Lukekoon ken jaksaa;)
Löysin tämän palstan viime kesän lopulla ja sen jälkeen olen kirjoitellut tänne aktiivisemmin muutamien "jaksojen" ajan. Nyt olen miettinyt paria asiaa, josta olisi mukava saada hengenheimolaisiltani -ja muiltakin- kommentteja.
Tunnen paljon vl:iä ja minulla on ollut aina ihan positiivinen kuva heistä, vaikka tasan tarkkaan tiedän, missä asioissa olen toista mieltä. On asioita, jotka näen Raamatun valossa aivan yksiselitteisesti olevan vl:llä pielessä. Räikein esimerkki tästä on veeällien oppi pelastuksesta (ns. "vain me-oppi"), joka aivan käsittämättömän sokea ja väärä Raamatun valossa.
Se, mitä olen nyt ihmetellyt tämän vuoden aikana on se, että miten lakihenkiseksi vl-liike on osoittautunut. Miten suoraan sanotaan, että jos näin tai näin TEET, niin et pääse taivaaseen. (Esim. ehkäisy tms.) JA MITÄÄN EI PUHUTA ITSE USKOSTA -ja se nyt on se, joka on olennaisinta!!
Suoraan tiettyjen tekojen perusteella tuomitaan helvettiin -vaikka ko. asiasta ei todellakaan voisi vetää niin yksiselitteistä ja raakaa johtopäätöstä Raamatun perusteella.
Olen oikeastikin hämmästynyt, miten lakihenkistä ja kovaa uskonne loppujen lopuksi on, vaikka kuinka julistetaan synnit anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" -ja kuinka painotetaan armoa. Mitä enemmän luen ja tutustun herätysliikkeeseenne, sitä ilmeisemmäksi tuntuu käyvän, että turvanne ei loppuviimeksi olekaan yksin Jeesuksessa ja syntien sovituksessa. Sen lisäksi vaaditaan PALJON PALJON MUUTA -monenlaisia tapoja ja säädöksiä noudatettavaksi. Ja ne julistetaan uskon merkeiksi.
Selvää on se, että tahallisesti ei todellinen sydämen uskovainen voi elää synnissä. Mutta en puhukaan nyt siitä, vaan enemmänkin näistä perinnäissäännöistä, ihmeellisistä tulkinnoistanne.
Tulee mieleen Kol. 2:20-23 (vaikka jokainen meistä voi tällaiseen sortua!) "Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"?
Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.
Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat armottomia ja tyydyttävät vain ihmisten ylpeyttä".
Aika pysäyttävä kohta. Varsinkin tuo loppu.
En tiedä, onko noin, mutta sellaisilta monet tapakulttuuriin liittyvät asiat liikkeessänne vaikuttavat -ja kuitenkin niistä on tehty todellisen uskovaisen selvä merkki. (TV, hiusten värjäys jne.)
MUTTA SITTEN. SE MITÄ OLEN POHTINUT EDELLEEN. Ja tämä nyt niille jotka ajattelevat tavallani´.
Näyttää siltä, että vl:t yksiselitteisesti on kasvatettu (ja aivopesty -huono sana- mutta en keksi parempaakaan) NIIN LUJASTI tähän oppiin ja jokaiseen sen yksityiskohtaan, että on hyödytöntä heille Raamatunkaan valossa yrittää näyttää mitään muuta ajattelutapaa. Viesti ei mene perille.
Mutta jos se menisikin, niin se ei olisi välttämättä hyvä! Tämä on se ongelma, jota olen miettinyt! Koska heidän omatuntonsa on sidottu näihin ihmisoppeihinkin (samalla kun myös Raamatun perussanomaan), niin helposti käy niin
että jos he hylkäävät tiukan vl-opin perinnäissäännöksineen, niin he samalla hylkäävät koko kristinuskon! Heidän omatuntonsa on niin sidottu vl-oppiin, että sen mukana menee kaikki sekin, mikä todella on olennaista pelastuksen kannalta!
Olisiko siis parempi, että he elävät vaan omissa oloissaan ja me muut uskovaiset ei yritettäisikään (edes tällä palstalla) tuoda esiin toisenlaista näkökulmaa asiaan? Onko sillä väliä, että me muut näemme, että he ovat sokeita joissain asioissa?
Kerran taivaassa he kyllä huomaavat, että lauma olikin paljon suurempi, kuin he kuvittelivat;)
Ja uskon kyllä, että elävää uskoa löytyy paljon vl:stä.
Kuuluisa ruotsalainen herätyssaarnaaja Rosenius kirjoittaa Roomalaiskirjeen lukuun 14 vedoten:
"Room.14:stä me opimme, että vaikka sinä taistelisitkin varman totuuden puolesta, mutta tekisit sen niin, että riistäisit sielut pois yksinkertaisuudesta Kristuksesta" -niin olet tehnyt väärin.
...ja kirjoittaa myös "Hengellisestä yksimielisyydestä apostolimme opettaa, että vaikkemme voikaan ymmärtää samoin kaikkia asioita, mikä onkin luonnollista niin kauan kuin 'tietomme on vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista', meidän on kuitenkin 'pyrittävä säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä"...ja ylläpidettävä yhteyttä "kun kuitenkin suurimmat ja tärkeimmät asiat ovat meille yhteisiä ja samoja".
Olen puhunut;)
Löysin tämän palstan viime kesän lopulla ja sen jälkeen olen kirjoitellut tänne aktiivisemmin muutamien "jaksojen" ajan. Nyt olen miettinyt paria asiaa, josta olisi mukava saada hengenheimolaisiltani -ja muiltakin- kommentteja.
Tunnen paljon vl:iä ja minulla on ollut aina ihan positiivinen kuva heistä, vaikka tasan tarkkaan tiedän, missä asioissa olen toista mieltä. On asioita, jotka näen Raamatun valossa aivan yksiselitteisesti olevan vl:llä pielessä. Räikein esimerkki tästä on veeällien oppi pelastuksesta (ns. "vain me-oppi"), joka aivan käsittämättömän sokea ja väärä Raamatun valossa.
