Rakastinko koskaan?

omalla määritelmälläsi. Se tässä oli aatoksena. Jokaisella kuitenkin oma näkemys. Kiitos joka tap.

en minä ainakaan. Liian monta kertaa torjuttuna, liikaa yrittäen ja aina kurat silmille saaden. Mikä voima minua silti veti ja vetää edelleen? Päästä irti ja anna olla - helppo kirjoittaa. Minä olen yrittänyt siitä lähtien kun tajusin, ettei meitä voi koskaan olla yhtenä. Miksi tämä ei jo lopu? Enkä taaskaan tiedä loukkaanko vain tuntematonta...

M. StSorbus kirjoitti:

en minä ainakaan. Liian monta kertaa torjuttuna, liikaa yrittäen ja aina kurat silmille saaden. Mikä voima minua silti veti ja vetää edelleen? Päästä irti ja anna olla - helppo kirjoittaa. Minä olen yrittänyt siitä lähtien kun tajusin, ettei meitä voi koskaan olla yhtenä. Miksi tämä ei jo lopu? Enkä taaskaan tiedä loukkaanko vain tuntematonta...

Sinulle minä olen yhtä tuntematon kuin sinä minulle. Tuttu kuitenkin. Et loukkaa kirjoituksellasi. Saanko vielä kysyä tuosta torjumisesta ja muusta, teitä ei kuitenkaan voi olla? –olet yrittänyt kuitenkin..

pakkaslumia kirjoitti:

Sinulle minä olen yhtä tuntematon kuin sinä minulle. Tuttu kuitenkin. Et loukkaa kirjoituksellasi. Saanko vielä kysyä tuosta torjumisesta ja muusta, teitä ei kuitenkaan voi olla? –olet yrittänyt kuitenkin..

hänelle kertoisin siis näin;

Tulkitsemisesi on vaikeaa,
ja intuitioni sotkee minua alati,
luulen ymmärtäväni syysi arkuuteen
ja samat syyt saavat minut tuntemaan,
ettei kannata enää edes yrittää.
Sinua sekoittaa minua tulkitessasi se,
ettet ymmärrä, miten moni elämäni osa on sidottu johonkin muuhun,
kuin sellaiseen, johon itse voisin koskaan vaikuttaa.
En koe itseäni "houkuttelevaksi paketiksi", ja tarkoitan
sillä kaikkia arkeni yksityiskohtia, sellaisia joista sinä olet lukenut
kirjoista, mutta joita minä elän
päivittäin. Torjunta on kaikkea tätä.
Ja silloin, kun olin sinun kanssasi - rinnakkain, se oli myös fyysistä.
Se, että ei vastaa, tai väistelee, on torjumista. Minulle.
Rakkauttani en tiedä, minun elämäni ei ole sisältänyt puolison helliä sanoja tai arvostavaa kosketusta koskaan. Olen vain ollut, kun en ole tiennyt paremmasta. Siksi minua on helppo loukata, vaikka osaan peittää kai tuntemukseni hyvin. Avauduin taas liikaa, mutta mitäs kysyit. Ei tarvitse vastata, taisin hiljentää sinut jo.

M. StS kirjoitti:

hänelle kertoisin siis näin;

Tulkitsemisesi on vaikeaa,
ja intuitioni sotkee minua alati,
luulen ymmärtäväni syysi arkuuteen
ja samat syyt saavat minut tuntemaan,
ettei kannata enää edes yrittää.
Sinua sekoittaa minua tulkitessasi se,
ettet ymmärrä, miten moni elämäni osa on sidottu johonkin muuhun,
kuin sellaiseen, johon itse voisin koskaan vaikuttaa.
En koe itseäni "houkuttelevaksi paketiksi", ja tarkoitan
sillä kaikkia arkeni yksityiskohtia, sellaisia joista sinä olet lukenut
kirjoista, mutta joita minä elän
päivittäin. Torjunta on kaikkea tätä.
Ja silloin, kun olin sinun kanssasi - rinnakkain, se oli myös fyysistä.
Se, että ei vastaa, tai väistelee, on torjumista. Minulle.
Rakkauttani en tiedä, minun elämäni ei ole sisältänyt puolison helliä sanoja tai arvostavaa kosketusta koskaan. Olen vain ollut, kun en ole tiennyt paremmasta. Siksi minua on helppo loukata, vaikka osaan peittää kai tuntemukseni hyvin. Avauduin taas liikaa, mutta mitäs kysyit. Ei tarvitse vastata, taisin hiljentää sinut jo.

