on niin onneton olo. vaikka aatto meni suht hyvissä fiiliksissä, niin silti tunteikkaana romantikkona olen aattona jokusen itkunkin tirauttanut.
pari vuotta sitten vietin ensimmäistä joulua rakkaani kanssa, josta luulin olevaksi ties vaikka mihin. työkaverini sanoi, että on niin ihana nähdä kun joku on niin onnellinen ja suunnittelee ja toteuttaa yhteistä onnellista joulua.
seuraava joulu olikin aivan vastakohta. välissä oli remontti,exän äidin(ei tyytyväinen mihinkään) painostus jättää minut, exän masennus(josta kyllä päästiin yhdessä yli), rempan aiheuttamat paineet, ratkaisevan hetken mukana viihtynyt kolmas pyörä. nämä kaikki yhdessä ja erikseen. joka tapauksessa maksaessani maalaria ulos, exäni ilmoitti auton hävittyä pihasta haluavansa maksaa minut ulos. pommi oli melkoinen.
ennen tätä joulua sain tietää hänen seurustelevan. jotenkin vaan tunsin itseni niin kovin onnettomaksi ja surulliseksi. kaipaisin itsekin sitä uutta ihmistä, mahdollisesti sitä oikeaa, jota rakastaa.
ensimmäistä kertaa vietin joulun ihan yksin. toisaalta jos ja kun sellainen oikea jostain ilmaantuu, osaa siitä olla entistäkin kiitollisempi kaikkien näiden kokemusten jälkeen. joskus kiroaa sitä, miksi pitää olla näin jouluihminen, romanttinen ja tunteikas. helpommalla pääsis jos menis baariin ja tempasisi parit ja unohtais nämä, mutta kun en ole sellainen... ehkä joku nainen vielä joku päivä poimii nämäkin ajatustyön ja kokemusten hedelmät koriinsa ja saa nauttia niistä.
joulu se vaan palauttaa hyvät muistot, ajat, joulunajan mieleen. ja tuo sen onnettoman olon. tein kyllä kaikkeni,ettei näin olisi käynyt. kävin perheneuvojalla/työpaikkapsykologillakin yksin kun exä ei suostunut mukaan ja yritin ettei ero tulisi, mutta tulihan se... eihän sitä yksin pysty jos toinen ei sitten eri syistä halua...
pitäs kai vielä kerran mennä purkamaan ajatuksensa ja onnettoman olonsa ja jatkaa eteenpäin.
voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!
pari vuotta sitten vietin ensimmäistä joulua rakkaani kanssa, josta luulin olevaksi ties vaikka mihin. työkaverini sanoi, että on niin ihana nähdä kun joku on niin onnellinen ja suunnittelee ja toteuttaa yhteistä onnellista joulua.
seuraava joulu olikin aivan vastakohta. välissä oli remontti,exän äidin(ei tyytyväinen mihinkään) painostus jättää minut, exän masennus(josta kyllä päästiin yhdessä yli), rempan aiheuttamat paineet, ratkaisevan hetken mukana viihtynyt kolmas pyörä. nämä kaikki yhdessä ja erikseen. joka tapauksessa maksaessani maalaria ulos, exäni ilmoitti auton hävittyä pihasta haluavansa maksaa minut ulos. pommi oli melkoinen.
ennen tätä joulua sain tietää hänen seurustelevan. jotenkin vaan tunsin itseni niin kovin onnettomaksi ja surulliseksi. kaipaisin itsekin sitä uutta ihmistä, mahdollisesti sitä oikeaa, jota rakastaa.
ensimmäistä kertaa vietin joulun ihan yksin. toisaalta jos ja kun sellainen oikea jostain ilmaantuu, osaa siitä olla entistäkin kiitollisempi kaikkien näiden kokemusten jälkeen. joskus kiroaa sitä, miksi pitää olla näin jouluihminen, romanttinen ja tunteikas. helpommalla pääsis jos menis baariin ja tempasisi parit ja unohtais nämä, mutta kun en ole sellainen... ehkä joku nainen vielä joku päivä poimii nämäkin ajatustyön ja kokemusten hedelmät koriinsa ja saa nauttia niistä.
joulu se vaan palauttaa hyvät muistot, ajat, joulunajan mieleen. ja tuo sen onnettoman olon. tein kyllä kaikkeni,ettei näin olisi käynyt. kävin perheneuvojalla/työpaikkapsykologillakin yksin kun exä ei suostunut mukaan ja yritin ettei ero tulisi, mutta tulihan se... eihän sitä yksin pysty jos toinen ei sitten eri syistä halua...
pitäs kai vielä kerran mennä purkamaan ajatuksensa ja onnettoman olonsa ja jatkaa eteenpäin.
voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.