milloin viimeksi aalto täytti avotilanne?
Minulla 15v sitten ja tyhjeni parissa minuutissa letkujen kautta.
Keskimäärin itämerellä 2000 mailia/vuodessa.
Minulla 15v sitten ja tyhjeni parissa minuutissa letkujen kautta.
Keskimäärin itämerellä 2000 mailia/vuodessa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Viimeksi vuonna 2009 olin köliveneellä niin poikittain, että sitloora oli puolillaan vettä ja muutama minuutti toisaan meni letkujen kautta tyhjenemiseen, perästä avoin olisi ollut tyhjä saman tien.
Pitää olla perästä kokonaan avoin, jotta tyhjenee heti. Sellainen, jossa perässä on vain kulkuaukko keskellä ei tyhjene ennen halssinvaihtoa, jos mennään vähänkään kallellaan. Kokeiltu on.
Olen purjehtinut sekä raaseilla ( viimeksi mm. Suursaari-kisassa) sekä perinteisillä suljettuina sitloorilla. Tähän mennessä ei 25 vuoden kokemuksella kertaakaan veden poistuminen ollut ongelma. Raaserilla tosin jo pieni peräaalto tunki sitlooraan ja luukun kautta sisälle. Veikkaan ettei emäntä tykkäisi tästä perhepurjehduksella.
Kelissä, jossa peräaalto tunkee kajuttaan asti, kannattaa lukita kajuutta ja perälaatikot, jos ei halua upottaa purjevenettä.
siks menee aina täysillä
http://mypetjawa.mu.nu/archives/ted-kennedy-sailor.jpg
Suurilla vesillä iskee isoja alltoja yllättävistä suunnista. Silloin purjehtiajsta tulee matkustaja, mahdollisesti kalojen ruokaa.
http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article502112.ece
http://en.wikipedia.org/wiki/Rogue_wave
Ainoa ongelma on aalto, joka kaatuu yllättäen takaapäin istuinlaatikkoon. Ne ovat vaarallisia. Tyhjeneminen ei letkujen kautta ongelma.
Siinähän sitten kastuu joka tapauksessa. Sitlootan ollessa kapeamman mallinen ja vene raskasta mallia vesilasti ei haittaa vaikka se pienen hetken mukana kulkeekin.
eipä ole vielä sattunut, 45000 nm alueella Itämeri-Välimeri-Atlantti-Karibia-Tyynimeri-Intian valtameri. Roiskeita on toki tullut avotilaankin, muttei se ole mitenkään täyttynyt, vaikka onkin umpinainen tila. Tiedän kyllä lapsiperheitä, joissa avotilan tyhjennysaukot on tahallaan tukittu, avotila täytetty vedellä ja tehty siten lapselle kylpyamme. Voi sitä riemua, ei muuten onnistuis avoperäisissä!
Vaikka onkin harvinainen voi sellainen osua kohdalle. Samalla tavalla kuin ajelehtivaa rojua peräsimeen, laivasta pudonnut kontti keulaan tai valas pohjan alle. Sen kerran jälkeen ei ole enää välttämättä mahdollisuutta vaihtaa turvallisempaan.
Kannatta huomata, että nyt keskustellaan finngulf 37 suunnittelusta, eikä siitä mitä kukin on elämässään puuhannut. Finngulf 37 venettä valmistaja mainostaa atlantin ylitykseen ja suurella purjealalla on veneen kyljelleen meno erittäin mahdollista, jolloin nopeasti tyhjenevä avotila on hyödyllinen.
No, en edelleenkään osaa oikein pelätä noita avotilan täyttäviä tappaja-aaltoja. Meitin avotila on tosin niin pieni, ettei sen täyttyminen olisi mikään katastrofi, mutta tuntuvat nuo tyhjennysaukot toimivan ihan ok. Eniten vettä avotilaan on tullut rajussa kallistuksessa, mutta sekin vesi lorisi samantien aukoista ulos.
Tässä keskustelussa on lähinnä kyse, kumpi on parempi ratkaisu veden yhjenemisen kannalta, avoin vai suljettu perä putkilla, niin päivänselvää on että avoin on parempi. Missään ei ole väitetty, etteikö putkilla varustetuilla istumalaatikoilla voisi purjehtia siinä missä avoperäisilläkin.