Se, mitä olen nyt ihmetellyt tämän vuoden aikana on se, että miten lakihenkiseksi vl-liike on osoittautunut. Miten suoraan sanotaan, että jos näin tai näin TEET, niin et pääse taivaaseen. (Esim. ehkäisy tms.) JA MITÄÄN EI PUHUTA ITSE USKOSTA -ja se nyt on se, joka on olennaisinta!!
Suoraan tiettyjen tekojen perusteella tuomitaan helvettiin -vaikka ko. asiasta ei todellakaan voisi vetää niin yksiselitteistä ja raakaa johtopäätöstä Raamatun perusteella.
Olen oikeastikin hämmästynyt, miten lakihenkistä ja kovaa uskonne loppujen lopuksi on, vaikka kuinka julistetaan synnit anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" -ja kuinka painotetaan armoa. Mitä enemmän luen ja tutustun herätysliikkeeseenne, sitä ilmeisemmäksi tuntuu käyvän, että turvanne ei loppuviimeksi olekaan yksin Jeesuksessa ja syntien sovituksessa. Sen lisäksi vaaditaan PALJON PALJON MUUTA -monenlaisia tapoja ja säädöksiä noudatettavaksi. Ja ne julistetaan uskon merkeiksi.
Selvää on se, että tahallisesti ei todellinen sydämen uskovainen voi elää synnissä. Mutta en puhukaan nyt siitä, vaan enemmänkin näistä perinnäissäännöistä, ihmeellisistä tulkinnoistanne.
Tulee mieleen Kol. 2:20-23 (vaikka jokainen meistä voi tällaiseen sortua!) "Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"?
Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.
Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat armottomia ja tyydyttävät vain ihmisten ylpeyttä".
Aika pysäyttävä kohta. Varsinkin tuo loppu.
En tiedä, onko noin, mutta sellaisilta monet tapakulttuuriin liittyvät asiat liikkeessänne vaikuttavat -ja kuitenkin niistä on tehty todellisen uskovaisen selvä merkki. (TV, hiusten värjäys jne.)
MUTTA SITTEN. SE MITÄ OLEN POHTINUT EDELLEEN. Ja tämä nyt niille jotka ajattelevat tavallani´.
Näyttää siltä, että vl:t yksiselitteisesti on kasvatettu (ja aivopesty -huono sana- mutta en keksi parempaakaan) NIIN LUJASTI tähän oppiin ja jokaiseen sen yksityiskohtaan, että on hyödytöntä heille Raamatunkaan valossa yrittää näyttää mitään muuta ajattelutapaa. Viesti ei mene perille.
Mutta jos se menisikin, niin se ei olisi välttämättä hyvä! Tämä on se ongelma, jota olen miettinyt! Koska heidän omatuntonsa on sidottu näihin ihmisoppeihinkin (samalla kun myös Raamatun perussanomaan), niin helposti käy niin
että jos he hylkäävät tiukan vl-opin perinnäissäännöksineen, niin he samalla hylkäävät koko kristinuskon! Heidän omatuntonsa on niin sidottu vl-oppiin, että sen mukana menee kaikki sekin, mikä todella on olennaista pelastuksen kannalta!
Olisiko siis parempi, että he elävät vaan omissa oloissaan ja me muut uskovaiset ei yritettäisikään (edes tällä palstalla) tuoda esiin toisenlaista näkökulmaa asiaan? Onko sillä väliä, että me muut näemme, että he ovat sokeita joissain asioissa?
Kerran taivaassa he kyllä huomaavat, että lauma olikin paljon suurempi, kuin he kuvittelivat;)
Ja uskon kyllä, että elävää uskoa löytyy paljon vl:stä.
Kuuluisa ruotsalainen herätyssaarnaaja Rosenius kirjoittaa Roomalaiskirjeen lukuun 14 vedoten:
"Room.14:stä me opimme, että vaikka sinä taistelisitkin varman totuuden puolesta, mutta tekisit sen niin, että riistäisit sielut pois yksinkertaisuudesta Kristuksesta" -niin olet tehnyt väärin.
...ja kirjoittaa myös "Hengellisestä yksimielisyydestä apostolimme opettaa, että vaikkemme voikaan ymmärtää samoin kaikkia asioita, mikä onkin luonnollista niin kauan kuin 'tietomme on vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista', meidän on kuitenkin 'pyrittävä säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä"...ja ylläpidettävä yhteyttä "kun kuitenkin suurimmat ja tärkeimmät asiat ovat meille yhteisiä ja samoja".
Olen puhunut;)
Vastaukset 56
Vanhimmat
Sinä ajattelet todella paljon näitä asioita ja olen huomannut, että olemme samoilla linjoilla.
Mietin näitä vaihtoehtojasi: osalle ei mene mikään perille ja osa luopuu perinnäissääntöjen ohella koko kristinuskosta.
Kuitenkin on kolmaskin vaihtoehto, se, johon itse kuulun: luovuin -70-luvun erottamisten yhteydessä vanhoillisuudesta eli kuten kutsumme sitä, srk-laisuudesta. Mutta en luopunut kristinuskosta. Olin pitkään "vailla kotia", kunnes löytyi uusi koti, Rauhan Sana. Mutta osa meistä on varmaan siirtynyt tavalliseksi ev.lut.-ihmiseksi.
Uskoisin, että kannattaa kyllä kertoa vl:ien tiukan opin epäraamatullisuudesta juuri siksi, että moni haluaa kahleista eroon ja kaipaa konkreettista "apua", eli selitystä sille, miksi ahdistaa. Kaikki eivät jätä eivätkä halua jättää kristinuskoa kokonaan, kun kuorivat yltään vl-perinnäissäädökset.
Tälläkin palstalla kirjoittelee moni ex-vl, tai ent. lest. tai vastaava, jolla edelleen on uskomisen asiat mielessä. Heidänkin on hyvä tietää, että löytyy toisiakin samassa elämäntilanteessa olevia. Ja jos he eivät ole uskoaan kieltäneet, vaikka ovatkin irronneet vl:ien joukosta, niin he silti ovat edelleen uskovaisia. Tämän asian esilleottaminen voi tuoda monelle helpotusta.
