Huumorintajuttomuus ei ole koskaan muotia. Jos jokaisesta heitosta seuraa uskomaton koliikki ja henkilökohtainen loukkaantuminen kasvaa sairaisiin sfääreihin, on se hieman outoa. Mitä tuollaisen ihmisen kanssa uskaltaa edes puhua, onko se jopa vaarallinen? Ilkeät, isonenäiset pellet innostuvat tuollaisista vakavan pärstän ritareista.
Olemuksella on merkitystä. Jos pukeutuu askeettiseen harmaaseen kaapuun/säkkiin, ei viitti yhtään ilmaista omaa itseään ja aivan kaikenlaiset korut sekä koristeet ovat boikotissa, aika harva mies/nainen kiinnostuu jos muistutat sitä naapurin hurskasta jehovaa.
Angstaaminen ja parkuminen. "Nobody never loves me, i suck hard i am so fat i am so ugly i am useless" Nurkassa pillittäminen kera vieraskielisten termien ei taatusti houkuttele ketään muuta paikalle kuin naapurikylän saatananpalvojan, jonka "kirkossa" on vielä tilaa... Tavalliset ihmiset eivät jaksa katsella tuskaa (pain, suffering, agony), ennemmin he tapaavat optimistisia ihmisiä, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin masennuksesta tai lääkkeistä tai kelan paskoista jonoista nyyh pärskis.
Sit semmonen aika jännä tieto, että maailmassa on hyviä asioita kun ottaa selvää ja ajattelee välillä muuta kuin itseään. Hyvinvointivaltiossa tuo tuntuu aina unohtuvan Jos vielä kaipaa ihmisiä ympärilleen, on hyvä käyttäytyä ja pukeutua niin että ihmiset kiinnostuvat. Kokemusta on kaikesta tuosta eli en paskaa länkytä. :)))
Olemuksella on merkitystä. Jos pukeutuu askeettiseen harmaaseen kaapuun/säkkiin, ei viitti yhtään ilmaista omaa itseään ja aivan kaikenlaiset korut sekä koristeet ovat boikotissa, aika harva mies/nainen kiinnostuu jos muistutat sitä naapurin hurskasta jehovaa.
Angstaaminen ja parkuminen. "Nobody never loves me, i suck hard i am so fat i am so ugly i am useless" Nurkassa pillittäminen kera vieraskielisten termien ei taatusti houkuttele ketään muuta paikalle kuin naapurikylän saatananpalvojan, jonka "kirkossa" on vielä tilaa... Tavalliset ihmiset eivät jaksa katsella tuskaa (pain, suffering, agony), ennemmin he tapaavat optimistisia ihmisiä, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin masennuksesta tai lääkkeistä tai kelan paskoista jonoista nyyh pärskis.
Sit semmonen aika jännä tieto, että maailmassa on hyviä asioita kun ottaa selvää ja ajattelee välillä muuta kuin itseään. Hyvinvointivaltiossa tuo tuntuu aina unohtuvan Jos vielä kaipaa ihmisiä ympärilleen, on hyvä käyttäytyä ja pukeutua niin että ihmiset kiinnostuvat. Kokemusta on kaikesta tuosta eli en paskaa länkytä. :)))
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedätkö miltä tuntuu, kun on ihan katki? Ei sitä vaan jaksa panostaa mihinkään, varsinkaan kun siitä ei ollut mitään hyötyä silloinkaan, kun vielä jaksoi.
"maailmassa on hyviä asioita kun ottaa selvää ja ajattelee välillä muuta kuin itseään."
Sano tuo niille itseään ajatteleville paskiaisille, jotka haluavat pyöriä vain niiden korujen ja killuttimien kanssa keikaroivien, kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutuvien oman itsensä ilmaisijoiden kanssa, joiden perseen alla on tuliterä sporttikaara ja tili täynnä fyrkkaa. Sano tuollaisille, että jos he eivät ajattelisi itseään, niin he löytäisivät hyviä asioita, vaikkei näiden ranteissa välttämättä rolexi olisikaan. Mutta turhaahan se olisi, kun maine ja mammona ovat ihmisille niitä hyviä asioita.
"maailmassa on hyviä asioita kun ottaa selvää ja ajattelee välillä muuta kuin itseään."
Sano tuo niille itseään ajatteleville paskiaisille, jotka haluavat pyöriä vain niiden korujen ja killuttimien kanssa keikaroivien, kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutuvien oman itsensä ilmaisijoiden kanssa, joiden perseen alla on tuliterä sporttikaara ja tili täynnä fyrkkaa. Sano tuollaisille, että jos he eivät ajattelisi itseään, niin he löytäisivät hyviä asioita, vaikkei näiden ranteissa välttämättä rolexi olisikaan. Mutta turhaahan se olisi, kun maine ja mammona ovat ihmisille niitä hyviä asioita."
