Ekaksikin pahoittelen että edes valitan. Koitin äsken googlettamalla löytää jotain tietoa/apua jne mutta aina kun alotin lukemaan niin tekstit alkoi "lapsuuteni oli vaikea kun äitini ryyppäsi" tai "olen yh-äiti eikä minulla ole enää elämää". Joo mulla ei oo oikeesti mitään tollasia ongelmia. Mua on kiusattu, mutta sekään ei ole enää tietääkseni ongelmana.
Elikkä lääkäri totesi minut masentuneeksi. Ja sitä olenkin. Ainakin alakuloinen ja aikaansaamaton ja ehkäpä onneton. Aloin nyt miettimään että missä mättää. Tulin siihen päätökseen että elämäni mitä nyt elän on ihan jumissa. En tiedä mistä sitä lähtis selvittämään. Haluan vielä juhlia ja pitää hauskaa silleen kun sinkkuna, mutta haluan olla avomieheni kanssa. Haluan olla uudestaan nätti ja laiha. Haluan menestyä enkä vaan olla kassalla. Haluan ystävät takaisin. Haluan harrastuksia.
Onko jollain kokemusia vastaavanlaisesta? Mistä teille on ollut apua että olette löytänyt jonkun ns. langan pään mistä aleta taas ohjailemaan elämää?
Elikkä lääkäri totesi minut masentuneeksi. Ja sitä olenkin. Ainakin alakuloinen ja aikaansaamaton ja ehkäpä onneton. Aloin nyt miettimään että missä mättää. Tulin siihen päätökseen että elämäni mitä nyt elän on ihan jumissa. En tiedä mistä sitä lähtis selvittämään. Haluan vielä juhlia ja pitää hauskaa silleen kun sinkkuna, mutta haluan olla avomieheni kanssa. Haluan olla uudestaan nätti ja laiha. Haluan menestyä enkä vaan olla kassalla. Haluan ystävät takaisin. Haluan harrastuksia.
Onko jollain kokemusia vastaavanlaisesta? Mistä teille on ollut apua että olette löytänyt jonkun ns. langan pään mistä aleta taas ohjailemaan elämää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullakin on hieman samanlainen tilanne.
En sinänsä kaipaa mitään sinkkuelämää, mutta olis kiva käydä kavereiden kanssa sillon tällön baarissa tanssimassa ja ottamassa pari drinkkiä. Mulla ei ole kuin 2 kaveria ja toistakin niistä näen todella harvoin. Ainoa elämäni sisältö on poikaystävä ja luojan kiitos mulla on edes se. Tuntuu, että menee nuoruus ohi kun on suurimman osan ajasta vaan äärettömän yksinäinen ja kotona. Olis kiva vaan tehdä normaaleja ikäisteni juttuja ja nauttia elämästä.
En ymmärrä miten olen joutunut tällaseen tilanteeseen... En ole outo, en ole ruma ja huolehdin ulkonäöstäni, en ole ärsyttävä enkä huono ystävä, en ole ujo tai epäsosiaalinen vaan melko puhelias.
Luulen, että ratkaisu olis uus ympäristö ja koulu, jossa vois helposti tutustua omanikäsiin ihmisiin. Uudet kaverit on se juttu mikä varmasti helpottaisi tätä tilannettani. Mulla kun ei juurikaan ole semmosia vanhoja ystäviäkään kehen vois ottaa yhteyttä.
Langan pää löytyy ihan siitä, että teet niille asioille jotain, joille voit jotain tehdä ja nimenomaan haluat tehdä ja et pyri tavoittelemaan sellaisia asioita, jotka tuntuvat motivaatioosi ja energiaasi nähden liian vaikeilta saavuttaa. Katsos, elämässä välillä täytyy myös tyytyä johonkin, ainakin vähäksi aikaa. Jos rempoo, rempoo vaan kokoajan ja yrittää tavoittaa sitä, tätä ja tuota yhtäaikaa, niin pieleen menee, ihan varmasti.
Mieti tarkkaan mikä on tavoittelemisen arvoista, mistä saat edes vähän tyydytystä elämääsi ja sillai....ei kaikkea voi saada kahmalo kaupalla hetimiten tänne mulle nyt. Ymmärrätkös sää?
Olette nuoria, kuten myös nimimerkki "sweetpink". Lapsuus on takana, aikuisuus edessä, mutta mitä sillä aikuisuudella on tarkoitus antaa elämälle muuta kuin työntekoa ja vapaa-aikaa. Teidän kummankin tilanne on hyvin yleinen. Nuorena aikuisena olin jo kyllästynyt sinkkuelämään, mutta pysyvä parisuhdekin tuntui kaukaiselta, jokseenkin mahdottomalta. Miksi elin, sitä mietin hyvin moneen kertaan. Mikä tehtävä on minulle annettu, sitä kysyin jopa Luojaltani, koska en sitä ymmärtänyt. Sitten aloin luottaa siihen, että elämä tarjoaa sen, mikä on osakseni tarkoitettu. Elämä kannattelee, kun antaa sen viedä tietäen, että toimii omantuntonsa kanssa sovinnossa. Meillä jokaisella on sisin ja ohje, jota omatuntomme tarjoaa käyttöömme. Kun yrittää olla itselleen, omalletunnolleen uskollinen, ei elämä voi mennä pieleen. Elämässään ns. kohtalon tarkoittamia asioita ei voi kiirehtiä, ne tulevat silloin, kun on niiden oikea aika. Tätäkään en aina malttanut uskoa, mutta pakkohan se oli uskoa, kun opin luottamaan siihen, että elämälleni oli valmis käsikirjoitus, joka toteutuu päivä päivältä.
Jos te jaksaisitte myös luottaa siihen, ja kuunnella omaatuntoanne, sillä sillä on oma sanomansa. Se voi johdattaa teitä esim. lukemaan, kuulemaan tai kokemaan asioita, joista teillä herää ajatus, että mitä minä voisin tehdä tuon asian hyväksi, eteen, välttää joutumasta johonkin pahaan ym. Ihmisen on hyvä rakastaa itseään, mutta samalla hänellä on rakkautta ja hyvää tahtoa jakaa myös muita ihmisiä kohtaan. Antaessaan saa, eli hyvä palkitsee hyvällä. Omaan napaan "tuijottamalla" ei näe kuin sen oman navan, mutta kun aistii elämän itsensä ympärillä, se tarjoaa paljon hyviä asioita ja vaihtoehtoja. Carpe diem!
Hyvää joulun jatkoa ja luottamusta omaan itseensä!
Tuttuja juttuja. Neuvoja tulee varmaan kaikenlaisia, mutta laitan kasaan omani:
1. Avaa kalenteri
2. Kirjoita sinne a) lenkkiajat b) viihdeajat
3. Soita joka viikko kavereille/kaverille.
4. Meikkaa ja koristele itseäsi joka viikko.
5. Ala ottaa selvää, missä voisit opiskella haluamaasi asiaa ja mitä sinun tulee tehdä päästäksesi sinne.
6. Avaa se kalenteri, nyt.