Ei tarvitse vastata vai et halua että vastaan?
Vastaan kuitenkin. Minä ymmärrän tilanteesi, vaikka et sitä
ehkä usko. Enkä tiedä onko sillä mitään merkitystä.
Sillä mitä minä ymmärrän ja mitä en. Sinulle. Enää.
Olipa syy siihen että elät elämääsi noin
mikä tahansa, ymmärrän sen.
Toivoisin että puolisosi ymmärtäisi
millainen helmi sinä olet.
Miksi ihmeessä hän ei pidä sinua hyvänä???
*argh*
Tämä on kyllä aika yllättävää tietoa.
Tuota kaikkea on vaikea sovitella siihen
kuvaan, mikä minulle jäi niistä ajoista
kun hän oli hetken elämässäni.
Mutta siinähän se olikin,
tunne siitä, että hän on
vailla kosketusta!
Mieli olisi tehnyt koskea ja halata häntä!
Kysyä että miten jaksat, onko kaikki hyvin?
Hetken hiljaa ja lähellä.

pakkaslumia kirjoitti:

Ei tarvitse vastata vai et halua että vastaan?
Vastaan kuitenkin. Minä ymmärrän tilanteesi, vaikka et sitä
ehkä usko. Enkä tiedä onko sillä mitään merkitystä.
Sillä mitä minä ymmärrän ja mitä en. Sinulle. Enää.
Olipa syy siihen että elät elämääsi noin
mikä tahansa, ymmärrän sen.
Toivoisin että puolisosi ymmärtäisi
millainen helmi sinä olet.
Miksi ihmeessä hän ei pidä sinua hyvänä???
*argh*
Tämä on kyllä aika yllättävää tietoa.
Tuota kaikkea on vaikea sovitella siihen
kuvaan, mikä minulle jäi niistä ajoista
kun hän oli hetken elämässäni.
Mutta siinähän se olikin,
tunne siitä, että hän on
vailla kosketusta!
Mieli olisi tehnyt koskea ja halata häntä!
Kysyä että miten jaksat, onko kaikki hyvin?
Hetken hiljaa ja lähellä.

kiitos siitä. Ei millään merkitystä enää. Kenellekään.

M. StS kirjoitti:

kiitos siitä. Ei millään merkitystä enää. Kenellekään.

kun tarkkaan ajattelet nyt, et rakastanut minua, vaan sitä mielikuvaa, jonka minusta sait. Se en koskaan ollut Minä.

M. StS kirjoitti:

kun tarkkaan ajattelet nyt, et rakastanut minua, vaan sitä mielikuvaa, jonka minusta sait. Se en koskaan ollut Minä.

Kyllä, tiedän sen. Mutta sinä olit kuitenkin sellainen kuin olit ja minä "rakastin sinua". Tiedän millainen sinä olet oikeasti. Ja sitäpaitsi, tilanne oli kuitenkin oikeasti se, että sinun halausta ja "rakkauttasi" minä olisin halunnut, näin se on.

Eikä tuo mun tunteeni kuitenkaan aivan mielikuvien varassa ole, se on vain tunnetta ja ajatusta siitä että voisko asia olla noin...

pl kirjoitti:

Kyllä, tiedän sen. Mutta sinä olit kuitenkin sellainen kuin olit ja minä "rakastin sinua". Tiedän millainen sinä olet oikeasti. Ja sitäpaitsi, tilanne oli kuitenkin oikeasti se, että sinun halausta ja "rakkauttasi" minä olisin halunnut, näin se on.

Eikä tuo mun tunteeni kuitenkaan aivan mielikuvien varassa ole, se on vain tunnetta ja ajatusta siitä että voisko asia olla noin...

en ole koskaan kaivannut ketään niin kovasti kuin Sinua juuri nyt. Korutonta - totta. En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään lähellekään vastaavaa. Minun rakkauteni ei ole turha huudahdus, tai sanoja sanojen vuoksi. Kun minä sanon, että rakastan, se on paljon. Minä en kirjoita sitä tähän. Mutta totta se saattaa silti olla. Sinä olet makuiseni. Anteeksi kovat aiemmat sanani. Nyt yritän hymyillä loppuillan. Hymyile sinäkin.

M. StS kirjoitti:

en ole koskaan kaivannut ketään niin kovasti kuin Sinua juuri nyt. Korutonta - totta. En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään lähellekään vastaavaa. Minun rakkauteni ei ole turha huudahdus, tai sanoja sanojen vuoksi. Kun minä sanon, että rakastan, se on paljon. Minä en kirjoita sitä tähän. Mutta totta se saattaa silti olla. Sinä olet makuiseni. Anteeksi kovat aiemmat sanani. Nyt yritän hymyillä loppuillan. Hymyile sinäkin.

Hymy ei onnistu -näinkään kauniin viestin jälkeen. Mieluummin saa kyllä vähän vakavaksi...
Ihminen on se mikä on. Suuttuneenakin -se on vain luonnetta. Vaikka rajansa kaikella tietysti on, mutta kuitenkin.

pl kirjoitti:

Hymy ei onnistu -näinkään kauniin viestin jälkeen. Mieluummin saa kyllä vähän vakavaksi...
Ihminen on se mikä on. Suuttuneenakin -se on vain luonnetta. Vaikka rajansa kaikella tietysti on, mutta kuitenkin.

ja keskustelunne lisää. Mietin...