On olemassa kolmaskin vaihtoehto. Hienoa, kun toit sen esiin.
Sitä vaan mietin, että yksikin sellainen ihminen on liikaa, joka hylkää koko uskon, jos huomaa, ettei vl:ssä olekaan kaikki ihan kohdallaan...vaikka silloin toisaalta voi kysyä, että onko sitä elävää uskoa ollut silloinkaan kun kuului (ainakin nimellisesti) ko. liikkeeseen.
Siinä taas ei ole mitään pahaa, jos saa lohdutusta ja apua kamppailuun -ja jos tuo apu tulee vielä Jumalan Sanasta, jota täälläkin tuodaan esiin. Pysyipä sitten vl:ssä tai irrottautuisi siitä kuitenkin säilyttäen uskonsa.
Vähän mutkikas juttu, vaikka sinänsä mitään pahaa ei ole siinä, että kertoo sen, minkä näkee totuudeksi! Kunhan se ei vain olisi kompastukseksi heikoimmille veljille/siskoille.
-Kuulut siis Rauhan Sanaan. Olemme siis lähempänä toisiamme uskon asioissa, kuin luulemmekaan;) Vaikka en tarkoitakaan, että itse kuuluisin ko. liikkeeseen..
Ei voi kiistää.
"Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat armottomia ja tyydyttävät vain ihmisten ylpeyttä".
Jostain syystä minulla tulee tästä mieleeni, se kuinka toiset äidit lapsi lapselta jollain tavallaan ylpistyykin, saadessaan samalla jonkinlaisen uhrin/selviytyjän/nöyrän viitan harteille tai no joo...jotenki se liittyy tuohon "ruumiin kurittamiseen", mitä raskaus jossain määrin on kaikkine vaivoineen.
Totta on kieltämäti sekin, että tämä usko, kaikessa ihanuudessaan on jossain määrin kieltämättä lakihenkinen.
Yhteiset päätökset,kiellot, elämäntapa, miten kukanenkin näitä seurakunnanohjeita haluaa elämässä mieltää on kovin yksiviivaista.
Tietynlaisia vivahteita ei haluta hyväksyä.
Vaan kaikki luokitellaan samaan kastiin ja tasavertaiseksi, esimerkkinä riskiraskaudet (joidenkin mielestä silloinkaan ei voida ehkäistä)jne...
Usko jää monesti arkielämässä toisarvoiseksi vaan elämä on selviytymistä näiden "lakien" tuomien asioiden, esim. isojen lapsikatraiden kanssa. Tai selviytymistä olla ns. massasta poikkeava vaikkapa lapsettomana tai sinkkuihmisenä.
Pohdittavaa kyllä on ja sitä voi kyllä ihan tehdä usko sydämellä. Toisinaan on hyvä pysähtyä ja miettiä, mistä, miten kaikki lähti ja minne tämä kaikki johtaa. Jokainenhan haluamme kilvoitella taivasta kohti omine heikkouksinemme. Tuskin pääsemme sinne lain kautta vaan elävällä uskolla.
hattua tälle kirjoitukselle.
Rehellistä pohdintaa.
Kiitos kun kirjoitit. Juuri samoja asioita olen pohtinut vl-liikeen sisällä ja yrittänyt niistä puhua ääneenkin, mutta monet vl-ihmiset tuntuvat kokevan, että jos tällaisia puhuu, on usko kuollut sydämestä. Melko moni tosin tunnustaa pohtivansa samoin mutta näyttelevänsä yksimielistä, ettei tulisi potkituksi ulos. Erottamisia tosin tapahtuu nykyisin harvoin, mutta siltikin jonkin verran, jos seurakunta kokee, ettei joku ole samassa hengessä. Koska tämä vaara on olemassa, vl-uskovaiset eivät uskalla monestikaan puhua ääneen siitä ahdistavasta epäilystä, että vl-usko on mennyt joissakin kohtaa lakihenkisyyteen, eli yksin armo ei enää riitäkään, vaan pelastukseen on tullut ehtoja.
Tämän saman ahdistuksen huomaan toisinaan itsessäni, kun luen Raamattua ja sen sanomaa vapaudesta ja armosta. Sanoma itsessäään on lohduttava, mutta mietin, olenko liian vapaahenkinen ja onko usko kuollut sydämestäni, kun en näe monia asioita lainkaan niin yksiselitteisinä, kuin ne periaatteessan pitäisi nähdä "seurakunnan yhteisen ilmoituksen" pohjalta. Toisaalta minua lohduttaa se, että Jeesus seurusteli syntisten kanssa ja vältteli kirjanoppineita, jotka julistivat erehtymätöntä totuuttaan.
Kirjoittele vain, Kaisla, sillä ainakin minusta on tärkeää kuulla myös liikeen ulkopuolistakin näkemystä uskosta ja sen perusteista. Raamattu kun varoittaa, että koko joukko saattaa mennä harhaan, joten turhaan ylpeyteen ei meillä vl-kristityillä lienee syytä. Uskon kyllä, että enemmistö vl-uskovaisista haluaa kyllä uskoa Raamatun mukaan ja kantaa sydämessään elävää ja tutkivaa uskoa, mutta uskoa suojelevista asioista tehdään liian helposti uskomisen ehtoja. Se on erehtyväiselle ja inhimilliselle ihmiselle kai tyypillistä, ettei mitään oteta ilmaiseksi vaan vasta oman ansion kautta.
Hei Veeruska. Utelias kysymys:
>kuollut sydämestäni, kun en näe monia asioita
>lainkaan niin yksiselitteisinä, kuin ne
>periaatteessan pitäisi nähdä "seurakunnan
>yhteisen ilmoituksen" pohjalta. Toisaalta minua
>lohduttaa se, että Jeesus
Mitä asioita et näe yksiselitteisinä?