Vaikkapa tätä palstaa lukemalla on selvää, että toiset eivät lähde satamasta, jos on johonkin päin luvassa yli 10 m/s tuulia mistään suunnasta. Toisilla taas raja on 15 m/s vastatuulessa. Ei liene yllätys, jos ne 10 m/s:iin rajansa laittavat voivat ikänsä seilata isoa aaltoa kohtaamatta. Jopa Itämeren ympäri on mahdollista tehdä matkaa päiväpurjehduksina ja tuuliset päivät satamissa parempaa säätä odotellen. Toisaalta tiedetään, että mR-veneilläkin, jotka eivät todellakaan ole avomeriveneitä, on kierrelty ympäri Itämerta kilpailupaikoille purjehtien.
Tilavuudeltaan pienempi istumalaatikko tyhjentyy kunnolla niiden putkienkin kautta, eikä toisaalta aiheuta katastrofia, vaikka putkessa olisi karannut hanskakin ja täyttää siis merikelpoisuusvaatimukset. Kunnolla tyhjentyvä istumalaatikko on vähän samanlainen juttu kuin vaikkapa hätäraketit tai kartiomaiset puutapit. Harva on tosipaikassa tarvinnut, mutta en minä niitä turhakkeina pidä. Niitä tosipaikkojakin voi sattua jopa sille yli 10 m/s tuulia tarkoituksella vältteleville. Minä ainakin tiedän sellaisia tosipaikkoja tulleen vastaan.
Minusta taas takaa avoin perä ja matala varalaita tuntuu turvattomammalta lasten ja koirien kanssa kuin perinteinen suljetumpi sitlooda. Mutta makunsa kullakin.
Itse olen samaa mieltä kanssasi: syvähkö istuinlaatikko ja suljettu perä kaiteineen TUNTUU paljon mukavammalta ja turvallisemmalta. Perusidea on se, että kropan painopiste olisi aina istuinlaatikon tai kiinteiden kaiteiden sisäpuolella veneen kallistuessakin.
Paljolti uskomuskysymys se turvallisuuden tunne. Kun on purjehtinut kaikenlaisilla veneillä, voi vasta tietää, miltä se oikeasti tuntuu. Siinä tulee helposti yllättäviä tunne-elämyksiä. Epämiellyttävimpiä tuntemuksia minulle on ollut kömpiminen syvästä poterosta kapeahkolle sivukannelle veneessä, jossa jopa tiikkipinnat oli veistämöllä onnistuttu hiomaan niin sileiksi, että ne olivat kuivinakin liukkaita. Sitloodan teko syväksi vaati siltä enemmän leveyttä, mikä taas kavensi sivukansia, joille joutui sitten nousemaan horjuvalla tasapainolla jo korkeuseronkin takia. Ehkä joku toinen tuntisi olonsa turvattomaksi kannella istuessa, mikä minulle ei koskaan ole ollut ongelma.
Kannella istumisen lähes ainoa varjopuoli on ollut aallokko, jossa vain yksi aalto tunnissa roiskahtaa kannelle. Niissä oloissa ei yleensä viitsi sadehousuihin pukeutua, mutta se ainokainen roiskahdus lirittää vettä persuksille pitkän aikaa ruffin sivulta. Niissä veneissä kuitenkin siirtyminen sitloodasta kannelle ja takaisin on erittäin vaivatonta niin merellä kuin satamassakin. Vene on kaikkiaan paremmin hallinnassa. Sitäkään eroa on vaikea kokematta uskoa.
Määrittele perinteinen, 1900 -luvun alun pursissakin istuttiin kannella.
http://www.sphinx-12mr.de/en/bilder/
Olen seilannut paljon ja istuinlaatikko on täyttynyt monta kertaa, mutta Itämerellä tosi harvoin - kunnolla vain kerran. Silloin aalto murtui takaapäin peräkannelle (ilmiö kulkene nimellä "pooping"). Toistuvia istuinlaatikon täyttymisiä sattui erityisesti legillä Australiasta Etelä-Afrikkaan (v. 2004), kun oli korkea ristiaallokko ja kova tuuli. Olin silloin päivittäin radioyhteydessä tanskalaispurjehtijaan, joka seilasi Albin Balladillaan samoilla vesillä. Hänellä istuinlaatikko ei tyhjentynyt moneen päivään, koska sinne kaatui aaltoja tiheään. Sekään ei ollut ongelma, koska Balladin istuinlaatikko oli aika pieni eikä sen vesilasti ollut minkäänlainen katastrofi. Tanskalaiskaveri kuvasi iloisena kelin keventymistä: "tänään vedenpinta istuinlaatikossa laski 10 cm:iin".
