Kun silmiini katsoit, niin pitkään että se jo sattui. En saa sinua enään mielestäni pois. Olet ajatuksissani vaikka haluaisin sinut unohtaa. Olemme niin erilaisia, ettei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Kuitenkin lähelläsi jännityn ja en saa sanaa suustani, vaikka haluaisin sisälläni vain halata sinua. Katsettasi etsin joka paikasta ja kun löydän sinut sinä katsot takaisin, jolloin käännän pääni pois. Katseesi polttaa tietäisitpä sen. Täällä minä vain mietin missä olet ja tunnetko samoin vai et. Pakko oli johonkin purkaa ajatuksia ja kiitos jos luit. =)
Kun silmiini katsoit
dreams about you
242551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mihinpäin menee?
N--->M
vai
M---->N
tallaista silmiin katselemista tapahtuu joka paikassa =)
Naiselta miehelle täältä pohjois suomesta
Mihin ne silmäni sitten laittaisin kohdatessamme ellen katsoisi silmiisi? Sieltähän näen ne
tunteesi, jotka merkitsevät minulle elämää ja ihmisyyttä. Muualta en sisintäsi näe.
Jos peitän silmäni, jää tunne siitä, että minulla on jotain salattavaa, jota en uskalla
näyttää. Merkittävälle ihmiselle on koko sisin avoin - ja on itse haavoittuvana toisen
edessä. Näin on myös se toinen osapuoli.
En tiedä, osasinko kertoa ymmärrettävästi - en ole aiemmn "joutunut" näiden asioiden eteen.
Kaikella on tarkoituksensa - näin uskon.
Kiitos. On kivaa että olet huomannut minut. Joskus mietin, olenko vähän tyrkky, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tyrkytyksiin en ole sortunut vähääkään suoranaisesti, enkä sorru. Mutta silloin kun joku katsoo takaisin kuten sinä, en voi olla vastaamatta..
Minullakin on tunne, että olisit kuin luotu minulle ja se on jotakin kaunista. Niin kaunista.. Mietin sinua nyt koko ajan. Minullakin on muutamia ihastuksia ja rakastumisia takana, mutta jotenkin näin pitkälle en ole ikinä mennyt näissä pareja ja ihmisrotujakin yhdistävissä asioissa.. Vaikka enhän edes tunne sinua kovin hyvin, mutta silti kaikki mitä näen, on jotakin sitä, mistä kaikki rakkauslaulu laulavat ja.. lähimmäiset jopa salaa hieman kateillenkin onnittelevat..
Yksi ihminen täällä ruudun takana tuli hyvin onnelliseksi lukiessaan edellä olevaa tekstiä.
Sanat hävisivät - kiitos että olet olemassa juuri tuollaisena - minulle merkityksellisenä. Luin ja liikutuin.
Levollista iltaa toivotan.
Haluamatta pilata teidän ihastuksianne niin olisin joku aika sitten voinut kuvitella että tuo voisi olla jopa minulle (siis kuvitella ei oikeasti uskoa koska eihän täältä kukaan toistaan tunnista).
Nyt kun ajattelen niin olin hupsu kun pidin tämän erään naisen käytöstä ja katseita merkkinä kiinnostuksesta.
Ehkä mahdollisuudet menivät muihin asioihin keskittyessä tai häntä ei lopulta kiinnostanut pätkääkään.
On kiva unelmoida, mutta se totuuden hetki voi olla aika...karvas.
Ei kannata jäädä roikkumaan asioihin vaan yrittää selvittää asia esimerkiksi uuden vuoden jälkeen hetimiten selväksi.
Ihastuneena oleminen on ihanaa, mutta toisaalta varsinkin jos toinen on kovin lähellä niin siitä voi tulla aika rasittavakin asia. Haluatko tehdä asiasta todellisuutta vai pelkäätkö lopputulosta ja ettei ihastus olekaan totta?
Itse saavutin mielenrauhan kun sain kieltäytymisen lähestyessäni häntä.
...siis hyvällä tavalla. Pisti kyllä miettimään tämä. Juuri tuo kohta, että haluaako tehdä asiasta todellisuutta, vai pelkääkö lopputulosta, ettei ihastus olekaan totta.