Kerran kuuntelin hiljaa, kun eräs naisporukka arvosteli yhtä uskovaista perheenäitiä, joka oli säväyttänyt hiuksiaan hieman punaiseen päin. Eipä kuulostanut taivaaseen pääsevän tämä nainen. Jotenkin tuntui kovin heppoiselta helvettituomio näiden permanenttipäiden suusta. Samoin esim. telkkariasiassa joillakin (etenkin monilla vanhemmilla ihmisillä) on tavattoman jyrkkiä kantoja. En nyt itsekään ko. laitetta kotiini haluaisi muokkaamaan arvomaailmaani ja lasteni arvomaailmaa piilotajuisesti ja tuomaan maailmallista elämänmenoa olohuoneeseemme, mutten silti näe, että uutisten tai urheilun katsominen itsessään olisi syntiä.
Onhan niitä asioita, jotka jakavat meidän vl-uskovaistenkin näkemyksiä ja joissa on jopa kaupunkikohtaisia linjavetoja (esim. videot). Mielestäni kaikki on ok niin kauan, kun epäolennaisista asioista ei tehdä uskomisen peruskysymyksiä eikä niiden perusteella viskota helvettituomioita. Pääasia on kuitenkin vain se, että Jeesus on sovittanut ristillä jokaisen ihmisen synnit, ja siihen uskomalla pelastumme. Toki usko näkyy hyvinä hedelminä eli myös elämäntavassa, mutta eikö hedelmistä tärkein olekin rakkaus? Rakkaus ei sisällä itsensä ylentämistä, juoruilua, selän takana panettelua jne., mihin me uskovaisetkin turhan helposti joudumme.
Samaa mieltä. Vapaus on ymmärrettävä niissä asioissa, jotka eivät oikeasti syntiä ole. Mutta toki vältettävä muiden pahentamista.
"Kerran kuuntelin hiljaa, kun eräs naisporukka arvosteli yhtä uskovaista perheenäitiä, joka oli säväyttänyt hiuksiaan hieman punaiseen päin. Eipä kuulostanut taivaaseen pääsevän tämä nainen. Jotenkin tuntui kovin heppoiselta helvettituomio näiden permanenttipäiden suusta."
uskoa suojelevista asioista tulee helposti uskomisen ehtoja ja merkkejä. Hyvin ilmaisit asian. Tästä erottelusta pitäisi joskus julistaa teillä oikein saarnapöntöstä! Se varmaan vapauttaisi monia vl-kuulijoita. Kyseessä on kuitenkin koko Raamatun olennaisin asia, koska pelastuksestahan tässä puhutaan.
Joskus tällä palstalla kyselinkin, että miksi erottamiseen johtaa yleensä juuri ulkoiset tavat ja tekemiset. Paljon pahempaahan on kaikki se synti, mitä pesii ihmisen sydämessä! Ahneus, irstaus, ylpeys, KATEELLISUUS, omahyväisyys jne. Nehän ovat niitä todellisia syntejä Raamatun perusteella, kuolemansynneiksikin joskus nimitetty.
...eikö siis pitäisi näiden perusteella erottaa, jos kerran ketään ikinä erotetaan. Miksi tuijotetaan vain pintaa? Ja vieläpä sellaista pintaa, joka Raamatun mukaan ei ole yksiselitteisesti pahasta. Mutta se voisi olla ongelmallista;) Ne pahimmat synnit on meidän kaikkien helppo piilottaa -ja jokainen täytyisi erottaa, jos niiden perusteella erotettaisiin!
Mutta juu. Ongelmansa on joka liikkeessä, niinhän se on. Mutta varmasti, Veeruska, ei ole syytä olla peloissaan uskon vapaamielisyydestä, jos Raamatun valossa kerran asioita tutkiskelet. Kaikki mikä on oleellista pelastumisessa on ilmaistu niin selvästi Raamatussa, että pieni lapsikin sen ymmärtää..."heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta".
Toivon, että vl-liikkeen sisällä on paljon todellakin KRISTUKSESSA VAPAITA IHMISIÄ, joiden turva on YKSIN Hänessä -ei omissa teoissa ja tavoissa! Eihän silloin ole niin kamalaa elää liikkeen tapakulttuurinkaan mukaan, kun on vapaus sydämessä, ja kun tietää, ettei se pelastus noista säädöksistä ole kiinni:) Todellinen vapaus ei ole kiinni mistään ulkoisesta, vaan omasta sydämestä.
Ihanaa nähdä, että sinunkin lailla ajattelevia ihmisiä on vl-liikkeessä.
lävistystä?
Eikä mitään muitakaan lävistyksiä! Mistä moinen kysymys vai huumoriako vaan viljelet? ;)
sinulla ole napa/kieli/nenä/kulmakarvalävistystä, Kaisla?
on jälleen säälittävät vl-eväät.
Nostat hienosti vanhoillislestadiolaisuuden imagoa täällä. SRK on varmaan ylpeä sinusta.
kysyin kaislalta:) Minulla oli yksi kiintoisa asia mielessä, olisin halunnut esittää sen kaislalle kaikella ystävyydellä. Tässä ei olisi ollut mikään oma lehmä tahi muukaan elikko ojassa, pieni nojatuolimatka vain.
Mutta mikään synti ei lävistykset sinänsä ole! Vaikka minulta löytyisi SEKÄ napa-, kieli-, nenä-kulma-ja korvalävistykset niin sen takia ei taivaan portti kolahtaisi edestäni kiinni;)
Tietenkin voi olla, että se kertoisi jostain muustakin, siis voisi olla osoitus sydämentilasta, mutta en menisi itse IKINÄ KENELLEKÄÄN minkään ulkoisen seikan vuoksi julistamaan, että olet pois taivaantieltä. On vaarallista ja mustavalkoista luetella epäuskon ulkoiset merkit. Sydän ratkaisee: se, missä on ihmisen todellinen turva.
