aika rankalta tuntuu nyt olo..
Me kaksi samanlaista sairastelijaa, kissa ja minä, yhdessä piristettiin toinen toisiamme vuosikaudet ja hirveän vahva sanaton yhteys.. nyt kun se pienempi meistä oli aika päästää
kärsimästä niin tälle isommalle jäi vaan ihan tuskaisa ikävä vaikka päätöksestä onnellinen onkin...
Ei kotona enää kai voi ollakaan kun muuta aivot osaa tehdä kun hakea jotain havaintoa kissasta..kovasti tekis mieli koko ajan höpistä ja silitellä "näkymätöntä kisua"...ihankuin aina ennenkin..
Kuka sen tajuskaan; rakkauden hinta on tuska..mitä enemmän välittää sitä enemmän koskee..... :´(((((
Me kaksi samanlaista sairastelijaa, kissa ja minä, yhdessä piristettiin toinen toisiamme vuosikaudet ja hirveän vahva sanaton yhteys.. nyt kun se pienempi meistä oli aika päästää
kärsimästä niin tälle isommalle jäi vaan ihan tuskaisa ikävä vaikka päätöksestä onnellinen onkin...
Ei kotona enää kai voi ollakaan kun muuta aivot osaa tehdä kun hakea jotain havaintoa kissasta..kovasti tekis mieli koko ajan höpistä ja silitellä "näkymätöntä kisua"...ihankuin aina ennenkin..
Kuka sen tajuskaan; rakkauden hinta on tuska..mitä enemmän välittää sitä enemmän koskee..... :´(((((
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tunteen. 16 vuotias kissamme sai piikin tänään kello 14.00. Oli aika päästää irti, ettei kärsi. Oli ollut jo muutaman päivän syömättä ja juomatta, sekä hengitys muuttui raskaaksi. Eikä enää pystynyt liikkumaan. Olo on surullinen ja itketty on paljon. Lapsille kovin raskasta koska kissamme on ollut heidän koko eliniän. Mutta enää Arttu ei kärsi ja ikinä hän ei muistoissamme kuole.
Ystäväni sanoi, kun eilen 21.12.2010 menetimme rakkaan 12v kisumme, että vain elänihmiset voivat
tuntea tuon surun.. Kaipaus on niin sanoinkuvaamaton, kun lähtö tuli nopeasti..
Voimia!
Onneksi on muita eläinihmisiä jotka ymmärtää sitä surua...
Ei kyllä tiedä itkiskö vai nauraisko.. aika menee ihan liian nopeaa silloin kun on kivaa :(
Unikaan ei ole tahtonu silmään tulla. Voi että. Himputti miten lujaa joku voikin sydämestä kiinni tarrata....
Oman toisen kissani paremmille metsästysmaille siirtymisestä on jo aikaa yli vuosi, mutta muistan sen suuren surun ja vieläkin tulee tippa silmään kun häntä muistelee. Kissa ei ollut edes mikään ikivanha vain 10v, mutta tuli katala sairaus yllättäin ja vei. Mitään ei ollut tehtävissä.
Toinen kisuni on vielä hengissä, mutta asiat ei kovin hyvältä hänelläkään nyt näytä. Tänään käytiin eläinlääkärissä tutkituttamassa niskasta löytynyt patti, tulokset parin vkon päästä. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Ikää hänellä 12v ja haluisin hänet vielä niin kovasti pitää muutamat vuodet. Mutta se on vastaaotettava mitä tulee.
On nuo kisumisut niin rakkaita, rakkaimpia kuin useimmat ihmiset. Kun saisi pitää loppuun asti, mutta kun sitä ei määrätä voi. Kärsimystä en tietenkään hyväksy vaan jos näin on niin kärsiä ei tarvitse. Voimia suruun :(
Voi miten tänäänkin taas tuli mun kisumisu mieleen :`)
Onneks elämään purjehti toinen kisu johon pikkuhiljaa oon kanssa tykästynyt. Ei mitenkään korvaa sitä ikiomaa räpsyttelijääni, mutta ihana
kissa joka tapauksessa ja tuo mieleen muistoja usein mun torahampaasta.
Nii, mulla lähti tänään paras ystäväni kissojen taivaaseen.. Suru ja ikävä on suunnaton, ei voi sanoin kuvailla. Oli karkureissullaan jäänyt auton alle, kannoin äsken hänet kotiin.. Tosiaan, vaan sellainen jolla on eläin, voi ymmärtää tän ikävän ja surun..
Kuka nyt tekee mun kanssa ristikoita? Kuka jutteleen mun kanssa kun olen yksin kotona? ketä nukkuu mun vieressä? kuka odottaa mua kun tulen töistä? Kuka puree mua varpaasta yöllä, kun ruuat on loppu? kuka nuolee mun kyyneleet? Mun on niin yksinäinen olo, ja ikävä on mieletön
Kuiskasin sulle Kulta joka ilta, et "Oot rakas, mä en oo mitään ilman sua"
Nyt kuiskaan saman vielä kerran, toivottavasti kuulet sen vielä. Pääset tohon pihalle vaahteran viereen, ikkunasta sä aina kattelit ku linnut istuskeli sen oksilla.
Mun on niin ikävä, hyvästi kisu
kirjotukses toi taas itsellekin palan kurkkuun .... :´/ :´)
sanat ei riitäkään mihinkään.. Muistot onneks jää itselle ainiaaks,
olen onnellinen miten paljon ilosia hetkiä tuli kisun kanssa elettyä :)
Mikään ei kestä ikuisesti