Kerroit sen "ikävän totuuden" maailmasta. Ei maailma ole millään lailla tasapuolinen tai oikeudenmukainen paikka. Usein hyvin pinnalliset asiat ratkaisevat kuka pärjää ja menestyy. Monille onkin ankeaa herätä siihen miten pinnallinen maailma on loppujen lopuksi ja ihmiset.
Vaikeinta on tietysti löytää semmoinen ihminen joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Mitä paremmin menee niin sitä useampi ihminen hyväksyy sinut ja mitä huonommin menee niin sitä harvempi.
Yksi ongelma tosin on siinäkin etteivät edes ne heikommassa tilanteessa olevat ihmiset halua yhdistyä toistensa kanssa vaan löytää niitä "parempia tyyppejä".
"Huumorintajuttomuus ei ole koskaan muotia. Jos jokaisesta heitosta seuraa uskomaton koliikki ja henkilökohtainen loukkaantuminen kasvaa sairaisiin sfääreihin, on se hieman outoa."
Huumorissa on vain se ongelma, että sitä voi itse nähdä jonkun asian hauskana mutta toinen ei näe sitä samalla lailla. Usein myös ihmisten huumorintaju on erittäin loukkaavaa ja monet käyttävät termiä "sarkasmi" (korostaakseen omaa "älyään") vaikka kyse olisi oikeastaan puhtaasta haukkumisesta. Harvempi ihminen taitaa vastustaa ns. hyväntahtoista huumoria vaikka se olisikin varsin rajuakin mm. ystävien kesken. Toki hyväntahtoisessa huumorissa voi olla sekin vaara, että se koetaan "liian tyhmänä" ja ajatellaan ettei se ole tarpeeksi "älykästä" minulle.
On toki ihmisiä jotka ovat oikeastikin tosikoita mutta usein huumoriakin käytetään enemmänkin aseena toista vastaan ja ainoa tarkoitus on päästä toisesta niskan päälle. Motiivi ei olekkaan missään ilossa ja hauskanpidossa vaan puhtaasti oman itsensä paremmuuden korostamisessa jota korostetaan huumorin keinoin.
"Olemuksella on merkitystä. Jos pukeutuu askeettiseen harmaaseen kaapuun/säkkiin, ei viitti yhtään ilmaista omaa itseään ja aivan kaikenlaiset korut sekä koristeet ovat boikotissa, aika harva mies/nainen kiinnostuu jos muistutat sitä naapurin hurskasta jehovaa."
Ihmisen ei kannata liikaa olla kuitenkaan semmoinenkaan mitä ei oikeasti ole. Tosin totta on tuokin ettei muihin tutustu jos ei osaa mitenkään ilmaista itseään. Vaikeaa se voi tosin olla vaikka osaisi ilmaistakin itseään.
"Angstaaminen ja parkuminen. "Nobody never loves me, i suck hard i am so fat i am so ugly i am useless" Nurkassa pillittäminen kera vieraskielisten termien ei taatusti houkuttele ketään muuta paikalle kuin naapurikylän saatananpalvojan, jonka "kirkossa" on vielä tilaa... Tavalliset ihmiset eivät jaksa katsella tuskaa (pain, suffering, agony), ennemmin he tapaavat optimistisia ihmisiä, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin masennuksesta tai lääkkeistä tai kelan paskoista jonoista nyyh pärskis."
Pohjimmiltaan se voi olla lopulta ihan sama mistä asioista juttelee jos ei ole ketään jolle jutella. Vaikeinta onkin löytää ihminen joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Silloin kun on "normaali" niin se on usein vielä suhtkoht helppoakin mutta mitä vaikeammin asiat ovat niin sitä vaikeampi on löytää niitä muitakin ihmisiä.
Peräänkuulutat ajattelutapaa jossa ihmisen pitäisi itsensä muuttua saadakseen mm. seuraa koska ihminen ei välttämättä omana itsenään "kelpaa". Joillakin tuo voi toki onnistuakin mutta toisilla tilanne voikin olla vaikeampi. Kaikki ihmiset eivät sitten kelpaa vaikka kuinka muuttuisivat.
Minua ainakin viehättää nurkassa pillittäminen kera vieraskielisten termien :D
Harmi vaan kun semmoisia ihmisiä ei ole missään, kaikki ovat sosiaalisia ja iloisia... paitsi minä.
Jep. Itsesäälissä kieriskely on välillä ihan mukavaa. Jonkun hyvän ystävän kanssa tehtynä se olisi varmasti parasta mahdollista terapiaa =).
Kukaan, toistan ei kukaan yksinäinen ole varmasti itsekkyyden takia tilanteessa missä sattuukaan olemaan.