Tätäkö ajat takaa vai mitä on mielessäsi? Oletko kenties itse harkinnut muutamaa lävistystä? ;)
Mietipä vielä, miten ystäväsi, perheesi ja kollegasi suhtautuvat asiaan. Mitä sanoisi pomosi, jos seuraavalla kerralla duunissa tavatessanne molempiin sieraimiisi olisi ilmestynyt rengas? (:D :D :D)
****
Halusin tämän pienen ajatusleikin avulla selvittää sinulle, miksi minä en meikkaa. Syyt (ja seuraukset) ovat aivan samat kuin sinulla nenärenkaan suhteen.Tämä on tapakulttuuria, kasla, jossa on pienet yhteisölliset aspektinsa. Voisin sanoa, että olen nykysuomalaista ehkä hivenen vanhanaikaisempi, kun ajattelen näin, mutta sallin sen itselleni.
Aika epätoivoinen rinnastus:
nenärengas-------------kevyt ehostus
Ehkäpä ne vl-ukkelit sitten rinnastaa vl-naisten mahdollisen kevyen ehostuksen sonnien nenärenkaisiin.
Tiedä häntä...
"Eihän silloin ole niin kamalaa elää liikkeen tapakulttuurinkaan mukaan, kun on vapaus sydämessä, ja kun tietää, ettei se pelastus noista säädöksistä ole kiinni:)"
Näinhän se juuri on. Vaikka en pidä monia asioita varsinaisesti uskonasioina vaan enemmänkin tapakulttuurina (esim. nyt jo täällä moneen kertaan mainittu permanentti vs. värjäys), en koe noudattavani niitä mitenkään vastentahtoisella mielellä. Itse asiassa näen monien tapojen taustalla puhtaita, uskoa varjelevia lähtökohtia: pysyisikö sydämessäni elävä usko, jos kuuntelisin maailmallista himokkuutta ruokkivaa musiikkia, meikkaisin ja pukeutuisin hyvin raflaavasti jne.? Vaikka nämä jutut eivät varsinaisesti syntiä olekaan, ne voivat olla johtamassa siveettömyyteen ja vääränlaiseen maailman ja siihen kuuluvien kielteisten ilmiöiden palvomiseen.
Sitä vain vastustan, että uskomisen ydinsanoma sotkeentuu epäolennaisempiin kysymyksiin, joista tuleekin yhtäkkiä uskomisen ehtoja. Kyllä vl-piireissä on paljonkin ajattelijoita, mutta koska porukaan kuuluu myös tökerösti toisiaan tuomitsevia ihmisiä, ajatusten sanominen ääneen on toisinaan vaikeaa. Olen muuten ollut useampaan kertaan seuroissa / keskusteluilloissa, joissa saarnamiehet ovat varoittaneet vääränlaisesta tuomiohengestä, joten kyllä vl-liikeessä tiedostetaan ihmisten raadollisuudesta juontuvia ongelmia.
onko nenärenkaassa jotain väärää, melperi? Etkö hyväksy sitä? Miksi?
"""
Samaa mieltä. Vapaus on ymmärrettävä niissä asioissa, jotka eivät oikeasti syntiä ole. Mutta toki vältettävä muiden pahentamista.
"""
Vain raamattu voi määritellä mikä on syntiä, tämä on yksi kristinuskon peruslähtökohtia. Yhdelläkään ihmisellä ei ole siihen valtuuksia. Esim. ehkäisy ja alkoholin kohtuukäyttö eivät ole raamatun mukaan syntejä, minkä seurauksena em. asiat jäävät ihmisen vapaan päätäntävallan varaan. Saattaa toki olla, että esim. ehkäisy tai alkoholin kohtuukäyttö herättää pahennusta joissain piireissä (esim. VL-liikkeen johto), mutta syntiä se ei näistä asioista silti tee, koska VL-liikkeen johto koostuu ihmisistä, eikä sillä näin ollen ole valtuuksia päättää, mikä on syntiä ja mikä ei.
Tämä siis kristillisen ajatusmaailman näkökulmasta. Oma oikea näkemykseni on toki vielä hieman erilainen, mutta ei siitä nyt sen enempää.
sanoiko Jumala todella noin, sama jatkuu mailman loppuun asti.
osoitteessa:
Uusikatu 28
90100 OULU
määritellään, mikä on syntiä?
.sydämestähän kaikki ihmisen teot lähtevät. Sitä ei monikaan ymmärrä,että juuri pienen pienistä, viattoman tuntoisista pikkuseikoista alkaa matka maailman turuille.
Askel askeleelta tie levenee, kunnes huomaamme olevamme moottoritiellä. Siellä huomaamme,että täällä ei voi pysähtyä,eikä yhtäkkiä muuttaakaan suuntaa.
On vain mentävä samaa vauhtia muiden mukana.
Tätä erittäin kiinnostavaa keskustelua seuratessani pälkähti päähäni seuraavanlainen ajatusketju. Kaikenlaiset marginaaliyhteisöthän tarvitsevat tunnusmerkkejä, joilla keskinäistä yhteenkuuluvuutta vahvistetaan, mitä pienemmästä ja valtakulttuurista etäämpänä olevasta yhteisöstä on kysymys, sen selkeämpiä merkkejä tarvitaan. Usein nämä merkit ovat ulkoisia, vaikka liikkeessä pidetään olennaisena ajatuksellista sisältöä.
Tulikin mieleeni, että tämän päivän maailmassa vl-liikkeen tapakulttuuri on niin poikkeuksellista, että televisiottomuus, meikkaamattomuus, hiuksien värjäämättömyys, tanssimattomuus jne. toimii selkeänä yhteisöä vahvistavana tunnusmerkkinä, ihan samalla tavalla kuin punkkareiden irokeesit aikoinaan. Merkeillä erotetaan kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei. Tällaisten merkkien perustelu joko raamatun avulla tai muuten on tällöin mahdotonta ja tarpeetonta, ne ovat syntyneet yhteisön tarpeesta erottautua. Sen sijaan surullista ja vaarallista on, jos yhteisön sisällä yksilöille uskotellaan, että tämä merkistö on johdettu jostain suuresta totuudesta, uskovien huomio juuttuu tällöin tarpeettomiin pikkuasioihin (eli näiden tapojen noudattamiseen) ja elävä uskominen, eli se, että jokaisen tekonsa kohdalla tulisi olla sydän valppaana teenkö nyt tässä tilanteessa näissä olosuhteissa oikein, unohtuu!
