Tuo vanha sanonta jatkuu, että sais yöllä syödä. Tuota tapaa on aikanaan noudatettu ja sen mahdollistamiseksi piti valvoa.
Muistan vanhan enoni, joka istui keinutuolissa jouluyön ja ainakin näennäisesti valvoi. Mistä tuo oppimaton maalaismies, torpparin poika ja itsekin torppari, oli tietoinen tuollaisesta tavasta.
Muistan vanhan enoni, joka istui keinutuolissa jouluyön ja ainakin näennäisesti valvoi. Mistä tuo oppimaton maalaismies, torpparin poika ja itsekin torppari, oli tietoinen tuollaisesta tavasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suullinen perimätietohan se vei sanontoja, sukupolvelta toiselle, jopa Kalevalamme:) Ompa ihan omakohtainen kokemus minullakin,- isän sanottua tuon hokeman,niin aattona pieni 6 vuotias poikani nousi sängystään, haki puukon keittiöstä, ja tuli pyjamassaan meidän aikuisten luo ja kysyi vaariltaan: Nytkö saa yölläkin syödä?
Saihan poika leikata kinkunviipaleen ja syödä:)
Joulun alla oltiin pienemällä ruualla, jotta jouluna olisi millä "mällätä", oli teurastettu/tai hankittu syötävää...ja tarpeen olikin monelle, saada edes jouluna vatsansa kylläiseksi.
Kirjoitustaito on suhteessa niin nuori ilmiö, että valtaosa käytännön taidoista kulki suullisena perimänä. Ja muisti siitä vaan terävöityi.
Voi voi! Meillä naulattiin ikkunoihin lautaluukut viikoksi ja syätiin kaiken aikaa!
Kyllä sen verran pitää olla huumorintajua että keksii konstit, turhaa on vain haikailla,,, kunpa olisi ja kunpa tulisi!
Joulun alla tulee touhuttua niin että ruokailutkin jääneet vähälle, kropan vararavinto on tullut käyttöön, toivottavasti. Aattoillansuun aterialla sitten maistuvatkin perinteiset jouluruoat. Nauttikaamme ja olkaamme suurpiirteisiä joulun ja uudenvuoden välisenä aikana. Käykööt miehet jääkaapilla yölläkin ja leikatkoon konkkusiivun ja nauttikoot.
Joulun jälkeen teemme kuten ennenkin, lähdemme liikkeelle kinkkua sulattelemaan ja katsomme sitten uudenvuoden ja seuraavan joulun välillä mitä suihimme pistelemme. Hyvää ruokahalua.