Itse olen nyt toivottomasti jahkaillut asian kanssa jo kaksi vuotta, eikä mikään ole edennyt mihinkään. On vain niin mahtavaa unelmoida yhteisistä hetkistä hänen kanssaan, mutta samalla ei tehdä mitään asian eteen. Pakkien saaminen romuttaisi tuon pilvilinnan, sen vähäisenkin positiivisen asian elämässäni, eikä sen vuoksi uskalla tehdä mitään. Huoh. Kaipa sitä vain pitää yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, meni syteen tai saveen. :P
Kannattaa kysyä ihan oikeasti että haluaako lihaa ja verta olevan hengittävän lämpimän ihmisen vierelleen joka välittää ja silittää sekä katsoo silmiin sanoen että "tykkään susta" kuin elää fantasiassa vain moisesta joka liittyy ehken ihmiseen jota lopulta ei edes tunne?
En ole mikään ikäloppu mieheksi, mutta tämä viimeisin ihastus jäänee tämän elämän viimeiseksi siis sillä tavalla että se tapahtuisi ilman ja ennen suhdetta tuohon ihmiseen. Ei se vain kannata.
Sitä voi herätä tavallaan ja huomata kuinka ne asiat oikeasti on. Osa siitä ihastuksesta toki voi katseineen olla hyvin tottakin, mutta loppu on omaa mielikuvitusta sekä voi huomata miten oma mieli on rakentanut toisesta ihmisestä suuren mysteerion. Tuota mysteeriota selvittäessä sitten mieli jää kiinni häneen ja alkaa ihastumaan. Tekee omituisia päätelmiä toisesta tai selittää yhteensattumia ties miten päin.
Itse sain tietää tuosta ihastuksesta asioita jotka olivat sinällän hyviä mutta samalla selvensivät ettei minulla varmaan olisi ollut mahdollisuuksia häneen sekä suhteesta olisi muodostunut jotain muuta kuin oletin.
Olitpa minkä ikäinen tahansa ja mitä sukupuolta hyvänsä niin kannattaa miettiä mitä edellytyksiä sille jutulle on oikeasti olemassa sekä tahtooko elää ikuisesti ihannoinnissa sekä haaveissa vai ehken rakentaa jotain todellisempaa joko sen ihmisen kanssa tai jonkun toisen kanssakin.
Elämä oikeasti on hemmetin lyhyt. Varsinkin haaveiluun.
Vähän kuin minun tekstiä. Pelkkiä katseita ja haaveita ei voi verratakaan siihen tunteeseen, että vierellä on oikea ihminen.
Pisti oikeasti miettimään. :)
Minkäs ikäinen M pohjoinen on?
En tiedä tuosta järkimiesmäisyydestä jos olen tuolla tavoin hairahtunut kuvaillulla tavalla johonkuhun aiemmin. Toisaalta ehkä sama mielenvika vaivaa muitakin toisinaan ja kai se on normaalia kun tällainen palstakin on olemassa.
Edellisen tarkistuksen mukaan, joka tehtiin muutama kuukausi sitten minun todettiin eläneen 30 vuotta. Välillä tulee mietittyä onkohan se mahdollista, mutta kyllä se kai on uskottava eikä ole painajaista josta heräisin kun tarpeeksi itseäni vain tukistaisin.
Kukas tahtoi tietää?
kirjoittelet ja vaikutat hauskalta.. Mutta ikäeroa meillä, I´m too old for you : ( .
Se on sitten se tavallinen tarina. Joko joku on liian nuori tai liian vanha minulle.
Varastit kyllä repliikkini koska odotin että olisi ollut joku 15 kesäinen jolle joudun toteamaan samaa kuin sinä minulle.
Onneksi vain vaikutan hauskalta enkä välttämättä sitä oikeasti ole niin säästetään sinut jatkopettymykseltä.
Joudumme suuntaamaan fantasiamme siis toisaalle.
sitten olet oikeesti hauska, mutta suomalainenhan ei ihteään kehuskentele. Samoin voin sanoa; sinua säästän ettet enempiä pety. Mutta pidä tuo linjasi, sillä se tehoaa ja tapasi kirjoittaa saa suun hymyyn, mutta sanoissa piilee totuuden siemen. Toivon sinun löytävän myös sopivan ikäisen kumppanin. Meillä ikäeroa olisi ollut yli kymmenen vuotta : )
Mitenkä sinä silloin lähestyit häntä, menitkö suoraan juttelemaan, vai kuinka?
sorry. putkahti viesti väärään kohtaan, kysymys oli Mpohjoiselle.