Eli väitän, että samoin kuin oli punkkareita, joille irokeesi ja nahkatakit tulivat ideologista sisältöä tärkeämmäksi, on suuri vaara, että tiukasti tapakulttuuria tuijottava lestadiolainen unohtaa jonain päivänä jossain tilanteessa oikeasti ajatella sydämellään ja kuunnella sisältään kumpuavaa Jumalan sanaa siitä mikä oikeasti on hyvin ja oikein?
en kyllä itse lestadiolaisuudessa elävänä koe asiaa noin, mutta siltä se varmaan näyttää ulkoapäin:)Emme itse juurikaan perustele näiden piirteiden olemassaoloa, näin vain on. Ne ovat pikku asiaoita varsinaisen asian rinnalla.
Toivottavasti et Kaisla muuta kuvaasi vl:stä tämän palstan perusteella! Jos olen oikein ymmärtänyt, olet teologi? Huomaathan, että monetkaan tällä palstalla kirjoittavista eivät ole. Meitä muita on täällä laidasta laitaan. Mukana on paljon kypsymätöntä näkemystä, mutta onneksi myös kypsempää.
Joissakin uskonvanhurskauteen liittyvissä asioissa vl todellakin on taipumaton. Nämä ovat asioita, joissa Raamatun tulkintamme on selkeästi erilainen kuin esimerkiksi sinun. Näissä emme halua antaa periksi. Jos tämä tuntuu jostakin lakihengeltä, niin sitten se tuntuu.
Mutta mitä perinnäissäännöksiin, jos niitä haluaa sellaisiksi kutsua, niin mielestäni tämä palsta antaa väärän kuvan niistä. Suurimmalle osalle vl:istä "televisiokielto" on melko epäolennainen asia, esimerkiksi minulle. Ei uskoni perustu siihen, ettei minulla ole televisiota. Silti en ole televisiota hankkinut. Arvostan suuresti tätä käytäntöä. En näe oikeaksi sitä että uskovainen ihminen hankkii television (koska mitä se kertoo siitä, mitä tämä ihminen asettaa tärkeämmäksi - yhteisen rakkauden muun vl-seurakunnan kanssa, vaiko oman halunsa). Kuitenkin tämä on asia, joka ei mielestäni vl-uskossa ole olennainen.
Meni vähän sekavaksi, mutta yritän vetää yhteen: meitä on suuri joukko vl-kristittyjä, jotka näemme selkeästi uskon ytimen, mutta emme silti halua lähteä muuttamaan näitäkään ulkoisia sinänsä epäolennaisia käytäntöjä. Meitä ei ahdista. Meille vl-kristillisyys on suuri onni, jota emme halua antaa pois.
Kyllä minusta on ihan tarpeellista pysähtyä miettimään, jos muut Raamattua lukevat näkevät meidät rakkaudettomana ja lakihenkisenä liikkeenä. Sillä eikö juuri rakkaus ole sydämen kristityn tuntomerkki, josta Jeesuksen omat tunnistetaan?
Olen ajatellut itse sitä, että ihminen tekee alun perin uskon suojelemiseksi ajatellusta asiasta lain, jota noudattaa. Sitten uskominen onkin helposti tiettyjen pykälien ja lakien noudattamista ilman, että koskaan pysähdyttäisiin miettimään, miksi elämme ja teemme näin. Sydämen usko on tärkein, ja muut asiat tulevat sen kylkiäisinä, ei toisinpäin.
Emme voi pitää itseämme täysin erehtymättöminä, koska onhan porukalla tehty virheitäkin, jotka jälkeenpäin on nähty vääriksi teoiksi. Onneksi on olemassa anteeksianto, vaikka eihän sydämestään ylpeä ihminen edes koe tarvitsevansa anteeksiantoa. Jos kokee olevansa erehtymätön, mihin tarvitsee sitä. Ylpeyteen ei todellakaan ole kenelläkään meistä vl-uskovaisistakaan varaa.
Nyt puhumme toistemme ohi!
Yritin tuossa yllä kertoa, että tällä palstalla parhaimmillaan - tai pahimmillaan - teologisen koulutuksen saanut (eli siis Raamattua lukenut) ei-vanhoillislestadiolainen ihminen keskustelee 14-vuotiaan vanhoillislestadiolaisen teinitytön (tai -pojan!) kanssa meikkaamisesta. Tällä asetelmalla ensin mainitulle syntyy helposti väärä kuva jälkimmäisen edustamasta joukosta. Täytyy siis yrittää nähdä metsä puilta.
Mitä mielipiteeseesi muuten tulee - olen täysin samaa mieltä siitä, että usko ei saisi muuttua pykälien noudattamiseksi. Kyllä minä ainakin hyväksyn osan vl-kristillisyyden normistosta täysin "tapoina". Esimerkiksi juuri hiusten sävyttäminen vs. permanentti. Näin se vain on. Ei minulla silti ole tarvetta sävyttää hiuksiani. Ja jo aiemmin mainitsemastani syystä saattaisin katsoa kaksi kertaa seuroissa viereen istuvaa uskonsisarta, jolla on punaiset raidat hiuksissaan;D. Mielestäni tätäkin kulttuuriperinnettä on hyvä arvostaa. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Ok, luulen ymmärtäneeni pointtisi, ja tarkoitukseni oli lähinnä jatkaa ajatuksiasi, ei kiistää niitä. Nyt meitti painuu kuitenkin tutimaan, kun tuo kello käy... Hyvät yöt :)!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000003009395
kyllä meikäläisissä on hirveän paljon tätä mitä kaisla tarkoittaa: et käytä alkoholia, et ehkäise, et tanssi, et meikkaa et et et, niin asiasi ovat "kunnossa"
Jumala katsoo sydämeen - ei hepeneisiin yms. Jumala ei arvota meitä kieltolistojen pituuden mukaan vaan:
SYDÄMEN USKON MUKAAN.
