Olen 23vuotias mies, kärsin masennuksesta ja uupumuksesta.
Tilanteeni on tämä:
Erosimme puolisoni kanssa 2,5 vuotta sitten, jonka jälkee helvetti alkoi.
Masennuin pahasti, aloin tekemään töitä hullun lailla ja urheilin tajuttomasti. Hetki eron jälkeen muutin äitini luokse asumaan. Urheilin joka päivä lenkkeillen, käyden salilla ja muuta sellaista, sillä pakenin tilannettani. Lopetin myös työt.
Äitini heitti minut pihalle,vedoten siihen että hän masentuisi siitä jos hän näkisi minua näin huonossa kunnossa. Ymmärrän äitiäni koska minulla on vielä kaksi nuorempaa sisarusta jotka asuivat kotona. Tunsin kuintenkin hylkäämisen makua ja romahdin alemmaksi. Joten rukoilin exääni ottamaan minut asumaan siksi aikaa kun saisin katon pääni pääle. Exä sanoi:EI! Muutin kaverini lattialle patjan päälle asumaan, jonne menin vain nukkumaan. Aamusta pois ja illalla myöhään takas. Päiväni kului urheillen ja kävellen ympäriinsä kaupungilla ja metsissä. yli puoli vuotta kului ja tajusin olevani masentunut ihmisraunio joka vain oli. En ollut nähnyt lastani paljon ja ikävä oli kova. Hain apua jotta voisin olla hyvä isä. 3 ekaa lähetettä hylättiin, vasta neljäs meni läpi..sain apua vihdoin! Aloin tapailemaan poikaani sellaisessa tapaamis paikassa koska olin koditon. Sain vuosi erosta oman kämpän,kiitos kaupungille jonoista. Aloin tapailemaan poikaani kotonani. Meillä alkoi myös olemaan sutinaa exäni kanssa, tunsin jälleen rakkautta onhan exäni elämäni rakkaus. Meidän välit aaltoili vaikka emme palanneet yhteen vaan satunnaisesti vietimme aikaa. Exä sanoi puoli vuotta sitten ettei meistä tule enää mitään, murruin taas. Aloin käyttämään alkoholia, mutta silti rajoitetusti. syksyllä tapailin uutta naista ja sitä tilannetta helpotti että myös exällä oli uusi mies. Se tuntui pahalta mutta aikuisia ollaan. kaksi viikkoa sitten exäni oli poikani kanssa päivä käynnillä ja exäni lähestyi minua taas. Tuli luokseni yöksi ja sanoi kaipaavansa ja rakastavansa minua,kiitti yhteisestä yöstä joka ei kaduttanut yhtään hänen mielestä jätti seuraavana päivänä miehensä ja minä uuden tyttöystäväni. Pari päivää tästä exä sanoi olevansa sekaisin ja totesi ettei meistä tule enää mitään. WHAT? Miksi lähestyit minua??? Olen taas murtunut ja ajattelen vain sinua, parissa päivässä ehdin rakentaa pilvilinnat onnellisesta perheestä. Tulitko lähelleni vain hajoittaakseni minut,vaikka sanoit ettet halua satuttaa minua? kuinka voit tehdä näin? etkö ajattele meidän poikaamme, hän ansaitsee tasapainoisen elämän! Exäni tulee idyylisestä perheestä ja ei näe itsessään vikaa. Olen onneton, onneton siksi että rakastan tätä naista. Hän satuttaa minua. ystäväni ovat kehottaneet pysymään kaukana, koska exäni yrittää "hallita" minua. en vain voi uskoa sitä rakkaastani! :(
Tilanteeni on tämä:
Erosimme puolisoni kanssa 2,5 vuotta sitten, jonka jälkee helvetti alkoi.
Masennuin pahasti, aloin tekemään töitä hullun lailla ja urheilin tajuttomasti. Hetki eron jälkeen muutin äitini luokse asumaan. Urheilin joka päivä lenkkeillen, käyden salilla ja muuta sellaista, sillä pakenin tilannettani. Lopetin myös työt.