Noin voitaneen sanoa. Ehkä olisi pitänyt yrittää aiemmin jutella niitä näitä kun törmäsin häneen eikä sillä tavoin vain töksäyttää kahvikutsua.
Kiinnostus oli kuitenkin sen verran vahvaa eikä sitä voinut enää paeta. Hänen kiinnostustaan tuolloin osasin vain arvailla. Olisi ollut kiva selvittää miten meillä sujuisi, mutta täytyy olla myös realisti asioissa, jota yritän tässä tolkuttaa muillekin.
Hän on jonkun vuoden nuorempikin vaikka vaikutti kypsän fiksulta.
Ehkä me oltaisiin oltu erilaisia ja hän etsinee jotain muuta. Elämä on sellaista.
Halusitko kommentoida tuota asiaa jotenkin?
Yli kymmenen vuoden ikäero alkaa olla aika suolainen.
En toivo sinulle samaa, koska toivo on toivoa ja tekeminen on tekemistä. Yksi ei hyödytä, toinen hyödyttää.
Uskon kuitenkin että kun kohdalle sattuu niin uskallat tehdä asialle jotain ja sattuuhan se jollakin tapaa jos vain ei piiloudu peiton alle. Toisaalta on aina mahdollista ettei vain törmää oikeanlaisiin ihmisiin.
Olen toisinaan aivan vallaton ja ehken pikkiriikkisen hauskakin muistakin kuin itsestäni.
Toisinaan sitten aivan liian vakavasti otettava.
Monessakin asiassa kuin nuorallakävelijä, jonka turvaverkossa on edellisistä putoamisista muodostunut miehen mentävä reikä.
Minäkin nainen, mutta etelästä. Viesti menisi eräälle miehelle.
Ajattelen samoin, kuin aloittaja eräästä miehestä. Jokunen vuosikin on jo vierähtänyt haavemailmassa. Kiitos sinulle M pohjoisesta, luin tekstisi moneen kertaan. Kirjoitit todella hyvin, taoit oikein järkeä päähäni, että oman pääni sisällä se ihastuminen oli.
Mutta unohtaminen on pirun vaikeaa, kun juuri nuita kohtaamisia kertaa mielessään, ja yrittää tulkita niitä.
Minä olin niin ujo, siksi käänsin aina katseeni pois, kun hän katsoi minua. Olin aivan varma että minussa oli jotain vialla. Silti aina odotin, että näkisin hänet taas jossain ja toivoin että hän olisi sanonut minulle jotain.
Sitten en enää nähnyt häntä, ja itsekkin muutin pois. Liian kauan ajattelin että, jos kohtalo niin sanelee näen hänet vielä. Mutta oikeassa olet, elämä valuu hukkaan sitä päivää odotellessa.
Kaikkea hyvää toivon sinulle.
.
Ei tarvetta kiitoksiin.
Kohtaloon näissä asioissa usein ei kannata luottaa vaan enemmänkin käyttää kohtaloa apunaan jos tarjoutuu mahdollisuus tutustua johonkuhun.
Mutta totuus on se että elämä valuu tosiaan hukkaan. Kaikki me tarvitsemme jonkinlaista fantasiaa elämässämme, mutta siinä vaiheessa kun fantasia syrjäyttää elämisen ja siinä joidenkin asioiden kokemisen sekä niitä kohti pyrkimisen niin olemme jääneet vangiksi omaan itseemme.
Fantasioissahan me voisimme kohdata oman sielunveljen tai -sisaren joka ikinen päivä. Samalla kävelisimme ohi niistä aidoista ihmisistä, jotka oikeasti kerran kävelivät siinä sivullamme.
Kaikki häipyy lopulta unholaan, joten olisi hyvä yrittää tehdä edes osasta fantasiaa totta. Ja jos se ei kestä niin ehkei se fantasia ole sen arvoinen.
Joskus luopumalla jostain voimme löytää jotain muuta. Usein paljon todellisempaa.
,
Sama tunne