Jos se asia on kunnossa, niin kaikki uskovaiset maailmassa ovat Jumalan kasvojen edessä tasan saman arvoisia.
Hedelmistään puu tunnetaan.
"Puhutaan, että jos teet näin ja näin, et pääse taivaaseen, mutta mitään ei puhuta itse uskosta. Ja se nyt on se, mikä on olennaista."
SYY SIIHEN MIKSI LUULET NOIN ON SE, ETTÄ TÄÄLLÄ 90% KYSYMYKSISTÄ KOSKETTAA LESTADIOLAISTEN TAPOJA. MIKSI ET TEE SITÄ, MIKSI ET TEE TÄTÄ.
KUKAAN EI IKINÄ KYSY, ETTÄ MITEN PÄÄSEN TAIVAASEEN.
TÄÄLTÄ SAA VÄÄRISTYNEEN KUVAN LESTADIOLAISUUDESTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
...jos oikeaa tietoa etsit, etsi IRL.
vain tähän palstaan ja sen informaatioon. Olen huomannut ko. asian tietysti myös tuntemieni vl:n puheessa ja elämässä. Täällä tämä käsitys on entisestään selkiytynyt.
Ja sinänsä asiayhteydellä ei ole MITÄÄN merkitystä, kun toinen tuomitaan helvettiin jonkin yksittäisen teon takia. NIIN EI VOI SANOA! Ei missään asiayhteydessä. Teot eivät vaikuta taivaaseen pääsyyn, yksin sydämen usko.
Ja jos joku asia on tullut tällä palstalla vesiselväksi, niin se on se, miten vl:n mukaan pääsee taivaaseen! Sitä älä sure. Jokainen tämän palstan vakiokävijä osaa kertoa vaikka unissaan, miten te asian näette.
palstalta ei voi etsiä oikeaa tietoa ja saada oikeita vastauksia? täällähän on paljon viisaita kirjoittajia.
miksi?
tältä palstalta mielestäsi vain väärää tietoa?
Kaislalle. Kirjoitat: "...että jos he hylkäävät tiukan vl-opin perinnäissäännöksineen, niin he samalla hylkäävät koko kristinuskon! Heidän omatuntonsa on niin sidottu vl-oppiin, että sen mukana menee kaikki sekin, mikä todella on olennaista pelastuksen kannalta!"
Vakava ja tärkeä huomio. Yksikin tälläinen "uskosta luopuminen" luopuminen tuntuu turhalta ja surulliselta.
Voisiko asiaa lähestyä seuraavasti. Kun joku vanhoillislestadiolainen kertoo luopuneensa uskosta, hänelle esitettäisiin kysymykset: Uskotko Jumalaan Luojana, Kristukseen Lunastajana ja Pyhään Henkeen Pyhittäjänä, uskotko pyhän yhteisen seurakunnan, syntien anteeksi antamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Veikkaukseni on, että moni vastaisi: uskon.
Jos näin on, mistä tälläinen ihminen on silloin luopunut? Mistä hän käyttää nimitystä "uskosta luopuminen"?
Kysyn, kuten sinä: Onko lapsi mennyt pesuveden mukana?
Harmistuneelle. Onko tältä palstalta löytyvä kuva vanhoillislestadiolaisuudesta oikeasti vääristynyt. Yksipuolinen se kyllä on, mutta vääristyneenä en osaa kuvaa pitää. Tai silloin katson oikeudekseni kyseenalaistaa yksittäisten kirjoittajien kokemukset. Ei tälläistä keskustelua voi laittaa pelkästään pahantahtoisten ihmisten piikkiin. Yksipuolinenkin keskustelu on aina heijastuma todellisuudesta.
Esitit kysymyksen harmistuneelle. Vastaanpa minäkin. Täällä puidaan päivästä toiseen samoja vl:ien piirteitä, jotka valtaväestöllä ovat erilaiset.Usko ja se, miten pelastutaan, jää taka-alalle. Me emme itse omissa piireissämme pui näitä jatkuvasti, ts. emme koe ongelmana.
Toinen ongelma on palstan kirjoittajien valikoituminen. Monet sellaiset, joilla olisi lahjoja esittää uskomme asioita selkeästi ja yksinkertaisesti, ovat pahoittaneet mielensä eivätkä halua enää vastata.Oikeasti, monesti itsekin kun katselen otsikoita, ajattelen, ettei täällä olisi hyvä olla. Omatuntoni sanoo, ettei saisi istua pilkkaajien joukossa. Täällä monet käyttävät asiatonta ja härskiä kieltä. Täällä pysyäksen täytyy olla melkoisen paksunahkainen. Koen myös, että jotkut vl-kirjoittelijat ovat "toinen jalka maailmassa", ts. he eivät jaksa enää kilvoitella puhtaalla omallatunnolla, vaan etsivät täältä lupaa synnin tekemiseen. Ja sehän täällä aina annetaan. Kun he kertovat vl-opista, se on jo hiukan muuttunutta. Uskostaan irtautumassa oleva ihminen totta kai kaipaa perusteluja irtautumiselleen ja omatunto on jo hiukan jähmettynyt.
"Koen myös, että jotkut vl-kirjoittelijat ovat "toinen jalka maailmassa", ts. he eivät jaksa enää kilvoitella puhtaalla omallatunnolla, vaan etsivät täältä lupaa synnin tekemiseen. Ja sehän täällä aina annetaan. Kun he kertovat vl-opista, se on jo hiukan muuttunutta. Uskostaan irtautumassa oleva ihminen totta kai kaipaa perusteluja irtautumiselleen ja omatunto on jo hiukan jähmettynyt."