Se mikä istuinlaatikon täyttymisessä oli edellisessä veneessäni harmi, oli moottoripaneelin, autopilotin panelin ja gps:n ulkonäytön elektroniikan kastuminen. Avomeriveneessä ei mielestäni pitäisi sijoittaa tällaisia laitteita istuinlaatikkoon, jossa ne voivat joutua veden alle. En usko, että mikään tavanomainen moottorin paneeli starttiavaimineen sietää meriveden alle joutumista. Voi olla kurja yllätys, kun koneen startti ei sitten toimi. Nykyisessä veneessäni paneeli on veneen sisätilassa ja pienehkön sittloodan tyhjennysputket ovat 10 cm läpimittaiset.
toinen seikka joka usein jää vähemmälle huomiolle on se että onko istumalaatikon luukuissa tiivisteet, saako luukut vesitiiviisti suljettua? Onko istumalaatikossa avoimia reikiä (kuten tuuletusventtiili, lämmittimen ilmanotto, helposti rikkoutuvat kaiuttimet) veneen sisätiloihin joiden läpi istumalaatikossa vellova vesi pääsee veneen sisälle.
Edellä jo mainittiin moottorin starttiavaimen sijoittaminen merivedelle alttiiseen avotilaan. Samanlainen avomerelle huono ratkaisu on polttoainetankin ilmaletku. Eräässä venetyypissä se oli sijotettu skuuttivinssin jalustaan. Pitkän avomerikryssin jälkeen tuli koneongelma, koska merivettä oli litrakaupalla polttoainetankissa. Näin tapahtui ilman, että istuinlaatikko olisi täyttynyt.
Avotilan kaiuttimien kohdalla ei välttämättä ole vuoto-ongelmia, mutta on usein korroosio-ongelmia.
Istuinlaatikon luukkujen tiivisteet tuskin on käytännön ongelma, koska niiden kautta veneeseen tulee yleensä vain pieniä määriä vettä (ainakin omien kokemusteni mukaan).
Joissakin venemalleissa avotilan pohjalle nousee vettä, kun venevauhti on riittävän kova. Joissakin sitä tapahtui jopa reippaammassa koneajovauhdissa.
Kovemmissa avomerikeleissä vettä sisätiloihin tulee myös ruffin luukun tuuletusaukoista, jos luukussa sellaiset on. Ilmeisesti perheveneitä ei CE/A-luokituksesta huolimatta ole tarkoittukaan pitkille avomerireissuille. Joissakin näyttää olevan aika mahdoton laittaa ruokaa pitkällä kryssillä. Kaappi voi tyhjentyä, kun sen luukkua avaa jne. Lauvuaari ei tyhjene veneen ollessa kallellaan eikä pilssiin tulevaa vettä pysty pumppaamaan ....
Sitä se maailman kovin verotus tanskassa teettää, monella ei ole varaa hankkia valtamerikelposta avoperäistä purtta, jossa koneen paneeli ja navigointivarustus on kajuutassa.
Oikea tapa asentaa tankin ilmaletku ja koneen ja lämppärin pakoputket on veneen perään kylkeen siten ,että on mutka ylöspäin letkuissa venee sisällä, jolloin vaikka vene menisi ympäri, vettä ei montaa tippaa tule letkuihin.
CE/A luokiteltujen ja muiden veneiden myrkysvarustuksen joutuu kukin itse hankkimaan, eli suojaluukkuja ikkunoihin yms. Oletusarvoisesti kukaan täysipäinen ei myrskyissä purjehdi huvikseen.
Itämerellä ei voi montaa päivää kryssiä ilman, että ranta tulee nopeasti vastaan, joten asensin uuden spriikeittimen ilman tasapainomekanismia ja kokkailemme ainostaan veneen ollessa suorassa.
tulla pikku moka, kun asensit keittimen ilman tasapainotusta. Itse en koskaan asentaisi avomerikäyttöön moista viritystä tuskin sisävesillekään.
..kun tarpeeksi monta kertaa purjehdit Itämeren yli, vaikka et isoimmille vesille aikoisikaan. Olet kyllä oikeassa, kun totesit :"Oletusarvoisesti kukaan täysipäinen ei myrskyissä purjehdi huvikseen".
Huvikseen ei kukaan myrskyyn lähde (=keskituuli vähintäin 21 m/s meidän vesialueillamme, maailmalla rajana poidetään 25 m/s), mutta myrskyyn joutuu yleensä tahtomattaan. Siksi avomerellä purjehtivan veneen on oltava sen verran merikelpoisessa kunnossa, ettei hengenvaaraa synny.