Suuttumisesta ja loukkaantumisesta on pakko sanoa pakkaslumelle omakohtaisesta kokemuksesta että kova suuttumus on reaktio loukkaamiseen/satuttamiseen. Eläinhän on arvaamattomin loukkaantuneena,. Sitä helpompi satuttaa mitä rakkaampi ja mitä paremmin toisen tunnet - tiedät mihin iskeä. Herkkää on helppo satuttaa.

Se on vieläkin satuttavampaa jos sen tekee ihmiselle, jota on loukattu ja jonka haavat ovat vielä auki. Kun sinne iskee ja sinne sattuu, ja onnistuu oikein kunnolla loukkaamaan niin varmasti tulee se suuttumus joka on oikeasti loukkaantumista, mikä on liikaa - ehkä se reaktio kuitenkin mittaa kivun määrää. Kivun määrä kertoo miten tärkeä loukkaaja on ja miten syvät haavat, eikä sama teko jonkun vähemmän rakkaan sanomana ja tekemänä läheskään niin paljon satuttaisi.

Tässäkin pätee se että parhaiten "suukko ja hellä puhallus kipeään parantaisi" , välttely/väittely satuttaa vain lisää.

Ei se suuttuminen siis aina kerro luonteesta vaan voi myös kertoa kivun määrästä. Ymmärtämättä reaktion syy-seuraus-suhdetta siis satuttaa lisää, tuomitsemalla tässä tapauksessa suuttumisen johtuvan luonteesta ja olevan äärireaktio. Loukkaantumista, herkkyyttä, ehkä ihan muuta kuin äkkipikaista luonnetta.

Oli pakko kommentoida vaikka olin menossa nukkumaan. Omakohtaista kokemusta näes äkkijyrkästä "tuomaroinnista". Kun meillä kaikilla taakkamme.

sivuilija kirjoitti:

ja keskustelunne lisää. Mietin...

Suuttumisesta ja loukkaantumisesta on pakko sanoa pakkaslumelle omakohtaisesta kokemuksesta että kova suuttumus on reaktio loukkaamiseen/satuttamiseen. Eläinhän on arvaamattomin loukkaantuneena,. Sitä helpompi satuttaa mitä rakkaampi ja mitä paremmin toisen tunnet - tiedät mihin iskeä. Herkkää on helppo satuttaa.

Se on vieläkin satuttavampaa jos sen tekee ihmiselle, jota on loukattu ja jonka haavat ovat vielä auki. Kun sinne iskee ja sinne sattuu, ja onnistuu oikein kunnolla loukkaamaan niin varmasti tulee se suuttumus joka on oikeasti loukkaantumista, mikä on liikaa - ehkä se reaktio kuitenkin mittaa kivun määrää. Kivun määrä kertoo miten tärkeä loukkaaja on ja miten syvät haavat, eikä sama teko jonkun vähemmän rakkaan sanomana ja tekemänä läheskään niin paljon satuttaisi.

Tässäkin pätee se että parhaiten "suukko ja hellä puhallus kipeään parantaisi" , välttely/väittely satuttaa vain lisää.

Ei se suuttuminen siis aina kerro luonteesta vaan voi myös kertoa kivun määrästä. Ymmärtämättä reaktion syy-seuraus-suhdetta siis satuttaa lisää, tuomitsemalla tässä tapauksessa suuttumisen johtuvan luonteesta ja olevan äärireaktio. Loukkaantumista, herkkyyttä, ehkä ihan muuta kuin äkkipikaista luonnetta.

Oli pakko kommentoida vaikka olin menossa nukkumaan. Omakohtaista kokemusta näes äkkijyrkästä "tuomaroinnista". Kun meillä kaikilla taakkamme.

siinä uskossa, että nämä kaksi tuntevat toisensa? Sama kuin aallot rannalla. Pyörittävät samoja kiviä vuosituhansia eri puolia paljastaen. Nämä runot täällä hokevat turhia lauseita päivästä toiseen. Minulla niitä ei ole jäljellä. Kiitos vierailijoille. Paljastin taas näköjään liikaa. Nyt sattuu.

M. StS kirjoitti:

siinä uskossa, että nämä kaksi tuntevat toisensa? Sama kuin aallot rannalla. Pyörittävät samoja kiviä vuosituhansia eri puolia paljastaen. Nämä runot täällä hokevat turhia lauseita päivästä toiseen. Minulla niitä ei ole jäljellä. Kiitos vierailijoille. Paljastin taas näköjään liikaa. Nyt sattuu.

todellakaan