Millaisia sitten ovat uskostaan irtautumassa olevat ihmiset ja miten he kertovat uskostaan, jos se on jo mielestäsi "hiukan muuttunutta" ja omatunto on "jähemttynyt"? Mitkä ovat mielestäsi siis ratkaisevia asioita, joiden perusteella teet tuollaisen johtopäätöksen? Ei keskustelun ja kysymysten taustalla ole läheskään aina luvan hakeminen syntiin, vaan vl-uskovaisetkin joutuvat pohtimaan syytä ja taustoja omille tekemisilleen ja sanomisilleen, jottei usko olisi pelkästään kuollutta tapojen noudattamista.
...tuli vain mieleeni tuosta "jottei usko olisi vain kuollutta tapojen noudattamista".
Mielestäni usko on kuollut jo silloin, jos uskosta lähtevät Hengen hedelmät tuntuvat ihmisen teoilta.
Kun Jumalan lapsi on vapain mielin Taivaan tiellä,ei ristin kantaminen aiheuta katkeruutta tai kateutta.
Niitä vastaanhan meillä kaikilla ihmisillä on taistelu itsemme kanssa.
Sä olet aivan älyttömän fiksu ihminen, ja niin ovat näemmä monet vl:llätkin, arvelin aluksi, että monien vakio vl:lien nimimerkkejä on joku kopioinut, mutta te todellakin ajattelette noin? Tää on ollut varmaan rakentavin keskustelu jonka oon tältä palstalta lukenut ja ennen kaikkea lohdullisin, sillä vl:lien kommentit todistaa, ettei heitä ole aivopesty, vaan ajatteluakin tapahtuu. Pointsit Kaislalle!
Oikesti oli hienoa lukea vl-naisen ja Veeruskan mietteitä. Kiitos teille niistä! Tunnutte olevan aitoja ja rehellisiä ihmisiä. Toivoinkin, ettei avaus latistuisi vain vanhojen fraasien heittelyksi. Tuotte tälle palstalle varsin myönteistä kuvaa vl:stä:) Vaikka koko ajanhan on ollut selvää, että monenmoista kulkijaa ja ajattelijaa mahtuu jokaiseen liikkeeseen, eikä yleistyksiä kannata kovin nopeaa tehdä. Silti tunnutte poikkeuksellisen rohkeilta ja aidoilta/ajattelevilta ihmisiltä.
Keskustelu jatkukoon.
että sain korvilleni tässä, vaikka en keskusteluun osallistunutkaan
Panitko merkille, että keskusteluun osallistui pääasiassa naisia. Lestadiolaisuuden luonteen ja tavat määrittävät kuitenkin armoitetut "puhujaveljet".
Hyvä avauksesi on edelleenkin valitettavan relevantti!
Minä ainakaan en ole nainen. Lasketaanko Melperi mieheksi?
Sitten vielä näistä puhujaveljistä. Voisiko olla niinkin päin, että puhujaveljiksi valitaan sellaisia, jotka seurakunta sopiviksi tähän virkaan näkee?
"Minä ainakaan en ole nainen."
Olen ABSOLUT pitänyt sinua koko ajan naisena. Eihän voi olla totta, että MIES esim. alkaa kinata lääkärin ("lääkäri 1") kanssa täysin epätoivoisin argumentein siitä, mikä on eri ehkäisypillerien farmakologinen vaikutus. Sinä intit ja kinasit.
Eihän MIES rupea tietoisesti harhaanjohtamaan tällaisella julkisella palstalla lukijoita esittämällä suunnilleen seuraavan väitteen "Kaikki ehkäisy on sama kuin abortti". Sinä esitit.
No toisaalta tuota harhaanjohtamista puoltaa se, että mahdollisena miehenä kuulut siihen vl-joukkoon, joka on keksinyt vl-naisten päänmenoksi tämän surullisen HARHAOPIN "ehkäisy on syntiä".
Eihän MIES ole sellainen, joka yrittää naruttaa lukijoita joillakin valheellisilla tiedoilla ja jäätyään kiinni yrityksestään, toteaa "anteeksi minulle tuli siinä pieni lipsahdus". Sinä yritit.
Summasummaarum:
Kurkkaa vielä varulta pöksyihisi!
Söpöliini Melperini, eivät ne sinunkaan itkut ja valitukset tällä palstalla kovin miehekkäältä vaikuta.
Todellakin, jos kirjoittaja itkee, näillä palstoilla, että vaimo pistää hänet imuroimaan ja muihin kotitöihin, ei anna lukijoille kovin miehekästä kuvaa kirjoittajasta.
Tämä tiedoksi.
"Todellakin, jos kirjoittaja itkee, näillä palstoilla, että vaimo pistää hänet imuroimaan ja muihin kotitöihin, ei anna lukijoille kovin miehekästä kuvaa kirjoittajasta."
Oletko vl-saarnaajan vaimo?
"En malttanut
Kirjoittanut: Melperi, 7.5.2004 klo 11.15
vielä mennä.
Shortsit on oikein hyvä asu imurointiin. Jos viittaat jotenkin siihen, että miehen on häpeällistä imuroida omaa kotiaan ja että se jotenkin vähentää hänen miehisyyttään, niin siinä saat pitää mielipiteesi.
Olen täysin eri mieltä.
Kodin työt on jaettava aviopuolisoiden kesken. Etenkin, jos molemmat käyvät työssä. Minä olen perinteisesti imuroinut kodin ja käynyt ruokakaupassa. Johtuu siitä aikanaan vallinneesta tilanteesta, että vaimolla oli huomattavasti pidempi työmatka kuin minulla. Oli siis luontevaa, että minä hoidin kauppaostokset. Joskus käymme tietysti yhdessäkin kaupassa."
Olet naurettava!
Yrität todistaa miehisyyttäsi, vikisemällä, että teet nykyään vapaehtoisesti kotitöitä.
Hoh, hoijaa
Se tästä. piste
Tiedätkö, kuka on valheen isä?
Se on itte perkele, joka sinua juoksuttaa ja käskee valehtelemaan tällekin palstalle.
valehtelet?
vl-saarnaajan 1) tytär 2) vaimo?
kuka sinut on opettanut valehtelemaan?