Ei tarvita edes kovaa tuulta, kun veden keittäminen tai ruuan valmistaminen ilman tasapainoitettua keitintä käy mahdottomaksi. Sinun keittimesi sopii tietysti päiväpurjehduksiin saaristossa. Itämerta en lähitisi ylittämään sillä varustuksella ainakaan kylmään vuodenaikaan, esim. alkukesällä. Puhuit "muutaman päivän kryssimisestä". Etkö todellakaan tunne tarvetta lämpimiin juomiin ja ruokiin krysiessäsi vaikkapa Utöstä Visbyseen? Se lienee tavallisin kesäpurjehdusten reitti Pohjois-Itämeren yli.
Ns. joutsekaula on aivan normaali asennus pakoputkissa ym. Silti joutsenkaula ei välttämättä estä veden pääsyä ääritilanteissa, joista nyt on keskusteltu. Varminta olisi varustaa kaikki läpiviennit sulkuhanalla tai jollain muulla sulkumekanismilla. Se tapaus, jossa merivettä tuli polttoainetankkiin, oli tunnetun venetehtaan tuote ja polttoainetankin ilmaletkussa oli tietenkin joutsenkaula. Se ei kuitenkaan estänyt meriveden sisääntuloa, kun vedenpinta toistuvasti kävi joutsenkaulan korkeuden yläpuolella. Tiedän myös tapauksia, joissa merivettä on joutsenkaulasta huolimatta päässyt moottorin pakoputken kautta sylintereihin eikä moottori sen takia enää käynnistynyt.
Useimmista aikaisemmista vastauksista ilmenee jonkinlaista epäuskoa siihen, että omalle kohdalle voisi sattua oikeasti iso aalto. Meille kävi näin viime kesänä, vieläpä ihan kotivesillä. Toki on rauhoittavaa tietää, että kyse oli poikkeuksellisesta ilmiöstä. Tässä kuitenkin kokemuksemme.
Palasimme Tallinnasta Helsinkiin 17. elokuuta reippaassa itätuulessa, jonka piti ennusteiden mukaan olla noin 10 m/s. Käytimme ehkä enemmänkin aaltojen takia kakkosreiviä ja rullasimme hiukan fokkaa, kiirettä kun ei ollut. Noin muutaman kerran tunnissa aallot kohtasivat siten, että pieni vesinoro tuli kantta pitkin avotilaan. Ja meri oli lämmin...
Suomen aluevesille päästyä se iso aalto sitten tuli kohdalle. Etuoikealla meri vain jotenkin nousi harmaana uskomattoman korkealle, ja siellä sitä oltiin. Istuin tuulenpuoleisessa takareunassa ja autopilotti oli päällä, joten keskityin pitämään kaiteista kiinni kaksin käsin. Veneen toisella puolella ei näkynyt mitään muuta kuin valkoista vaahtoa. Autopilotin näyttö on ruorin etupuolella noin 1,5 m avotilan tasosta, mutta sekin oli täysin veden peitossa. Sitä kuitenkin pystyin koko ajan seuraamaan ja toteamaan, että pilotti ei näköjään vähästä hätkähdä. Vene oikaisi itsensä, ja matka jatkui. Myös sisätiloissa kaikki oli kunnossa.
Veneemme on noin 32 jalkainen takaa keskeltä avoin matkavene. Olemme purjehtineet sillä tosin vasta noin 2 000 meripeninkulmaa, mutta sinä aikana ei vettä ole koskaan tullut takakautta avotilaan. Edellä kuvatun aallon tuoma vesi sen sijaan katosi tosi nopeasti. Aalto tosin vei mennessän myös pääsäni olleen villamyssyn. Meiltä ei ole kuitenkaan koskaan aikaisemmin kadonnut mereen mitään veneen avoimen perän kautta, joten ainakin meidän kokemuksemme puoltavat avointa veneen perää.
Keskellä 1,5 m korkealla sitlootan pohjasta oleva näyttö veden alla? Tarkoitatko että vene oli suurimmaksi osaksi veden alla?
Hyvä, että korjasit, tuo oli ehkä epämääräisesti kuvattu. Aalto tuli siis sivulta laidan yli siten, että se kulki myös näytön yli. Vene oli siinä vaiheessa melkein kyljellään. Näyttö ei ollut siis upoksissa, vaan ikään kuin sen päälle olisi kaadettu vettä saavista reilulla otteella. Aalto kulki myös minun ylitse, vaikka istuin suhteellisen korkealla. Siksi se myssykin lähti päästä.
