palauteta, lähetetään vain kirje.
heräsi kun kerroit kirjoituksestasi, joten olisi ihan mukava kuulla, että mistä tämä 500 A4 tiili oikein kertookaan... jos tätä saa kirjoittajalta udella?
Heh, tietenkin udella saa... Eriasia on sitten vain, miten paljon olen halukas tästä vanhemmasta luomuksestani paljastamaan. Se on vielä kovin hauras ja tulee ilmeisesti vielä rutkasti muuttumaan.
Sen voin kuitenkin kertoa, että pyrin kirjoittamaan käsikirjoituksia, jotka yhdistävät arjen ja fantasian hienovaraisesti. Ei siis mitään Avataria, uusia ulottuvuuksia tai muuta yhtä villiä scififantasiaa, mutta pienen pienen kipinän mahdottomuutta olen tarinoihini aina lisännyt. Itse haluan paeta "harmaata arkeani" kauniisiin tarinoihin. Omalla kohdallani olen päässyt tavoitteeseeni sekä ensimmäisen, että tämän uudemman käsikirjoituksen kohdalla; kun kirjoitan, minulle tulee herkästi flow. Näin ollen ensimmäisen version kirjoitusprosessini itsessään kestää vain reilun kuukauden, jos sitäkään. Itse rakastan syvästi kertomuksiani. Sääli, etten ole vielä toistaiseksi kyennyt vakuuttamaan niillä kustantajaa.
Kiitokset kaikille kannustavista kommenteista! Tuntuu hyvältä lukea, ettei saamani hylsy välttämättä ollutkaan täystyrmäys, niin kuin aluksi halusin kuvitella.
Hei! Mä ymmärtäisin sun saaneen ihan mahti palautteen. Pitkä analyysi ja vielä kustannuspäälliköltä. Sillä on eroa isossa talossa kustannustoimittajaan, tekstistäsi ei ole innostunut vain yksittäinen kustannustoimittaja vaan myös päällikkö tason ihminen. Mie suosittelisin kovasti että muokkaisit eteenpäin tekstiä noiden saamiesi kommenttien mukaan nyt lähiaikoina. Ettei käy niin että joku toinen kiinnostava kässäri täyttää heidän kustannusohjelmassaan sen "paikan" tai "aukon" johon käsiksesi sopii
Ehkä tarjotut kässärit jakautuvat ainakin seuraaviin luokkiin:
1. Ne, jotka hyväksytään sellaisinaan tai pienin korjauksin.
2. Ne, jotka hylätään aikaa tuhlaamatta enemmän kuin muutaman sivun selaaminen vaatii.
3. Ne, jotka hylätään kommenteitta tai muutamalla sanalla yhden tai useamman toimittajan luettua tekstin läpi.
4. Ne, jotka hyväksytään, koska niissä nähdään potentiaalia, mutta vasta monen korjauksen jälkeen.
Tuskin millään kustantamolla on aikaa paneutua tekstiin ja kirjoittaa pitkä palaute vain jonkun toisen kustantamon hyväksi. Eikä heidän ehdottamansa korjaukset välttämättä tekisi tekstistäsi hyväksyttävää jollekin toiselle kustantajalle, jolla on erilaiset mieltymykset. Siis olet saanut pitkän palautteen. He ovat siis kiinnostuneita ja ovat jo investoineet paljon aikaa sinuun. Älä toki palkitse heitä viemällä korjattu käsikirjoituksesi jonnekin muualle!
Taidat kyllä itsekin tämän oivaltaa.
Tarviiko tähän nyt kategorioita?
1. Ne, jotka hyväksytään sellaisinaan tai pienin korjauksin.
2. Ne, jotka hylätään aikaa tuhlaamatta enemmän kuin muutaman sivun selaaminen vaatii.
3. Ne, jotka hylätään kommenteitta tai muutamalla sanalla yhden tai useamman toimittajan luettua tekstin läpi.
4. Ne, jotka hyväksytään, koska niissä nähdään potentiaalia, mutta vasta monen korjauksen jälkeen.
Minun kategoriat:
1. Kustannettu
2. kustantamaton
Jos kustantaja antaa palautetta, niin noh..korjaa ja lähetä uudestaan, jos ei ala menemään läpi, anna olla.PISTE! Anna siis olla, tee jotain uutta..PISTE!
