Tunnen erään 25-vuotiaan mukavan, hauskan ja rehellisen, kaikin puolin hienon mieshenkilön, jolla kuitenkin tuntuu olevan elämää suurempia ongelmia jotka eivät jätä häntä rauhaan. Juttelemme usein pitkään ja nauramme paljon, kuitenkin joskus keskustelut ajautuvat hänen elämänsä pimeään puoleen ja siihen, kuinka menneisyydessä tapahtuneet asiat eivät jätä häntä rauhaan ja ahdistaa. Hän ei suostu puhumaan näistä asioista enempää, sanoo vain, että "Jos tuntisit minua yhtään, niin et tykkäisi minusta."
Toinen hänen ongelmistaan on juuri tämä punastuminen. Häntä ahdistaa usein ja isossa porukassa tuntuu, että paloauton punainen on hänen normaali värinsä. En itse ole tätä koskaan ajatellut kummemmin, koska kyseessä on niin mukava ja sosiaalinen, hauska ihminen muuten. Hän on hyvin pidetty ja minusta on erittäin epäreilua, että hänellä on näitä ongelmia, joista hän ei pääse eroon. Olen yrittänyt ajaa häntä puhumaan ammattilaisille... mutta mikä minä olen hänelle sanomaan, kun emme kerta niin hyvin tunne. (Haluaisin kyllä tuntea paremmin...)
Viimeaikoina tilanne on ajautunut siihen, että hän ilmoitti ettei meidän kahden kannata enää olla yhteyksissä, minun parhaakseni. Haluaisin niin auttaa, mitä teen? Vai jätänkö vain hänet rauhaan, ja annan selvitä omista ongelmistaan itse. Joista hän ei ole kyllä tähänkään asti selvinnyt.
Toinen hänen ongelmistaan on juuri tämä punastuminen. Häntä ahdistaa usein ja isossa porukassa tuntuu, että paloauton punainen on hänen normaali värinsä. En itse ole tätä koskaan ajatellut kummemmin, koska kyseessä on niin mukava ja sosiaalinen, hauska ihminen muuten. Hän on hyvin pidetty ja minusta on erittäin epäreilua, että hänellä on näitä ongelmia, joista hän ei pääse eroon. Olen yrittänyt ajaa häntä puhumaan ammattilaisille... mutta mikä minä olen hänelle sanomaan, kun emme kerta niin hyvin tunne. (Haluaisin kyllä tuntea paremmin...)
Viimeaikoina tilanne on ajautunut siihen, että hän ilmoitti ettei meidän kahden kannata enää olla yhteyksissä, minun parhaakseni. Haluaisin niin auttaa, mitä teen? Vai jätänkö vain hänet rauhaan, ja annan selvitä omista ongelmistaan itse. Joista hän ei ole kyllä tähänkään asti selvinnyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskon, että hän pitää sinusta, mutta on todella epävarma pelkojensa takia sinun suhteesi. Häntä pelottaa ilmeisesti se, että et tule pitämään hänestä kun tutustutte paremmin.
Sanon tämän omien kokemuksieni mukaan. Olen 25 mies ja pari vuotta sitten eksäni kanssa seurustelun aloittaessani kerroin näistä ongelmistani, jonka jälkeen toin esille huoleni siitä, ettei meidän ehkä kannattaisi yrittää, koska minulla oli ahdistukseni ja pelkoni. Kuitenkin aloimme seurustelemaan, mutta erosimme myöhemmin.
En tiedä enempää kuvaamastasi mieshenkilöstä muuta kuin että hänellä on ilmeisesti sosiaalisia pelkoja, joita hän yrittää piilottaa. Hänellä on myös pelko-oireita, joita muut eivät kenties huomaa, mutta joista hän kärsii todella paljon. Puhun nyt oman elämänkokemukseni mukaan eli peilaan asioita omiin kokemuksiini. Minua on kuvattu hauskaksi, sosiaaliseksi ja mukavaksi mieheksi. Todellisuudessa pelkään jatkuvasti todella paljon, kärsin vakavavasta ahdistuksesta, jonka hallitsemiseen minulla menee suuri määrä energiaa, ts. ettei muut huomaa minun oireitani.
En osaa neuvoa enempää mitä sinun pitäisi tehdä. Oletko kiinnostunut hänestä seurustelumielessä? Jos olet niin silloin sinun ehkä kannattaa tuoda asia selkeästi esille, että olet hänestä kiinnostunut siitäkin huolimatta, että hänellä on omassa elämässään asioita, jotka tuottavat hänelle ahdistusta. Jos et ole kiinnostunut hänestä siinä mielessä, niin voisit kuitenkin yrittää kertoa hänelle tukevasi häntä joka tapauksessa.