Olen purjehtinut vuorovesialueella kymmeniä kertoja ja voin lohduttaa, että tuon tapaisia kastumisia sattuu aina silloin tällöin - vaikka tuuli ei olisikaan kova niinkuin kuvaamassasi tapauksessa Suomenlahdella.
Erityinen kastumisten riski on silloin, kun tuuli ja vuorovesivirta käyvät vastakkaisiin suuntiin. Ensimmäinen "täydellinen" kastuminen sattui Friisien saarten välisessä "Seegattissa" navakassa myötiksessä, kun voimakas vuorovesivirta tuli vastaan. Veneen kansi oli hetken aikaa veden alla ja istuinlaatikko täynnä vettä. Eihän siinä mitään ongelmaa ole. Sitä vartenhan purjeveneissä on itsetyhjentyvä avotila (joko pieni istuinkaukalo tyhjennysputkineen tai leveässä nykypaatissa perästä avoin "avotila"). Pohjanmerelle lähtijöiden kannattaa kuitenkin varautua siihen, että huuhtelua kannen yli sattuu ennemmin tai myöhemmin. Varsinaiset vaara-alueet, vuorovesi-"racet", on merkitty karttoihin.
Kun kastumisia sattuu usein, elektroniikat alkavat kärsiä korroosio-ongelmista. Itämeren ulkopuolella merivesi on suolaista! Niukkasuolaisella murtovesialueellamme avotilan elektroniikka voi toimia useita vuosia ilman ongelmia.
Yritin etsiä youtuubista jotain esimerkkivideoita vuorovesiaalloista. Tässä muutama esimerkki, joissa on heikko tuuli ja silti aallokkoa.
http://www.youtube.com/watch?v=u5OEAiQza7w
http://www.youtube.com/watch?v=W0OQ32DmG9g
http://www.youtube.com/watch?v=tbGjQvDyKZQ
Hyvä että täsmensit. Itsellä maileja kertynyt aika paljon enemmän ja joskus on tullut häirikköaalto niskaan, tyypillisesti juuri sivutuulessa jossa normaalin aallokon latvat yleensä pärskähtelevät sitlootan tuulisuojuksiin. 10 m/s kelissä tuollaisen saaminen on aikamoinen sattumus, mutta "sh_it happens" kuten enklesmanni sanoisi. Sen lisäksi että pitää olla keskimääräistä paljon korkeampi aalto, sen pitää myös murtua juuri siinä veneen kyljellä. Tuntuu hurjalta mutta tuo "saavillinen niskaan" on hyvä kuvaus, ei sitä nimittäin yleensä tule juurikaan enempää sitlootaan. Johtuu siitä että kuljetaan kallellaan joten suurin osa lentää vain yli, kuohuilemaan sinne leen sivukannelle. 50 mm tyhjennysputkienkin kautta tuo vesimäärä poistuu hetkessä.
Tärkeäpi merikelpoisuuden kannalta on eri luukkujen vedenpitävyys, joku vuosi sitten taisi yksi Swani olla pulassa Tallinnasta palatessaan kun otti vettä sisään keulan ankkuriboksin vai oliko keulapiikin luukun kautta? Vastaavia tapauksia lie vuosittain meidänkin merialueella, eihän niistä kaikista seuraa meripelastusoperaatiota ja kipparit ovat häpeissään hiljaa siitä kun ankkuriboxin tyhjennysreikä olikin tukkeutunut ja rakenne sellainen että vesi valui siitä sisuksiin. Pärskeveden pitää poistua vilkaasti myös leen penkeiltä sitlootasta, jos vesi jää siihen lillumaan ja roiskeet kovan kelin kryssissä tuovat koko ajan uutta niin sitlootan penkkien tiivistys pitää olla aika hermeettinen. Niiden läpi menevä vesi valuu pilssiin...
Naurettavaa on keskustelu josko perästä avoin sitloota on hyvä vai ei. Kait se on ihan OK jos perässä on joku este jottei kaikki tavara pääse vierimään mereen, eihän sivukansiakaan ilman varvaslistaa rakenneta. Mutta umpinainen sitloota kunnon tyhjennysletkuilla ei ole mikään merikelpoisuusriski, siitä on myös turha höpöttää.
Mukava tarina kuiteskin, saavillinen niskaan näin talven keskellä virkistää kummasti venekuumetta!
On tullut joskus saavillinen niskaan mutta ei ole ehtinyt huomaamaan mitä vesi on peittänyt. Koko aalto sisään veisi ukkelin villamyssyineen.