Minkä helvetin takia täytyy olla noin tarkkaa kaikki..eikö täällä ole yhtään huithapelia kirjoittajaa kuin minä..Joka ei analysoi tai kategeroi jokaista asiaa...?Joka ei mieti jokaista lausetta, sanaa tai edes hetkeä? Äkkipikaista ihmistä, joka tekee asiat kun ne täytyy? Onko täällä yhtään vapaata sielua, ajattelematonta,yksinäistä, hullua, erikoista, varautunutta, huithapeli kirjoittajaa? Pitääkö kaikkea pohtia liikaa..pitää..muuten ei olisi tätä palstaa..Niin..
Voi ei!
Pakko kommentoida, että tuota kategoriaa yksi, niitä jotka julkaistaan sellaisenaan tai hyvin pienin korjauksin, ei edes ole olemassa, ei edes meillä julkaisseilla kirjailijoilla.Käsikirjoituksia työstetään kustannustoimittajan kanssa hyvinkin pitkään. Se, että saa kaksisivuisen palautteen, tarkoittaa sitä, että talossa ollaan sinusta ja käsikirjoituksestasi kiinnostuneita. Äläkä missään nimessä usko, että on olemassa kaksi kategoriaa, julkaistu ja julkaisematon. Väliin mahtuu paljon harmaata aluetta ja tekemätöntä työtä. Onnittelut siitä, että sait ylipäätään palautetta,sillä yleensä vastaus on vain standardimoniste.
Eksyin palstalle etsiessäni ystävälleni tietoa eräästä kirjallisuustapahtumasta hakukoneella. Silloin kun minusta tuli kirjailija, ei tällaisia palstoja ollut vielä. Vertaistukea varmasti löytyy, mutta kaikkea ei kannata uskoa. Toivottavasti minusta oli apua pohdinnassasi. Tästä on hyvä jatkaa!
Harvinaista, varmaan, mutta ei ennenkuulumatonta.
mutta ei "kunnollisissa" kustantamoissa.
en edes laskenut mukaan.
Olisipa se nyt ylimielistä olettaa, ettei kukaan ole koskaan kirjoittanut käsikirjoitusta, joka hyväksytään melkein sellaisenaan. Jos sinä et ole siihen pystynyt, ei tarkoita sitä, ettei joku muu pystyisi. Turha tästäkin nyt on riitaa haastaa. Olen lukenut kymmenittäin kirjoitusoppaita vuosien varrella, ja jostain on jäänyt mieleen, että tuollaisia helmiä on aina joskus kustantajille tarjottu. Minä en ole heille kateellinen. Kuka tietää, vaikka minun seuraava sepustukseni menisi läpi sellaisenaan:) Tai sinun.
Onpa muun muassa yksi menneiden vuosien Finlandia-voittajakin hyväksytty "kunnollisessa" (??) kustantamossa sellaisenaan, eli kyllä näitä on. Myös omani, hehheh.
Ehdottomasti kannattaa muokata teksti, mikäli on itse valmis näihin muokkauksiin (lue: kompromissiin), ja lähettää teksti uudelleen samalle kustantajalle. Eivät he todellakaan huvikseen kirjoita tekstistä palautetta, ellei tekstissä ole potentiaa. Eri asia on sitten, haluaako kirjoittaja kaikki nämä kustantajan toivomat muutokset tehdä... Itse en halunnut ja lähetin alkuperäisen tekstin toiselle kustantajalle, ja kirjani julkaistiin sitten toisessa talossa sellaisena kun itse halusin sen julkaistavan.
Teksti kannattaa muokata ajan kanssa, huolella, ja kannattaa varautua siihen, että kun sitä sitten tarjoaa uudelleen samalle kustannustoimittajalle, hän ei siitä kenties enää olekaan kiinnostunut. Trendit ja kiinnostavat aiheet vaihtelevat nopeaan tahtiin. Se mikä tänään saattaa myydä, ei enää huomenna myy, ja kustantamot ovat olemassa tehdäkseen rahaa. Heitä ei kiinnosta mahdollisesti hyvä kirja, jota kukaan ei osta.
Ongelmahan on siinä, että muokata voi ikuisesti.
Jos muokkaamaan alkaa.
ja vaikuttava teos herättää aina uteliaisuuden, uskon. Joel Haahtela voisi olla yksi esimerkki. Leena Krohn toinen. Ja Maarit Verronen kolmas.