Äitini heitti minut pihalle,vedoten siihen että hän masentuisi siitä jos hän näkisi minua näin huonossa kunnossa. Ymmärrän äitiäni koska minulla on vielä kaksi nuorempaa sisarusta jotka asuivat kotona. Tunsin kuintenkin hylkäämisen makua ja romahdin alemmaksi. Joten rukoilin exääni ottamaan minut asumaan siksi aikaa kun saisin katon pääni pääle. Exä sanoi:EI! Muutin kaverini lattialle patjan päälle asumaan, jonne menin vain nukkumaan. Aamusta pois ja illalla myöhään takas. Päiväni kului urheillen ja kävellen ympäriinsä kaupungilla ja metsissä. yli puoli vuotta kului ja tajusin olevani masentunut ihmisraunio joka vain oli. En ollut nähnyt lastani paljon ja ikävä oli kova. Hain apua jotta voisin olla hyvä isä. 3 ekaa lähetettä hylättiin, vasta neljäs meni läpi..sain apua vihdoin! Aloin tapailemaan poikaani sellaisessa tapaamis paikassa koska olin koditon. Sain vuosi erosta oman kämpän,kiitos kaupungille jonoista. Aloin tapailemaan poikaani kotonani. Meillä alkoi myös olemaan sutinaa exäni kanssa, tunsin jälleen rakkautta onhan exäni elämäni rakkaus. Meidän välit aaltoili vaikka emme palanneet yhteen vaan satunnaisesti vietimme aikaa. Exä sanoi puoli vuotta sitten ettei meistä tule enää mitään, murruin taas. Aloin käyttämään alkoholia, mutta silti rajoitetusti. syksyllä tapailin uutta naista ja sitä tilannetta helpotti että myös exällä oli uusi mies. Se tuntui pahalta mutta aikuisia ollaan. kaksi viikkoa sitten exäni oli poikani kanssa päivä käynnillä ja exäni lähestyi minua taas. Tuli luokseni yöksi ja sanoi kaipaavansa ja rakastavansa minua,kiitti yhteisestä yöstä joka ei kaduttanut yhtään hänen mielestä jätti seuraavana päivänä miehensä ja minä uuden tyttöystäväni. Pari päivää tästä exä sanoi olevansa sekaisin ja totesi ettei meistä tule enää mitään. WHAT? Miksi lähestyit minua??? Olen taas murtunut ja ajattelen vain sinua, parissa päivässä ehdin rakentaa pilvilinnat onnellisesta perheestä. Tulitko lähelleni vain hajoittaakseni minut,vaikka sanoit ettet halua satuttaa minua? kuinka voit tehdä näin? etkö ajattele meidän poikaamme, hän ansaitsee tasapainoisen elämän! Exäni tulee idyylisestä perheestä ja ei näe itsessään vikaa. Olen onneton, onneton siksi että rakastan tätä naista. Hän satuttaa minua. ystäväni ovat kehottaneet pysymään kaukana, koska exäni yrittää "hallita" minua. en vain voi uskoa sitä rakkaastani! :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Piti vielä lisätä se pointti minkä olen huomannut: exäni lähestyy minua silloin vain kun olen vahva ja jaloillani. aivan kuin hän ei haluaisi minun pärjäävän. Olin ennen eroa hyvin avoin ja huumorintajuinen. Olen löytänyt sen takaisin, tuntuu että eksä haluaisi tuhota minut täysin. Jos rakkaus on näin katkeraa, minulta menee kohta usko elämään kokonaan. Järjen kanssa tässä kuviossani ei ole mitään tekemistä, joten järkeily ei tilannetta helpota.
aika on se mikä parantaa. Nuorena ei ehkä osaa arvostaa sitä mikä olisi parasta kaikkille osapuolille. Hyvää Joulua sinulle!
Kiitos
Hei! Tilanteesi on aika tuskainen. Sen tiedän omasta kokemuksesta, että rakkaus ja järki eivät tahdo mahtua yhtä aikaa samaan suhteeseen, jompi kumpi hallitsee. Näin ehkä on myös exälläsi, kuten itselläsi. Rakkaus on kaiken kukkuraksi oman kokemukseni mukaan vahvempi, se voittaa järjen, ainakin minulla.
Vaikka ystäväsi kehoittavat sinua pysymään exästäsi kaukana, kuuntele kuitenkin ennenkaikkea itseäsi, omaa sisintäsi, sillä sitä sinun pitää kuunnella ja toteuttaa, mikä sinun on koettava niin hyvässä kuin ehkä myös pahassa. Ystävillä ei ole omat tunteet pelissä, he neuvovat radikaalisti ratkaisua, joka voi olla hyvinkin ristiriitainen sinun tunteiden kanssa. Luota omaan vaistoosi, sillä elämällä on tapana kannatella ihmistä hyvää loppujen lopulta tarkoittaen.
Ehkä olisi myös teille kummallekin parasta, jos menisitte parisuhdeneuvontaan. Olette hyvin nuoria ja arjesta ei voi vielä olla suurtakaan kokemusta. Elämää on monesti elettävä ns. kantapään kautta, jotta oivaltaa sen aidot helmet, sen hyvän, mitä hyvä parisuhde ja perhe-elämä antaa. Myöskin voisitte käydä kirjeenvaihtoa, sillä kirjoittaen on helpompi ilmaista tunteet ja ajatukset. Myöskään kirjoituksen sisältöä kirjoittaessa ja lukiessa ei toisen läsnäolo muuta mielipidettä ja tulkintaa. Eli pyrkisitte käsittelemään ne asiat, mikä oli syynä parisuhteenne päättymiseen, mitä asioita voisi tehdä toisin. Koska selkeästi rakastatte toisianne, niin pyrkisin käsittelemään suhteenne pulmalliset asiat ja että voitteko kumpikin myöntää oman kypsymättömyyden parisuhteeseenne, siitä kaikesta päätellen on ainoastaan kyse. Eli, voitteko kumpikin tulla suhteessanne vastaan ja vasta sen jälkeen vähin erin yrittää yhteiselämää.
Oletko palannut jo työhön? Se tasapainoittaisi elämääsi, jotta sinulla olisi muutakin ajateltavaa. Exäsi on epävarma tunteistaan, ne risteilevät laidasta laitaan. Eli hänen pitää myös kypsyttää tunteensa ja asiansa, mihin hän voi sitoutua. Lapsikin kärsii siitä, vaikka hän pieni onkin, hän tarvitsee ajan myötä pysyvyyttä, jotta hänellä on edellytys kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi.
Olkaa armollisia niin itsellenne kuin toisillennekin. Alkoholi ei ole ratkaisu, joten sillä pääsee ojasta allikkoon. Enkä suosittele uutta suhdetta, koska entinenkin on vielä selkeästi "hengissä", ja sillä on edellytys elpyä hyvään elämään.
Toivon teidän kummankin parasta lapsi huomioiden, samoin armollista joulun jatkoa ja uutta alkavaa vuotta!